Hihhuloituminen saa asiat "näyttämään erilaisilta". En kirjoita siitä kuinka maailma muuttuu mukavammaksi, onnellisemmaksi, vapaammaksi ja varmemmaksi paikaksi, tai kuinka se kasvatttaa ihmistä niin että hänestä tulee armeliaampi, älykkäämpi ja 10% seksikkäämpi "vain lyhyellä jokapäiväisellä käytöllä". (Koska tämä ei pitäisi paikkaansa.) Vaan että hihhuloitumiseen liittyy jonkinlainen "tarkoitus pyhittää keinot" -ajatus, johon vieläpä liittyy nimenomaan se että se "tarkoitus, joka nämä keinot pyhittää" on aatteenharrastajien käsissä.
Eläinsuojeluterroristit kokevat että he vastustavat geenimanipulaatiota ja eläinten kärsimystä. Tämä on tarkoitus, joka pyhittää Porsheen asennetun autopommin. He eivät koe vastustavansa ihmisiä, vaan olevansa eläinten puolella.
Uskonnoissa aivan vastaava ilmenee tutussa "vihataan syntiä mutta rakastetaan syntistä" -perusteluun. Guilloun "Noitien asianajaja" -kirjassa kerrottiin esimerkiksi siitä, kuinka noitia tuhonneet kokivat olevansa oikealla asialla. Noidan tunnustusta pidettiin tärkeänä. Tavoitteena oli lyhentää noidan kiirastulessa oloaikaa ja estää tämän Helvettiin joutumista. Ja -aikakaudesta riippuen- joko suullinen katumus tai tunnustamatta jättäminen katsottiin rovion rakentamisen syyksi. Synnin vihaamisellahan voidaan tietysti perustella myös Raamatussa mainittuja Jumalan komennuksesta toteutettuja kansanmurhia, tai sitä, kuinka Helvettiin joudutaan vapaaehtoisesti, Jumala on antanut vaihtoehdon, ja koska ollakseen hyvä Jumalan on pakko vihata syntiä, hän joutuu rakentamaan Helvetin. (Puhumattakaan siitä, että Jumala tappoi suuressa tulvassa paljon viattomia eläimiä. Jumala toki esti lajien sukupuuton, mutta se varmasti lohdutti paljonkin niitä hukkuneita koalanpentuja. Kuitenkin kristityn pitää selitellä tämäkin oikeudenmukaiseksi.)
Minusta kuitenkin se, että joku keksii perusteluja toisinajattelijoiden autojen miinoittamisesta tai tappamisesta aina kansanmurhaan tai laajamittaiseen toisinajattelijoiden ikuiseen kidutukseen asti kertoo vähemmän moraalista - ja enemmän hihhul(e)ista itsestään.
sunnuntai 2. syyskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti