Blogissani on oikeassa reunassa punainen A. Minulla käynyt vieras - joka tietää sekä persoonani ja blogini - kyseli sen merkitystä.
Se ei ole siellä vain kauneussyistä. Se ei viittaa siiehen että olisin jokin "Karmiininpunainen A -kostaja". Eikä se viittaa myöskään AIDS -potilaiden oikeuksien puolustamiseen tai edes viittaa Autoimmuunisairauksiin. (Vitilogohan on autoimmuunisairaus.) Eikä siihen että olen Anonyymi.
Sillä on syy ja merkitys, mutta eri kuin mitä on merkitty. Mutta jos tätä ei tiedä, se on aika turha signaali. Puhumisella on merkitystä vain jos joku ymmärtää samaa kieltä.
A:n merkitys voi olla monille vieras, ja siksi merkityksetön. Mutta selvitän sen sisältöä ja kerron syitä sille miksi olen A:n laittanut. Näin saan muutettua näkemyksiä ja teen "blogosfääriä" ymmärrettävämmäksi.
A -ilmiö alkoi, kun RichardDawkins.net käynnisti ateismikampanjan nimeltä OUT. Sen tavoitteena on antaa maailman tietää että Ateisteja on paljon. Kuten sivusto sanoo:
"Chill OUT (exhort others to do so). Atheists are not devils with horns and a tail, they are ordinary nice people. Demonstrate this by example. The nice woman next door may be an atheist. So may the doctor, librarian, computer operator, taxi driver, hairdresser, talk show host, singer, conductor, comedian. Atheists are just people with a different interpretation of cosmic origins, nothing to be alarmed about."
Tuo on sitä kaunista ja hyvää kampanjassa. Sillä on toki myös varjopuolensa ; Kampanjalla yritetään tehdä hiljaisista ateisteista äänekkäitä -eipä ihme, sehän liittyy kuitenkin R. Dawkinsiin, joka on tässä asiassa "sangen taipumaton". Tästä en tietenkään pidä.
Haluaisin pikemminkin tehdä äänekkäistä hihhuleista hiljaisia (vaikka sitten hihhuleita). Dawkins toimii mielestäni kuten kokkareitten vieras, joka reagoi ympäröivään meteliin sillä, että nostaa äänensä volyymiä - joka tietysti nostaa muiden tarvetta nostaa volyymiä ja huomata juuri kyseinen puhuja, vaikka ei haluaisi. Minusta oikea tapa kokkareissa on mennä lähemmäksi niitä, joiden puhetta haluaa kuulla. Koska äänen voimakkuus kuitenkin on eksponentiaalinen käyrä suhteessa etäisyyteen, se on hyvinkin tehokas. Eikä muiden kuitenkaan tarvitse korottaa volyymiä. (Kokkarit ovatkin hyvä tekosyy, jolla toisilleen vieraat ihmiset saadaan toistensa lähelle. Toki joku voi nähdä ne hyvänä tekosyynä huutamiselle. Itse pidän kuitenkin ensimmäisestä enemmän kuin jälkimmäisestä.)
Minulla oli kutienkin syitä, joiden vuoksi laitoin kaikesta huolimatta A -leiman omaankin blogiini. Syy ei ole se, että erityisesti pitäisin jugurteista. (Vaikka yhdennäköisyyttä Valion tuotemerkkiin onkin olemassa.) Syyni ovat seuraavat;
1: Olen ateisti. Kun laitan A:n muutkin tietävät sen.
1.1: Tämän tietämisen seurauksena A on signaali, joka kertoo uskovaisille, että tämä paikka on vaarallinen sielunvihollisen mellastusalue; Näin uskova voi halutessaan loikata pois. Sellaisille alueille, joissa hänelle epämieluisaa aatetta ei ilmennetä.
1.2: Muut ateistit tietävät että eivät ole yksin. (Niinkuin heillä ei olisi omaa perhettä.. Voi poloisia.)
1.3: Ihmiset oppivat tietämään että ateisti voi olla näinkin kummallinen, ristiriitainen. Eikä ateistin tarvitse edes olla viisas tai lukenut tai edes terävä/välkky skeptikko. Ateismi on siis muidenkin kuin tietosanakirjan nielleiden nokkavien skeptikoiden ja arroganttien intellektuellejen punaviininlipittäjien "kerho".
1.4: Laittamalla A:n näytän, että en häpeä ateismia, tai aatettani. Näin toivottavasti moni muukin tajuaa, että aatteesta hiljeneminen voi johtua halusta hienotunteisuuteen, eikä häpeästä. Kannattamansa asian puolesta ei aina tarvitse pitää meteliä, jotta se olisi yksilölle tärkeä.
2: Sosiaaliset syyt. Osana tälläistä pientä kampanjaa voi olla yhteisöllinen, ilman että joutuu aivan hirveästi ja äänekkäästi mekastamaan uskovaisille.
3: Voin toimia kimmokkeena jollekulle ateistille, hän saattaa tätä kautta osata laittaa A n omaankin blogiinsa tai kotisivuilleen (jossa se toimii sekä aattenilmauksena että "parental advisory -leimana" uskovaisille.)
Ja muistakaa;
"the Truth is OUT there."
keskiviikko 5. syyskuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti