Tämän päivän "uutislehti 100" tarjosi paitsi bussikuskien kiittämistä koskevia tekstiviestejä, myös tutkimuksen, joka koskee hyväntekeväisyyteen osallistumista. Samassa tutkimuksessa selvitettiin minkälaiseen hyväntekeväisyyteen suomalaiset ovat halukkaita ja mitä kautta he haluavat saada tiedot asioista. Osaa tiedoista voi sitten soveltaa vaikka katujulistamiseenkin.
En usko, että lappuhihhulit pahastuvat, kun rinnastan heidät hyväntekeväisyysjärjestöihin.
Suomalaiset haluavat tukea "randomisti". Eli säännölliseksi lahjoittajaksi ei haluttaisi ryhtyä. Aina kun tulee jokin katastrofi tai muu ajankohtainen ongelma, niin suomalainen lahjoittaa mieluiten niihin. Kuitenkin peräti 17% olisi valmis tukemaan säännöllisesti. 13% pitäisi lapsen Plan -kummiksi ryhtymistä hyvänä ja 4% olisi säännöllisen lahjoittamisen kannalla.
Suomalainen ei tykkää kohdata eläviä ihmisiä. Puhelin ja katutiedotusta piti parhaana vain 1%. Perinteistä mediaa kannatti 50%; He haluavat tiedona televisiosta, radiosta, lehdistä. Muut ovatkin sitten internetin kannalla.
Henkilökohtainen yhteydenotto ei siis vetoa suomalaiseen. 100:sen -artikkelissa syyksi arvellaan sitä, että ihminen haluaa itse päättää mitä tietoa ja mistä asioista haluavat. (Huom kaikki lappuhihhulit; Suomalainen ei pidä "kadulla vastaan tulevista tuntemattomista ihmisistä joilla on asiaa".)
Se ainakin tuli selväksi että katujulistus ja katutiedotus on erittäin haastavaa hommaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti