Jätteidenkäsittelystä on syytä huolehtia

Oletko koskaan miettinyt mitä sinusta tulee sitten kun sinusta tulee ruumis?

Uskovaisenkin kannattaisi miettiä tätä olennaista ja jokaisen kohdalle tulevaa kysymystä. Sillä ainakaan minun tuntemani kristittyvainajatkaan eivät ole kuoltuaan nousseet elämään ruumiineen päivineen. Olipa uskontokuntasi mikä tahansa, kannattaa miettiä sangen konkreettista "jäljelle jääneen jätteen jatkojalostusta". Eihän sitä (elintarvikkeeksi kelpaamatonta) lihaa kannata kuitenkaan jättää haaskiolle!

Kuoleman jälkeenhän ruumis joko palaa, mätänee kuopassa tai hyödyttää vielä muita ihmisiä jotenkin. Niitä varten, jotka haluavat että ruumis tekee jotain muutakin kuin palamista tai mätänemistä vielä kuoleman jälkeen on "Laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä", joka sisältää tietoa elinluovutuksen ja ruumiinluovutuksen. Minusta ne eivät ole kauheita, inhottavia ja kuvottavia vaihtoehtoja. Jos Teistä asia on toisin, suosittelen miettimään millaista mätää rosvopaistia perinteisesti haudatuista ruumiista tulee. Se on minusta kuvottavampaa kuin ruumiinluovutus. (Ei tule nälkä, mikä on ehkä hyvä.)

Itse olen miettinyt tätä jonkin verran. Hyvinä vaihtoehtoina on tietysti elinluovutustestamentti, jossa elimesi pitää jonkun ihmisen hengissä. Tosin riskinä on se, että maksasi joutuukin jollekin sellaiselle ihmiselle, joka tekee saamalla elämällään jotain sellaista, jota et voi elävänä ollessasi sietää. (Siinähän sitten puhdistelet poliittisesti aktiivisen homofoobikon revisionistin ja hihhulin verenkiertoa kuona -aineista. Jippii!) Koska elinluovutuksessa harvemmin saa itse päättää tarkasti kenelle elimet menevät, olen luopunut ajatuksesta. (Kun minulla kerran on oikeus päättää ruumiistani. On minusta rasismia samalla tavoin kuin se, että itse päätän keiden kanssa harrastelen seksiä tai sellonsoittoa. Ihminen saa päättää omasta ruumiistaan; Jos pitää tatuoinneista ja silikoni -implanteista ja maksaa ne itse, niin mikäs muka estäisi hommaamasta sellaisia?) Tosin vaikka haluaisin elinluovuttajaksi, en välttämättä tekisi elinluovutuskorttia, koska jos elimilleni olisi tarvetta, asiaa kysyttäisiin omaisiltani, jotka suostuisivat siihen erittäin todennäköisesti. Kortti kun takaa vain sen, että elinsiirrot tehdään vaikka omaiset olisivat miten vastaan.

Olen siksi päätynyt ruumiinluovutustestamenttiin. Siinä raatoni luovutetaan opetustarkoitukseen sen jälkeen kun olen itse lakannut käyttämästä sitä. (Sen oikeuksia säätelee Laki ihmisen elimien ja kudoksien lääketieteellisestä käytöstä" (101/2001), 13 §.) Kun auttaa opetuksessa, jostakusta tulee parempi lääkäri. Näin ei haittaa vaikka opituilla taidoilla apua saisi joku jota en voisi sietää. Sitäpaitsi minä arvostan enemmän tietoa ja taitoa ja niiden siirtymistä kuin sitä miten evoluutiokierrosta jo tipahtaneita elimiäni. (Nyt, kun olen elossa, ne ovat minulle kuitenkin sangen rakkaat. Eikä ihme. Minulla on ollut ne aina.) Ja kaiken lisäksi omaisilleni ei tule hautauskuluja.

Miten tämä sujuu käytännössä?
Lain mukaan yliopiston anatomian laitokselle voidaan lääketieteen opetusta varten luovuttaa ruumis, jonka opetustarkoitukseen luovuttamiseen vainaja on eläessään kirjallisesti antanut suostumuksensa. Tälläisen ruumiinluovutustestamentin muoto on vapaa. Testamentin voi tehdä esimerkiksi yliopistolle. Itse kävin HYKSissä (Meilahdessa) biotieteen laitoksella. Vaikka ruumiinluovutustestamentin voi tehdä avoimellakin tyylillä, niillä on siellä valmis formi, johon vain nimi alle. Ja se on siinä. Tosi helppo! Kuin kirkosta eroaisi!

Käyn varmaan uusimassa testamentin aina kun muutan. Ja muistan pitää lappua tästä lompakossa.