Minä, Saatananpalvoja!

Saastainen huone -blogissa kirjoiteltiin saatananpalvonnasta. (Ja jonne minäkin kommentoin.) Saatananpalvontaan liitettiin ikäviä asioita. Pikkurikollisuus, psyyken romahtaminen jne. liittettiin saatananpalvontaan vahvasti.

Minua ei tämä vielä sinänsä haittaa;

Näen saatananpalvonnan uskontona, johon liittyy usein huumeidenkäyttöä. Voin toki olla väärässä ja että tämä on "kirkon propagandaosaston tuoma väärä kuva". Sillä ei juurikaan ole merkitystä, koska tässä kirjoitelmassa kertoilen asiaa siltä kantilta, että "propagandaosaston" kertomat asiat ovat tosia. Koska tämä kuva on se, joka "hihhuleilla" on saatananpalvontakäsityksensä pohjana. Olen törmännyt Ahorinnan "Saatananpalvonnan monet kasvot" -kirjaan, josta Jouni Vilkka on tehnyt arvostelun. Kirjassa roolipelaaminen esitetään saatananpalvontana. Myös monessa muussa saatananpalvontaa käsittelevässä "propagandaosaston" kirjoituksessa roolipelaaminen ja saatananpalvonta rinnastetaan.

Tämän jälkeen minua todella alkaa haittaamaan; Rinnastaessaan saatananpalvonnan ja roolipelaamisen toisiinsa hihhulit ihan konkreettisesti syyttävät minua kaikesta siitä, mitä yhdistävät saatananpalvontaan. Hehän sanovat että olen saatananpalvoja, ja sitten kertovat minkälaisia saatananpalvojat ovat. Tyhmäkin osaa laskea 1+1.

Hyvä, leikitään mukana "tyhmää miestä". Olen siis saatananpalvoja. Koska yksittäistapauksia käytetään "haastattelutodistuksina" erilaisissa hihhulein tekemässä saatananpalvontaa käsittelevissä videoissa, voin vastaavasti tehdä tapauskuvauksen kammottavasta saatananpalvojasta. Ei, en näytä "niitä" videoita. Sen sijaan teen omaesittelyn, jossa saatte nähdä minkälaisia ne Saatananpalvojat ovat. (Teen tavallaan uuden julkaisun.) Koska roolipelaaminen = saatananpalvonta, ja minä olen roolipelaaja, voinkin "Me, myself and I" -tyylillä haastatella "siistissä puvussa konservatiivisesti hymyillen" sitä "nyyhkivää minääni, josta esitetään vain varjo ja jonka ääni on muutettu joko matalaksi mörinäksi tai pikkuoravavinkunaksi"-ja tietenkin kertoa kaameasta elämästäni. Haastattelussa selviää seuraavia asioita

1: En värjää tukkaani, ainakaan mustaksi. Mustaa joutuisi jatkuvasti ylläpitämään, kun vitiligoiset valkoiset karvat näkyisivät todella nopeasti. Aivan liian monimutkaista.
2: En käytä huumeita, itse asiassa vastustan huumeita.
3: En käy yöaikaan hautausmailla. Tyypillisesti nukun. Joskus kyllä katson televisiota.
4: Käyn joka päivä suihkussa. Kahdesti. Kerran aamulla ja kerran illalla. (Ahorinta mainitsee puhtauden. Älkää siis naurako tälle.)
5: Käyn töissä. Minulla ei ole mainittavia sosiaalisia ongelmia.
6: En tunne seksuaalista vetoa samaa sukupuolta oleviin.
7: En ole hairahtelevainen, minulla on isohkosta ikänumerostani riippumatta vain yksi seksikumppani. Virallisesti rekisteröity aviopuoliso (suom: "oma eukko".)
8: En käytä juurikaan nahkavaatteita. Ainakaan mustia.
9: Pidän hiukseni lyhyinä. Ainakin joskus. :) Parturissakäymisajat voivat kyllä rehellisyyden nimissä venähtää.
10: En ole kirjoittanut satanistisia tai itsemurhaa tihkuvia runoja. En ylipäätään kirjoittele runoja.
11: En piirtele synkkiä piirroksia. En ylipäätään piirtele.
12: En pidä huoneessa kynttilöitä, edes akvaariossani ei ole pääkalloa. Taloani ei korista pentagrammit tai oudot julisteet. Seinilläni on egyptiaiheisia metallilaattoja ja isoäidin piirtämiä maisemia, ja äiteen vastikään postissa lähettämät lappalaistyyliset värikkäät tossut, jotka tulkitsin "sovinnonmerkiksi" ja laitoin seinälle.
13: Minulla ei ole pitkäaikaista masennusta, eikä itsetuhoista toimintaa.
14: Olen arka ja ujo, ja ehkä tämän vuoksi vaikutan normaaleista ihmisistä pidättyväiseltä. (Aluksi, kun eivät vielä tunne.) Mutta en silti koe "vihaavani massoja". Kun ihmiset tutustuvat minuun, he luultavasti aluksi yllättyvät siitä, kuinka puhelias loppujen lopuksi olen.
15: En juo humalahakuisesti. Juon aika harvoin alkoholia. En tosin ole absolutistikaan.
16: En nimittäydy satanistiksi.
17: En omista edes ateistisia kirjoja. Kirjahyllystäni ei löydy "God is not Great"ia tai vastaavia. Toki luen ne heti kun ne tulevat kirjastoon, mutta en usko että niitä niin montaa kertaa lukisin kuitenkaan.
18: En suostu uhraamaan eläimiä. Päinvastoin, haluan eläimille eettistä kohtelua. Olen siksi huolissani heti, jos teurastamoista halutaan tainnutukset pois. Eläimiä ei saa myös käyttää poliittisen pelin välineinä. (kuten P.E.T.A) Todennäköisesti en silti kykenisi itse lopettamaan edes laillisin keinoin esimerkiksi kanaa. (Toki syön sellaisen rohkeasti ja viivyttelemättä, kunhan joku ensin tappaa, kynii -ja mahdollisesti ensin laittaakin. Ilman että näyttää toimitusta samalla. NAM!)
19: Kun minulle soitetaan urkumusiikkia ja kristillisiä manauksia, en saa kouristuksia. (En kyllä yleensä pidä hengellisestä musiikista, mutta kun uskontunnustukset jne. on minulle vain sanoja ja kirkot vain taloja, en saa slaagia. Olen tottunut kuuntelemaan huonoa musiikkia, mm. radion listahiteistä. Joten ei siitä musiikistakaan sen enempää.) Minua ei siis ilmiselvästi "possessoi" yksikään demoni.

Jouni Vilkan listaamassa itseensä sopivassa "satanistisyntilistassa" kohdalleni tärppää ainoastaan minulta löytyvä metallimusiikki, omistamani Stephen Kingin(kauhu) ja Gary Gygaxin/Wizards of the Coastin"([A] D&D -roolipeli) kirjat, uskontokriittisyys, Saatanan kutsuminen (etenkin humaltuneessa tilassa) - eli "suomeksi" kiroilu.

Lisäksi tappiokseni voidaan sanoa se, että Saastaisessa huonessa annetun esimerkin mukaan voisin tosiaan "käydä silmille", jos menisin hakemaan apua psyykkisiin ongelmiin, ja ongelmaa alettaisiin heti etsimään vakaumuksestani. ("Propagandaosaston" löytämän "asiantuntijan" mukaanhan saatananpalvonnan erottaa tavallisista psyykkisistä ongelmista se että jos ihminen tunnustaa Jeesuksen Jumalan pojaksi, hän ei enää ole saatananpalvoja. Minä en voi sanoa muuta kuin sarkastisesti todeta; "Mitä logiikkaa, mestari".) Tuskimpa hihhulitkaan tykkäisi, jos heille tulisi tarvetta psykiatrille, ja heti mentyään ensimmäinen sana olisi "uskotko Jeesukseen"? ja jos vastaus olisi myöntävä, niin tarjottaisiin ratkaisuksi pelkkää "Uskontojen Uhrien Tuki RY:n" vertaistukea, eikä muuta edes harkittaisi. Mutta ilmeisesti "näitä uskovaisia" koskee jotenkin eri säännöt kuin muita. (Niin kuin aina.)

Itse asiassa luulen, että jos joku hihhuli tulisi minulle, esimerkiksi ropeconissa, kertomaan, että roolipelaaminen on saatananpalvontaa ja hänen aatteensa vastaista, ja että roolipelaaminen on vaarallista, saattaisin suutahtaa, katsoa tätä silmiin ja sanoa "Hei. Minä olen roolipelaaja. Ja tässä on rituaaliveitseni!". Sitten kaivaisin taskustani D4:losen ja alkaisin viskomaan sitä kiivaaseen tahtiin pöydälle. Jossain vaiheessa huutaisin "olet kuollut"! Sen jälkeen kieltäytyisin juttelemasta tämän kanssa, koska tämä ei pysy roolissa vaan romahtaa koko ajan "offgameen". Tuo saattaa ehkä antaa roolipelaajista sairaan kuvan, mutta se on helpompaa ja kaikille osapuolille miellyttävämpää, kuin herjausoikeudenkäyntiin haastaminen. Joka on se ainut (tai ehkä oikeammin, ainut) järkevä vaihtoehto.