Rationaalisuus

Arvostamme rationaalisuutta ja loogista ajttelua. Perustelemme itsellemme näkemyksemme aika hyvin, mutta logiikka ei ole se, millä tapamme tuijottaa maailmaa rakentuu. Logiikka on viimeinen askel, ei ensimmäinen. Ja itse asiassa mietimme loogisesti aika vähän; Enemmän asioita päätämme tunteen pohjalta. Jos mietimme, menemmekö bussilla, autolla, kimppakyydillä vai junalla töihin, perutelemme päätelmät jälkikäteen; Jos valitsemme auton, voimme perustella nopeutta, näppäryyttä ja sitä että autoa ei kannata pitää tyhjän panttina pihassa. Jos menemme bussilla, voimme vedota siihen että vuorot menevät näppärästi, eikä tarvitse keskittyä ajamiseen, vaan voi jopa levätä. Junaa voimm perustella ekologisuudella, bensan säästämisellä. Kimppakyytiä seuran mieluisuudella ja auton näppäryydellä. Yksikään näistä vaihtoehdoista ei siksi ole "toista loogisesti parempi", ja päätämmä tälläiset asiat nimenomaan tunteella. Arkielämässä logiikka onkin useimmiten vain selittelyä, joka kuorruttaa sitä että olemme tunteidemme -ja jopa vaistojemme- vietävissä olevia olentoja.

Kotonakin riitelyssä logiikkaa käytetään perusteluna, mutta tosiasiassa usein käy niin että se jolla on tilanteessa suurempi auktoriteetti - ja joka on jääräpäisempi - voittaa.

Arkinäkemyksemme ja elämämme ei nojaa logiikkaan, ja vaikutelmamme eivät aina pidä paikkaansa. Ne ovat kuitenkin ihan näppäriä, koska suuri osa tekemistämme valinnoista on joka tapauksessa kulkuvälineen valinnan tapaisia juttuja, joita ei kai edes voi perustella loogisesti muuta kuin "maailmankuvan värityksen kautta".

Arkiajattelu tuottaa myös vakavia virheitä; Aivotutkija Michael S. Gazzanigan kirjassa "Eettiset aivot" kerrottiin mm. valemuistoista. Puhuttiin siitä, kuinka todistajat voivat erehtyä; He itse luulevat että heillä on aitoja muistoja, jotka sitten eivät pidäkään paikkaansa. Tieteessä arkijärki antaa vääriä tuloksia. Simon Singhin kirjassa "Big Bang" taas kerrottiin miten kopernikus kohtasi arkijärjen pohjalta tehtyjä rationalisointeja ; Esimerkiksi; Jos maa kiertää aurinkoa, miksi emme sitten koko ajan tunne sitä valtavaa tuulta, joka tästä tulisi seurata. Arkkikokemushan kertoo, että silloin kun liikutaan nopeasti, esimerkiksi juosten tai hevosella, tunnetaan aina tuulta, joka tulee "vastaan". Jos maa ja kaikki sen pinnalla liikkuu, täytyy saman koskea tietysti niitäkin. Näin arkiajattelu antoi pettäviä tuloksia. Singh lainaakin Albert Einsteiniä, joka kuulemma sanoi jotakin sinne päin että "Arkiajattelu koostuu ennakkoluuloista jotka keräämme ennen 18 ikävuottamme".

Toki me kaikki kuvittelemme ja lahjomme itseämme luulemalla, että olemme jotenkin erityisen rationaalisia ja fiksuja. Kuitenkin tosiasia kertoo muuta; Kun katsomme oikeasti ja avoimesti muita ihmisiä, he eivät usein pohjimmiltaan toimi rationaalisesti. (Toisten viat on helpompi huomata; Siksi on hyvä peiliin katsomisen sijasta katsoa muita. Anorektikkokin näkee peilissä "läskin", mutta jos hän vertailisi itseään muihin, hän huomaisi olevansa muita selvästi tikummassa kunnossa.) Samoin Paholaisen Asianajajan kertomassa kokeessa saatiin tulokseksi, että ihmiset eivät aina edes opi harhaluulojaan harhaluuloiksi, ainakaan kovin tehokkaasti. Emme ole niin rationaalisia, että pelkkä tieto riittäisi. Ihmiset eivät opi pelkästään informaatiota antamalla. Ihmiset eivät toisin sanoen suinkaan ole kriittisiä ja loogisen rationaalisia oppijoita. (Hiiteen kaikki jotka sanovat että "Toimimme järkevästi, havaitsemme rationaalisesti ja ajattelemme loogisesti vain koska Jumala on suonut meille nämä kyvyt.") He vain kokevat olevansa sellaisia. Ja miksi ihmeessä sinä olisit poikkeus?

Mutta ihmistenkin rationaalisuudessa on toki eroja. Minä en ole kovin rationaalinen, joku taas toimii hyvinkin loogisesti. Ja se tuntuu jotenkin liittyvän itsekriittisyyteen; Jos jollakulla on mielipide, jota mikään kuviteltavissa oleva tosiasia ei voisi muuttaa, hän ei yleensä ole "looginen" vaan ainoastaan "jääräpäinen" ja mahdollisesti "liukaskielinenkin".

Hihhuleilla tämä kyky itsekriittisyyteen on usein vielä normaaliakin ihmistä heikompi ; Heihinhän puree "kyllä kansa tietää paremmin kuin tiedemiehet" -ajattelu. Ulos päin vaikuttaa, että he uskovat sisäisen tunteensa olevan logiikkaa. Kun heidän selityksiään kuulee, ne nojaavat niin usein sisäiseen tuntemukseen, kivaan oloon, luottamukseen ja siihen että kukaan uskovaiseksi ryhtynyt ei ole katunut ... Listaa voi jatkaa ... että muu vaihtoehto ei enää tunnu luontevalta. (Toisaalta, onko se ihme, kun he uskovat että maailma on luotu ihmisiä varten, jotka olemme tietenkin myös Jumalan kuvia ja luomakunnan kruunuja. Kyllähän tuo imartelee, ja siihen on mukava uskoa.) He eivät kuitenkaan ole valehtelijoita. He uskovat oikeasti asiaansa. Ja he kokevat olevansa rationaalisia. Ja kun heidän tunteensa on varmuus ja logiikka samanaikaisesti, ei heidän päätään voi tietenkään kääntää yhtään mikään.

"Jos tiede esittää jotain, joka on heidän näkemystään vastaan, on tiede selvästi väärinesittänyt itsensä." ei kai voi olla mikään lähtökohta millekään avoimelle ja (myös itse)kriittiselle keskustelulle.

Siksi meidän kaikkien, minunkin, tulisi ennen käännyttämisen aloittamista, miettiä olemmeko oikeasti perustelleet itsellemme jonkin asian loogisesti, vai pinnoitammeko vain mielipiteemme - jota mikään ei voi järkyttää - näennäisloogisilla perusteluilla, unohtamatta että mielipide ei silti tällä lakkaa olemasta mielipide. Ja tätä mietintää ennen ei kannata ottaa oikeudekseen kertoa, millä kaikkien ihmisten olisi loogista mennä töihin.

Asiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa lukaista PZ Myersin juttu "Arguments for morality are not arguments for religion". Se käsittelee samaa asiaa hieman eri näkökannasta.