Useimmat hihhuleimmista uskovaisista kannattavat "objektiivista moraalia", eli moraalikoodistoa, joka on pysyvä ja ikuinen. Heistä moraali, "oikeus ja Totuus" eivät muutu, joten myöskään käsityksemme moraalista eivät voi muuttua. Kun tiede päivittyy -väittämättä että todellisuus muuttuu välissä- moraalia vastaava muuttaminen ei saisi koskea.
Mutta onko pysyvä moraali jonkinlainen tae hyvyydestä? Ei ole. Jos kirjaamme lakiin, että miehet on ympärileikattava, orjuus on hyväksyttyä ja noitanaiset tapettava ja teemme tästä pysyvän normin, se ei vielä muutu hyväksi. (Miksi kristityt ovat muuten hylänneet nuo Vanhan Testamentin sanat? Eikö se Raamatun moraali ollutkaan pysyvää ja ikuista, muuttumatonta, absoluuttista, ikuista?) Se ei muutu hyväksi edes silloin kun nämä säännöt tulevat ylemmältä taholta:
Ihmiset ottaisivat kuitenkin vastuun siitä, onko Jumala oikeudenmukainen ja oikeassa. Pelkkään mahtiin he eivät voi vedota, vaan Jumalakin joutuisi perustelemaan moraalin jollain moraalilaeilla. Ilman tätä koko käsite "hyvä Jumala" on merkityksetön, koska mitä tahansa kauheuksia tekevä Jumalahan tietenkin tekee vain hyvää, koska hänet on määritelty hyväksi "voiman kautta".
Jumalan lakien seuraamisen pakottavuutta ja niiden moraalisuutta on perusteltu myös sillä, että jos Jumala on tehnyt meidät, on hänellä myös tekijänoikeus. Hän on kuin insinööri joka kertoo mihin laitetta on tarkoitettu käyttää. He kuitenkin unohtavat yhden asian:
Jos on insinööri, joka tekee miinoja, ja vaikka hän antaisi tarkat ohjeet siitä miten sotilaan on asetettava em. miina maahan, jotta se toimisi hyvin ja tappaisi paljon (esimerkiksi venäläisiä tai somaleita), ei se vielä tee ohjeen seuraamista moraaliseksi. Jos miinat olisivat "hyviä tai pahoja", eivät hyvät miinat olisi niitä jotka "toimisivat niin kuin insinööri on tarkoittanut". (Erimieliset voivat etsiä internetistä kuvia miinojen uhreista. Tämän jälkeen suosittelen vakavasti harkitsemaan ajattelutavan muutosta.) Tämä "miinaongelma" on etenkin ÄS:än kannattajilla; He kun kieltävät tiedon siitä onko Jumala moraalinen tai riittävän tietävä kyetäkseen antamaan meille "sen ainoan oikean" moraalikoodin; Hehän "ei ota kantaa siihen kuka Jumala on eikä siihen mitä motiiveita tai tavoitteita hänellä on". ÄS:äläinen ei voi jättää siksi huomiotta sitä mahdollisuutta, että Suunnittelija olisi esimerkiksi "geneettinen insinööri tulevaisuudesta", tai avaruusolento. Hän ei välttämättä ole mitenkään paljoa ihmisistä poikkeava, jolloin olisi erikoista väittää että hän voisi määritellä pysyvän moraalin yhtään yksilöitä paremmin. Ja vaikka voisikin, emme voisi tietää mitä hän haluaa, emmekä sitä kautta myöskään sitä mikä on moraalista.
Mutta tässä kohdin uskovaisetkaan eivät kykene parempaan; Eri uskontojen runsauden vuoksi he subjektiivisesti valitsevat jonkun uskonnon "pysyvine moraalikoodistoineen" tai perivät sen vanhemmiltaan ja ympäristöltään, mikä latistaa "objektiivisen moraalikoodin valinnan" subjektiiviseksi ja yleisen mielipiteen määräämäksi, jolloin hänen moraalinsa on aivan yhtä epävakaalla pohjalla kuin se "raadollisten ateistien joukko", joka seuraa vain omaa mielipidettään ja "ympäristön vaikutteita". Oikeuttaakseen itselleen erityisaseman, uskovaisen tulisi siksi kyetä kertomaan meille miksi hänen uskontonsa olisi yhtään parempi kuin minkään muu vaihtoehto. Ja perustelussa hän valitettavasti joutuu nousemaan subjektiivisesta uskonnon valinnasta ja kertomaan perusteluja, esimerkiksi sille miksi sianlihaa saa syödä ja miksi homoseksuaalisuus on pahasta. Ja näiden perusteluun hän joutuu käyttämään esimerkiksi sitä miten homous on haitallista yhteiskunnalle, jolloin hän vetoaisi utiliteettiin (ihmiskunta, biosfäärin säilyvyys), jolloin pelkkä utiliteetti -ilman Jumalan puuttumistakin- on moraalisuuden perustelu. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumala muuttuu moraalin sisällön perustelemisen kannalta turhaksi.
Jos meillä ei ole varmuutta Jumalan kiltteydestä ja tietämyksestä, eikä varmaa tietoa siitä mihin se "aito ja oikea moraali" täysin varmasti ilman minkäänlaista erehtymisen mahdollisuutta on, meillä ei ole lopullista tietoa, vaan kuten kaikissa muissakin säännöissä, ainoastaan "hyvin perusteltu käsitys". Jos säännöstö on muuttumaton, se on kuitenkin olennaisesti joustavampaa moraalikäsitystä heikompi, koska se ei perustaltaan ole yhtään niitä parempi, mutta se ei kuitenkaan kykene korjaamaan virheitään ja edistymään.
Kun ennen on "Objektiivisen moraalin nimissä" kannatettu orjuutta, pidetty miestä "naisen päänä", vastustettu aborttia, pidetty avoliittoa pahana "susiparina elämisenä", vastustettu kantasolututkimusta ja eutanasiaa (ja kykenee teistikot tänäkin päivänä tekemään kauheita tekoja ja perustelemaan ne uskollaan..) ... ja nykyisin näistä käsityksistä on luovuttu, voidaan esittää että "joustavampi moraali" korjannut monta virhettä ja vääryyttä, jotka ennen olivat itsestäänselvyyksiä. Nämä muutokset ovat nostaneet elinympäristömme oikeudenmukaisuuden tasoa samaan tapaan kuin tiedekin ; Korjaamalla (esimerkiksi utiliteetin, eudaimonismin... kautta perustellen) havaittuja vanhoja mutta vääriä käsityksiä "joustava oikeudenmukaisuuskäsitys" on kehittynyt samalla kun "pysyvyyden kannattajat" ovat pysyneet paikallaan ja siksi jääneet jälkeen kuin kilpajuoksija, joka kieltäytyy ottamatta askeltakaan starttipistoolin lauettua.
Kaiken lisäksi "joustavan moraalin" etu säilyy -ellei suorastaan kasva- jos on oikeasti olemassa jokin "absoluuttinen oikeudenmukaisuus". Kun epätäydellinen ja rajallisesti tietävä ihminen korjaa erehdyksiä, hän lähestyy tätä liikkumatonta "absoluuttista oikeutta". Objektiivisen moraalin kannattaja taas voi voittaa vain jos "hän on jo valmiiksi maalissa", mikä taas on melko epätodennäköistä -onhan ihmiskulttuuri erilaisia "pysyviä moraalisäännöstöjä" pullollaan ja jokainen voi vielä lisäksi keksiä lisää, ja näiden päälle ovat vielä ne moraalilait, joita kukaan ei ole vielä keksinyt: Mikään ei estä sitä että nämäkin voisivat olla se "oikea oikeudenmukaisuus". Jos "objektiivista ja pysyvää moraalia" ihmisen ulkopuolella taas ei ole, on koko "objektiivisen moraalin konsepti" yksinkertaisesti mieletön.
Pysyvä ja muuttumaton oikeus ei voi olla ratkaisu pelkän "ikuisuutensa vuoksi". Oikeudenmukaisuus ei ole moraalista pelkän perinteisyytensä kautta.. Perinne ei muutu oikeudeksi vain siksi, että joku hihhuli väittää että hänellä on tiedossaan absoluuttinen mittari oikeudenmukaisuudelle; Onhan aina mahdollista että hihhuli on vain ennalta sitoutunut subjektiivisesti valitsemaansa normistoon ... ja että tämä sitoutuminen on absoluuttista!
torstai 19. heinäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti