Teologisesti korrekti.

Boyerin "Ja ihminen loi Jumalat" -kirjassa kerrotaan siitä, että ihmiset käsittelevät uskomuksiaan. He opettelevat siitä ensinnäkin "teologisesti korrektin" version, ja sitten toisaalta muokkaavat sen skeemoja kohti tutumpaa muottia. Ihmiset kertovat -kulttuuritaan riippumatta - "teologisesti korrekteja" asioita, jälkimmäisten jäädessä usein heiltä itseltäänkin suurimmalta osin salatuiksi.

Boyer kuvaa tilannetta katolilaisten suhteella Neitsyt Mariaan. He uskovat että rukous junassa, bussijonossa tai yksin pimeässä huoneessa auttaa. Toisaalta heillä on myös muutamia erityisiä Neitsyt Marian patsaita, joiden luona rukoilua pidetään erityisen tehokkaina. Katolilaiset itse kiistävät että kyseessä olisi kuvainpalvonta. Patsas on vain symboli. Mutta silti, jos joku ehdottaisi että patsas pilkottaisiin polttopuuksi, ja korvattaisiin kyltillä, nämä samat ihmiset suuttuisivat. (Oma huomautus; Jos nämä Mariat uhattaisiin laittaa konservointiin ja piiloon museoiden kätköihin ja että niiden paikalle laitettaisiin kipsinen kopio, meteli ei ehkä olisi aivan yhtä suuri, mutta sitäkin olisi riittävästi. Varmasti moni katolilainen sanoisi tätä uutta kipsimariaa "väärennökseksi".) Toisin sanoen ihmiset kaikesta huolimatta kokivat noiden patsaiden olevan jotain muutakin kuin patsaita ja symboleja. He kokivat niissä olevan enemmän. Vaikka he suoraan kysyttäessä kiistävätkin muun.

Boyer todensi tätä vielä tarkemmin Justin Barrettin kokeella. Tämä koe perustui siihen, että ihmiset lisäävät yksityiskohtia tarinoihin, ja että nämä lisäykset kertovat siitä mitä käsityksiä ihmisillä on mielessään. Kirjassa käytetään esimerkkinä sitä, että jos ihmisille kerrotaan pitkiä tarinoita, he eivät yleensä voi muistaa sitä ulkoa, vaan ottavat siitä pääasiat, joita sitten koristavat yksityiskohdilla sitä uudelleen kertoessaan. Esimerkiksi kirjassa mainitaan että kun ihmisille kerrottiin tarina punahilkasta, kertomuksen kohta, jossa kerrottiin että "Punahilkka kulki metsän halki tapaamaan isoäitiään" muuttui muotoon "Punahilkka käveli metsän halki tapaamaan isoäitiään". Eli ihmiset lisäsivät siihen "arvauksen". Alkuperäisessä tarinassahan ei kerrottu kulkiko Punahilkka pyörällä vai mopolla vai kävellen. (Kävely vain oli "luonnollinen arvaus", joka itse asiassa tehtiin ilman että varsinaista ajattelua tarvitsi aktivoida sen tekemiseen.)

Kun puhuttiin kristinuskosta, huomattiin että ihmisillä on myös "teologisesti korrekteja" seikkoja, kuten se että Jumala voi tehdä montaa asiaa monessa paikassa samanaikaisesti. Mutta jos tämän ominaisuuden pohjalta tehdään pitkä tarina, jossa tärkeää on se, että Jumala auttaa samanaikaisesti auton alle jäänyttä miestä selviämään elossa ja mummoa löytämään lompakkonsa, muuttui uudelleenkerrottaessa muotoon, jossa Jumala ensin teki jotain, ja sen jälkeen käänsi huomionsa toisaalle ja teki sitten muuta.

Tällä Boyer kritisoi perinteistä tapaa tutkia uskomuksia, joka perustuu siihen että on menty kysymään ihmisiltä mitä he uskovat. Lopputuloksena on pelkkiä uskomuksien listaamisia, jotka eivät vielä ilman jäsentämistä kerro mitään uskomisen syistä, ja etenkin sitä, että perinteisellä metodilla saadaan irti vain "teologisesti korrektit" uskomukset, ja ne käsitykset jotka uskovilla pohjimmiltaan ovat, jäävät kirjaamatta.