Freimaus ja uusateismi

"New Atheism" ja "framing" ovat olleet aiheita, jotka ovat puhuttaneet ateismilinjalla. Niillä on varmasti ollut vaikutusta myös tämän blogin sisältöön. Aiheet ovat puhuttaneet paljon, ja jos niistä ei ole ollut käsitystä, ei ole minusta "oikein osallistu" ateismikeskusteluun. (Se on vähän sama, kuin jos löytyisi roolipelaaja, joka ei tietäisi mikä Forge on. On ehkä pelannut, saattaa olla jopa pelaaja, mutta ei silti välttämättä ole oikein käsitystä siitä mitä ilmiöön liittyy ja mitä "roolipelilinjassa" on tapahtumassa.)

"New atheism" eli uusateismi (ei käännetty vielä virallisesti suomeksi) taas tarkoittaa Dawkinsin, Hitchensin, Harrisin ja kumppaneiden ateismiaaltoa. Tälle ateismille tyypillistä on aktiivinen julkisuus. Minun mielestäni uusateismi on vastine kreationistien kauan jatkuneelle linjalle. Kun vastapuoli pitää ääntä, se pakottaa reagoimaan. Ainut mitä minä ihmettelen on se, että siinä on mennyt niin kauan. Lopputuloksena syntynyt touhu tosin muistuttaa minun silmääni paikoin aivan liikaa uskontoja. Ateistihihhuleita on syntynyt.

Framing, eli freimaus (tätäkään termiä ei ole käsittääkseni ole vielä suomennettu) tarkoittaa sitä etenkin Nisbetin vetämää asiaa. Siinä tärkeää on että tieteestä puhuvat tiedemiehet ottaisivat käyttöön kielenkäytön, joka välttää tavallisten kansalaisten maailmankuvan romahduttamista. Jostain syystä freimaajilla tuntuu olevan aina yksi mielipide, jota korostetaan vastamielipiteen kustannuksella. Ja se on "Pitäisi olla kiltti uskonnollisille." Harvemmin kuulee freimaajien tuohtuneena selittävän esimerkiksi Intelligent Designereille, että näidenkin tulisi freimata tekstinsä, että heidän "pitäisi olla kilttejä ateisteille".

Mutta jotenkin se on vain niin, että jos ÄS:äläiset eli/tai kreationistit levittävät tavaraansa, he kertovat vaihtoehdosta, mitä pidetään hyvänä asiana. Mutta jos ateisti levittää tavaraansa, heidän pitäisi "freimata"...

Minulla ei ole varsinaisesti mitään muuta freimausta, tai edes uskovaisille kilttinä oloa, vastaan. Ja ehkä mielipiteidenkin painottuminen kertoo enemmän "freimaajista" kuin freimingin tarpeellisuudesta. Ehkä sitä vain ymmärretään väärin? Minua kuitenkin haittaa se, että framingin piirissä pyritään rajoittamaan eksperttejen kannanottoja. Minusta freimingin tulisi ainostaan katsoa että tiedemiehet eivät esitä väärää faktaa tai epätiedettä tieteenä. Muu on suorastaan väärin. Ei ainakaan minun alalla voida eksperttejen mielipiteitä tai ilmaisua muokata vain sen mukaan, että vastaanottaja ei pidä kuulemastaan. Se olisi vähän sama kuin käskisi lehtimiehiä kirjoittamaan pelkästään siitä näkökannasta, joka ei loukkaa uskontoja ja järjestöjä. Jos freimauksella tarkoitetaan sitä, että tiedemiehen tulisi miettiä kohdeyleisöä sen verran että tämä ymmärtää faktat oikein, eikä valehtele, eikä esitä tiedemaailman vastustamaa epätiedetä tieteenä, niin se on tietysti erittäin hyvä asia. Mutta jos siihen vedoten jotenkin pitäisi vaieta, jättää faktoja kertomatta, niin.. se onkin jo ihan eri asia.

Sen sijaan kannatan freimausta nimenomaan harrastelijoiden puolella. Ei pitäisi hihhuloida niin pahasti, olipa sitten ateisti tai uskovainen. Nisbet on siis minusta oikeilla jäljillä, ja osin hakoteillä. Samoin minusta hieman oikassa ja hieman väärässä ovat sellaiset aktiiviset ateistit kuin Dawkins ja PZ Myers (vaikka jälkimmäisen jutuista aika usein tykkää, hän unohtaa minusta välistä kohtuuden.)

Sen sijaan Moranin blogiinsa tuoma eräs toinen harrastelija -ateisti on minusta täysin väärässä perusteluissaan framingista ja uus -ateistejen hiljentämisestä. Se nostaa minusta esiin tärkeän asian. Virheen lähdökohdissa, joka minusta sävyttää "freimauksen puolustajia" muutoinkin. Hänen pointtinsa on

"Whether or not, religion and science are internally consistent is largely beyond the point. The point is what we can reasonably expect the public to accept. The public is not going to accept both atheism and science over the short-term."
~Jake

Eli kysymys ei ole siitä ovatko tiede ja uskonto yhteneväisiä. Pointti on siinä, kuinka paljon "ihmiset yleensä voivat hyväksyä". Ateismia ja uskontoa ei voida saada yleisesti hyväksytyksi yhtäaikaisesti. Minusta Jake on täysin hakoteillä. Hän nimittäin olettaa, että ihmiset käsittelisivät noita irrallisina asioina, loogisesti. (Eivät.) Ihmiset eivät ole loogisia. Tosiasiassa suurin osa tavallisista ihmisistä ajattelee hyväksyvänsä tieteen. Sulkeutuneimmatkin kreationistit ovat hyväksyneet tieteen, he vain rationalisoivat siihen tapaan, että "Jos tiede ja
Raamattu ovat ristiriidassa, tiede on väärinesittänyt kantansa." Eli jos vaikka löytyisi jotain ikävää todistetta, voi kreationisti aina ajatella että "tieteen totuus kuitenkin muuttuu, joten kukaan ei voi sanoa että se ei muuttuisi Raamatun mukaiseksi" tai peräti että "evoluutiotiedemiehet tahallaan valehtelevat, jotta eivät menettäisi työtään".

Tosiasiassa, jos ihmiset saataisiin hyväksymään ateismi, he rakentaisivat logiikan silauksen sille jälkikäteen. Tosiasiassa arki -ihminen ennalta päättää joko ateismin tai uskonnon, ja rakentaa todellisuuskuvansa tämän ympärille. Arkiihmisillä arkielämässä "Premisseistä ei seuraa johtopäätös, vaan johtopäätöksestä premissit". Harvassa ovat ne ihmiset, jotka oikeasti päättävät että "tieteen viimeisimmät tulokset ratkaiskoot". (Ainakaan minä en kuulu heihin.) Toki kaikki käyttävät sitä hyväkseen aina niissä kohdin, joissa näin todella on. Joten jos esimerkiksi evoluutio haluttaisiin saada suositummaksi, tulisi -niin erikoiselta kuin se saattaa tuntiakin- nimenomaan iskeä ateismilla, tai sitten "evoluuton hyväksyvällä uskonnolla" eikä suinkaan puhua asiasta, eli evoluutiosta. Koska tosiasiassa evoluutionkieltäjien suurin este on nimenomaan siinä, että he kokevat sen loukkaavan heidän syvimpiä tuntojaan ja Jumalaa. Siksi evoluutiota puolustava evoluutikko itse asiassa yrittää ensin "loukata vastapuoltaan ja sitten samassa lauseessa väittää että pitäisi olla kaveri". (Eli tieteellisyyteen nojaava kommentointitapa lähestyä maallikkokreationistia on täysin väärä.) Vaikka hän puhuisi ihan asiaakin. Vastaavaa esiintyy aivan varmasti toiseenkin suuntaan.. Ja tämähän ei tietenkään koske mitenkään sitä, ovatko tiede ja ateismi oikeasti yhtenevät. Puhe ei ollut evoluutiotieteilijöiden tai kreationistien rajoittuneisuudesta. Kyse ei ollut edes evoluution tieteellisyydestä. Ne olivat käsittelyssä merkityksettömiä, koska puhe ei ole "tieteellisestä metodista", vaan siitä miten normaali ihminen (minäkään) ei ole yhtään niin looginen, kuin mitä hän itselleen uskottelee.

Tosiasiassa, jos ateismi haluaa selvitä kulttuurillisena ilmiönä maailmassa, jossa jotkut uskovaiset ovat aggressiivisia, ainut vaihtoehto on äänen korottaminen tai yhteisöllistyminen. Vaikeneminen ei ole koskaan aikaansaanut hyväksyntää. Tai kuten Moran viittasi; Saivatko homot samat oikeudet kuin muutkin vaikenemalla? Entä naiset? Eivät saaneet. Aggressiivisuus pakottaa joko häviämään tai vastaagressioon. Niin valitettavaa kuin se onkin. Tältä kannalta hihhuliateistien aktiivisuuden ymmärtää. Se kun on ainut ateistin kannalta mahdollinen vaihtoehto sille, että molemmat osapuolet olisivat hiljaa.

Käy kuten "vangin dilemmassa"; Tosin sillä erotuksella, että jos A tietää että B ei ikinä suostu vaikenemaan, vaan vasikoi aina, ei A voi tehdä enää mitään muuta kuin vasikoida. Vaikka kaikilla menisikin parhaiten siten, että molemmat vaikenisivat. Tosin tässä tilanteessa ulkopuoliset saavat "2 ongelmaa nollan hinnalla". Erikoistarjous, jonka haluaisin jättää käyttämättä. Mutta ilmeisesti tämä ei ole mahdollista.