sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Tapauskovaisuus & älyllinen epärehellisyys vs. hihhulius & moraalinen epärehellisyys.

Etsijä etsi blogissaan älyllisesti rehellistä tapaa uskoa. Hän korostaa tapauskovaiseksi sellaisen uskon, jossa vain uskotaan, eikä juurikaan mietitä sitä onko sen uskomukset loogisia, tai onko se edes Raamatun kanta asioihin.

Hän on minusta siinä kohden oikeassa, että tälläinen on "älyllisesti epärehellistä". Jota on minusta olemassa kahta tyyppiä:
1: Itsekritiikille immuuni katsantotapa, joka ei välitä siitä että ovatko sen periaatteet järkeviä. Se vain tyytyy ottamaan "rusinat pullasta".
2: Itsekritiikille immuuni katsantotapa, joka välittää siitä ovatko sen periaatteet järkeviä, mutta tekee tämän haukkumalla ongelmakohdissa muita, testiä ja sen tekijöitä, sen sijaan että kumoaisi itsensä.

Tapauskovaisuus siis törmää tähän "älylliseen epärehellisyyteen". Sehän on vain arvoiltaan relativistinen rakennelma. Sellainen on minusta ihan hyvä asia. Se ei kuitenkaan mojaa logiikkaan / "älyyn". Se ei kysele sitä onko se "havaintojen mukainen". Mutta hei, emmehän me kai vahingossakaan pidä asiaa vahingollisena vain sen takia että se ei ole "havaintojen mukaista"? Eikö tässä nimittäin olla aika lähellä sitä "is - ought" -ongelmaa, joka mainittiin mm. Wilkinsin blogista referoimassani moraaliartikkelissa?

Sillä minusta siinä, kannattaako jotain asiaa vastustaa vai ei, ei riipu lainkaan siitä, onko se havaintojen mukainen ja täysin looginen vai ei. Se riippuu muusta. Ydinpommien rakentaminen on tieteen mukaan mahdollista, sen rakentaminen voi olla "rationaalista", jossa ei ole älyllistä epärehellisyyttä. Mutta ei se silti ole kannattavaa. Samoin ydinvoimalan rakentaminen voi olla kannattavaa, että rationaalista. Roolipelaaminen voi olla kannatavaa mutta erittäin epärationaalista. Emmehän me halua myöskään kieltää "epäloogisia" juttuja muutenkaan. Sadut ja elokuvat ovat oikein mukavia. Vaikka niissä onkin räikeitä fysikaalisia virheitä. Ja sitäpaitsi on iso joukko asianharrastajia, jotka eivät lainkaan mieti sitä, onko heidän hommansa "järkeviä". Ei aina pidäkään. Eikä heitä saa vastustaa sen vuoksi. (Ei tietenkään saa, koska minä sovin useampaankin kuin yhteen noista luokista!) Voidaan jopa kysyä, ovatko he älyllisesti epärehellisiä, jos he itse eivät lainkaan välitä "älyllisyydestä", eivätkä valehtele epäloogisuuttaan ehdottoman loogiseksi. Tämä on tärkeää koska monet (tapa)uskovaiset kerrokin että he arvostavat uskossa nimenomaan sen epäloogista aspektia, "uskon hyppyä"? Eivätkö he tässä tunnusta olevansa "epäloogisia" - ja täten kokonaan pakene "älyllisen epärehellisyyden" piiristä?

Tämän vuoksi sanon, että kohtaa 1 ei tarvitse tuhota ja murskata. Paitsi, jos se tallettaa ja hellii kohdan 2 mallia. Koska sen seuraukset ovat pahoja.

Toisaalta sivustolla mainitaan tärkeästä seikasta, joka tulee aika usein esiin. Kirkon toimintaa perustellaan sillä, että se tekee maallista avustustyötä ilman että asiaan liittyy julistamista. Tässäkin kohdassa kyse on eräänlaisesta "älyllisestä epärehellisyydestä." Uskonto on uskontoa, ja avustusasiat voisi varsin hyvin siirtää myös maallisille järjestöille. Tosiasiassa kirkossa tehdään tätä, koska sillä saadaan "oikeutettua se kriittinen 29%". Eli tämä maallinen hyväntekeväisyys jollain tavalla pyhittää koko sen toiminnan. Et voi kritisoida näitä asioita, tai vastustaa näitä, koska olet velvoitettu auttamaan. Se 29% pitää vain hyväksyä, sillä jos kritisoit toimintaa, kritisoit sitä 71% kokoista osuutta. Tämähän on muualtakin tuttu strategia, jolla oma kyseenalainenkin toiminta oikeutetaan. Tälläinen toiminta tulee tietenkin estää. Koska se on sitä kohdan 2 -tyyppistä älyllistä epärehellisyyttä. Ja vaikka kyseessä voi olla pieni asia, josta ei tunnu aiheelliseksi puuttua, on muistettava että samoin kuin moni ajattelee tieteentekoa sääntöjen (hypoteesi/teoria) kautta, josta nostetaan yksityiskohtia (deduktio), voidaan ajatella että on yleinen periaate, ja tuo sen erityistapaus. Koska periaatetta on vastustettava, tulee mitättömän yksityiskohdankin vastustamisesta oikea periaate (moraalilaki näkyy konkreettisesti vain siitä nostettujen deduktioiden kautta). Ainakin periaatteessa.

Tässäkin kohdasa on huomattava, että aivan sama miksi kirkko auttaa. Kunhan se tekee sen. (Ekologisten tuotteiden kehittäjä, joka tekee bisnestä saadakseen rahaa ei vielä suoraan tarkoita että näitä ekotuotteita ei kannattaisi ostaa..) Lisäksi on aivan merkityksetöntä onko kirkko älyllisesti epärehellinen. Väliä ei ole edes sillä, sortuvatko ne uskonnolle täysin vieraisiin elementteihin, kuten "moraalirelativismiin". Vaikka uskonnon tulee ohjata moraalia, ja se lakkaa tekemästä sen ja muuttuu sallivaksi, tämä on OK, jos seurauksena on enemmän ns. "hyviä asioita".

Siksi mielestäni se 71% antaa oikeuden olla hupsu. Se antaa oikeuden sanoa kuten Etsijä luokittelee niitä, jotka sanovat "Uskon omalla tavallani" : "Kysymyksesi uskoni luonteesta on kiusallinen, enkä oikein tiedä, mihin uskon, enkä osaa sanoa sitä kirkostanikaan, mutta ei kai tästä mitään haittaakaan ole". Mutta sen sijaan se ei anna oikeutta sanoa "naispappeus on jees, mut kyl me ymmärretään niitäkin, jotka ei sitä hyväksy". Sillä, jos todella tavoittelemme hyvää, meidän on ehdottomasti keskusteltava myös virheistä.

Jos kirkko puhuu hyvien juttujensa puolesta, niin minä puhun sitä huonoa juttua vastaan. Voimme väitellä ja neuvotella, eikä meidän tämän tehdäksemme tarvitse olla erimielisiä mistään yksittäisestä asiasta.