Missä blogin merkitys?

Tähänastisen blogihistorian aikana olen vain viitannut epämääräisesti siihen, miksi pidän tätä blogia. Luultavammin selväksi on tullut lähinnä se mitkä asiat bloginpitämisessä minua eivät kiinnosta. Nämä asiathan ovat:
1: Lukijakunnan saaminen. En liiemmin mainostele blogiani missään.
2: Loukkaaminen. Jätän kommenttejakin ainoastaan ateistissävytteisiin paikkoihin. En siis pakota ketään vastaamaan tai edes näkemään kommenttejani. Näin en loukkaa toisella tavoin ajattelevia - ja luonnollisesti toivon että he palauttavat palveluksen. (Paras lahja olisi se, että kaikki katujulistajat menisivät kotiin kuuntelemaan Radio Deitä ja lukemaan Raamattua & Luominen -lehteä ja siirtyisivät mielipiteineen surffaamaan vain NetMissionissa ja vastaavissa paikoissa.)
3: Uskontoa vastaan taisteleminen. Blogissani kulutan aikaa ja vaivaa eniten sen perusteluun, miten hihhuleiden kanssa taistelu on tyhmää touhua, tuulimyllyjä vastaan taistelua. Siksi hihhuleiden kritisoiminen ei ole haaste heille. Teen ne pääasiassa itselleni. Jäsennän ajatuksiani. Se, että en heittele vastauksia erilaisiin "hihhuleiden kysymyksiin" kadulla ei tarkoita sitä, että en voisi miettiä niihin vastauksia; se tarkoittaa enimmäkseen vain sitä, että en usko että hihhuleita voisi edes äärettömän hyvillä vastauksilla vakuuttaa.
4: Uskonnonvastaisuuden tukeminen: Vaikka periaatteessa voisin selittää "ei hihhuleille" perusteluja siitä miksi en ole hihhuli. Tällöin en riitelisi hihhuleiden kanssa, vaan tukisin "rationalisteja". Tämä ei kuitenkaan ole tarkoitukseni. Toki tiedostan esimerkiksi sen, että Euroopan sekulaareissa oloissa kreationismi on käytännössä kuollut, mutta vain niin kauan kun "eihihhuleita" on riittävästi. Olen tietoinen, että heti jos olosuhteet muuttuvat, heiltä löytyy tyyppejä jotka ovat valmiita "nekromantian kautta nostamaan kalmo kävelemään keskuuteemme". Mutta tämänkin jätän enemmän niille, jotka sen paremmin osaavat.
5: Ateismiblogia. Kirjoitan niistä aiheista, jotka minua kulloinkin kiinnostavat. Tällä hetkellä olen kirjoittanut paljon ateismista, koska ateismista ja siihen liittyvästä jutusta tulee koko ajan esiin uusia puolia. Kirjoitan mitä mieleen juolahtaa ja mihin satun törmäämään. Jos tällä hetkellä blogi näyttää "ateismia huumoriyoutubella väritettynä", se ei ole tae siitä että huomenna se ei olisikaan eksisteltialismia ja roolipelaamista käsittelevä blogi. (Olen kuitenkin elämässäni enemmän ja äänekkäämmin mainittuja kuin ateisti.) Voi olla että jonain hetkenä kasvan ihmisenä ja alan puhumaan enemmän siitä mitä minä olen sen sijaan että puhuisin siitä mikä minun elämääni vaivaa. (Tai sitten saan aueta niistä tarpeeksi jo normaalielämässä.) Jos kirjoittaisin vain yhdestä aiheesta, ajautuisin pakosti ennen pitkää joko elitismiin tai itsensä toistamiseen - ja lopulta mahdollisesti molempiin. Yritän välttää tälläistä, koska se tylsistyttäisi itseäni.
6: Ja mikä ehkä erikoisinta, halunani ei ole tehdä edes laadukasta tai hyvää tekstiä. Käsittelen niitä aiheita ja siitä perspektiivistä joka minua huvittaa sillä hetkellä. (Huvitan itseäni kirjoittelemalla blogia, en kykene keksimään mitä pahaakaan siinä voisi olla.) Voin palata jo käsiteltyihin asioihin. Voin kiroilla niin paljon kuin lystää. Voin jättää jotain sanomattakin.

Mitä minä sitten kirjoittelen?

Teen tätä blogia täysin itsekkäästi itseni vuoksi. Tämä blogi on pääasiassa omien ajatusten jäsentämispaikka. Mutta ei pelkästään. Osittain kulutan aikaa myös ajatusteni hämmentämiseen ja sekoittamiseen. Blogillani on siis keskenään täysin ristiriitaisia tavoitteita. Toivottavasti se kuvaa enemmän valinnanvapautta ja inhimillisyyttä kuin sitä että olen vain hullu.- ja ihan puhtaasti naurun kautta tapahtuvaan itseterapiaan. Ihmiset on aina nauraneet ahdistavien asioiden kustannuksella ; kun elämä on epäoikeudenmukaista ja siksi ahistaa, on tälle karmeudelle nauraminen tuonut usein jonkinlaista helpotusta. Siksi tässäkin blogissa on paikoin suorastaan iltalehtimäisiä "Hullu maailma" -sävyjä. En siis ole valinnut ateismipainotusta sen "moderniuden" tai "ajankohtaisuuden" vuoksi. Vaan pikemmin sen vuoksi, että se on asia, joka tuottaa minulle eniten vaikeuksia. Jopa enemmän kuin ihovaivani. Rumaa säälitään, mutta ateistilta viedään oikeus olla inhimillinen ja hyvä. ~ Vammainen on enemmän ihminen kuin ateisti.

Mutta jos joku tässä menossa viihtyy mukana tai jopa saa jotain uusia ajatuksia ja näkökulmia, niin se on OK. Ei se ole minulta poiskaan. Jos taas ei viihdy, ei se varsinaisesti haittaa minua, joskin suosittelen itsekidutuksen välttämistä; Aina voi lukea jonkun toisen ajatuksia. Sellaisen, jonka ajatuksista tykkää.