Ateistin puolustuspuheet

Jouduin vähän aikaa sitten erikoiseen tilanteeseen. Tuntemani ihminen tuli julistamaan uskontoa, ja vetosin julistajan jo tietämään tosiasiaan; Eli siihen että olen ateisti. Hän väitti ateismia huonoksi ja halusi perusteluja sille miten ylipäätään voin olla ateisti. "Ajattelukyvyssäni täytyy olla selvästi jotain vikaa". Kun esitin että Jumala on aika turha, koska se piiloutuu ja esitin Jumalan moraalin säätämiseen liittyvän ristiriidan, sain kuulla vihaisen kommentin siitä, kuinka minun tulisi ateistina olla hiljaa eikä käännyttää. Olin todella hämmentynyt, koska hän itse kyseli niiden perustelujen perään. Väitti että ateismi on "irrationaalista", ja että sitä ei voi mitenkään perustella itselleen. Että kristinusko on "rationaalinen ja hyvä" koska se pitää ihmiset kurissa säätämällä moraalin.

Hän toki tiesi että en lainkaan kannata käännytystoimintaa, enkä "hihhuleiden kanssa debatointia". Hän myös korosti tätä heti kun kerroin perustelujani. Hän varmasti yritti nostaa esiin jotain ristiriitoja toiminnassani, että kuitenkin hyväksyisin julistamisen silloin kun se sopisi minulle. Mutta hän unohti jotain olennaista; Hän itse aloitti tilanteen. Näen tässä tilanteessa olevan eron olevan saman kuin "pahoinpitelyssä" ja "itsepuolustuksessa". Ensimmäinen on aloitteen ottamista ja käännytys/tappelutilanteen aloittamista, toinen on reagointia. Ensimmäinen on typerää, ja väärin moraalisesti. Toinen taas on täysin oikeutettua.

Mutta sukulaiseni -saati minä- ei taatusti ole yksin; Monet muutkin kristityt kysyvät että "miksi kiusaat meitä". Ateistin tulisi jättää kristityt rauhaan, koska kristityt ovat onnellisia kristillisyydessään. Itse asiassa kannatan täysin tätä ajatusta, mutta sekulaarina ihmisenä haluan, että myös kristityt ymmärtävät ja soveltavat käytäntöön sen koko kirjon, eivätkä pelkästään itselleen mieluisia osasia.

Ajatuksia olemisesta / uskoitseesi -blogin mainio kirjoitelma -jonka lukeminen on syy sille, että nostin tapauksen blogiin asti esimerkiksi, sisältää monta sellaista syytä, jotka pakottavat minuakin kirjoittamaan "puolustuspuheita itselleni ja ateistitovereilleni".

Syynä on se, että ateisti on ikäänkuin ihminen, joka joutuu jatkuvasti pahoinpitelyn kohteeksi. Idioottihihhulit ei pidä uskontoa yksityisasiana vaan nostavat sen jatkuvasti esiin. Heistä yhteiskuntarakenne romahtaa, jos kristillisistä arvoista luovutaan jne. Tämän vuoksi ateisti kohtaa uskonnollista käännytystä.

Mutta tästä ei voi syyttää enää edes pelkkiä hihhuleita. Tässä sopassa on osuutta myös "tavallisella ja passiivisella kirkollamme" ja etenkin sen liitossa valtioon. Myös "tavalliset uskovaiset" sortuvat joissain oloissa. Kokonaisuuden seurauksena kristillisyyttä pursuaa päiväkodeissa ja -kerhoissa, kouluissa aamunavauksissa ja saattaa luokassa käydä ala-asteella gideonilaiset kylässä jakamassa Raamatut aivan kaikille. Uskontoa ujutetaan myös partiossa, ja kunnallisessa vanhustenhoidossa. Jopa Anonyymit Alkoholistit sitoutuvat 12 askeleessaan Jumalaan. Puhumattakaan katujen lappuhihhuleista. Itämaiseen mystiikkaan törmää niin lehtien palstoilla kuin jopa itsepuolustuslajeissa. Lapset pakotetaan sylivauvoina kristityiksi, ja heille annetaan mahdollisuus muuttaa tilanne vasta 18 vuotiaana. (Jos nämä lapset eläisivät kaikki vanhoiksi, silti tätä uskonnonpakotusta kestäisi ~20% koko elämän pituudesta. Se on paljon.) "Siirtymäriittejä" ei saa "suvaittavasti" toteutettua helposti. Meidän koulussamme oli lapsi, joka oli nimetty ilman kastamista. Tätä kiusattiin ja häneltä kysyttiin vakavasti, että onko tällä oikeasti nimi, ja voidaanko sitä kutsua millä nimellä tahansa. Samoin nuori, joka ei käy rippikoulua kohtaa vastaavaa ihmettelyä. Avioon meno ilman kirkkohäitä ovat kummastus. Ateistien hautajaisissa virsien puute voi aiheuttaa oikeaa porua. Miksi? Koska uskonnollisuutta tungetaan esiin.

Ateistit ovat omalta osaltaan ymmärtäneet tämän. He eivät harrasta mukilointia; Ateistit eivät katujulista. He eivät tarjoa riippuvuushoitoa käännyttämistä vastaan. He eivät vie ulkomaille soppaa ja saippuaa vain jotta voisivat jatkaa tästä lyömällä AteisminPyhälläKirjalla päähän. Ateismia vastaan ei opeteta samoilua eikä itsepuolustusta. Ateismia ei tarjota erityisellä innolla ja paineella kuolleiden omaisille eikä muissa vastaavissa vaikeissa elämäntilanteissa. Sylivauvoja ei liitetä "vapaa-ajattelijoihin" tai "skepsikseen" lupaa kysymättä koko lapsuus ja nuoruusajaksi. Päiväkodeissa ei kerrota mitään ateistisatuja eikä uskovaiset joudu perustelemaan tarhan tädeille ja opettajille miksi "meidän lapselle ei saa opettaa ateismia". (Jännittävää; Vaikuttaakin ihan siltä, että uskontojen olennaisin elementti, käännytys, puuttuu ateismista. Ateistiksi "joudutaan" oman sisäisen mietinnän - ei julistamisen - kautta.) Itse asiassa jos joku tunnustaa olevansa uskovainen, hän ei joudu vastaavaan "todistusmyllyyn"; Ateistilta taas useimmiten kysytään syitä sille miksi on ateisti. Uskovaiset harvemmin joutuvat vakaumuksensa ilmitullessa perustelemaan kaikille (sukulaiset, ystävät, työtoverit) sitä miksi on kristitty. Uskovaiset eivät selvästi elä -eivätkä ehkä siksi ymmärrä- sitä tilannetta, jossa ateistit joutuvat kaikki päivänsä kehdosta hautaan elämään.

Toisin sanoen; Ateistit eivät "kiusaa uskovaisia". Uskovaiset kiusaavat ateisteja, ja ateistit vain puolustautuvat. Mutta kuten tunnettua, jos koulun pihalla kiusattu lyökin takaisin tai muuten pistää kiusaajalle kerrankin jauhot suuhun, seurauksena on usein keskustelu, jossa kiusattu ainakin aluksi joutuu "syytetyn listalle" ; Kiusaaja kun tietysti yrittää kääntää itsepuolustuksen kiusaamiseksi.

Toisaalta kokemukseni sukulaiseni kanssa opetti minulle jotain; Sain tästä jälleen yhden syyn olla keskustelematta uskovaisten kanssa. He kun eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää. Harrastavat ristiriitaisia signaaleja. Heillä on ainoastaan pientä aavistusta ateistien kohtaamasta käännytysintensiteetistä. Ja heidän kohdallaan käännytyksen kohteeksi joutumiseen reagointi on tuttua; Sukulaisenikin suivaantui ja loukkaantui melko pahasti. Samoin "ajatuksia olemisesta" -blogin pitäjä sai kohdata ankaraa moittimista bloginsa pitämisestä. Kun toisen aatteen julistaminen on uskovaisille noin kauhistus, luulisi heidän osaavan laskea yhteen ja olla hiljaa. Mutta ei. Uskovaiset pyrkivät väkisin "nostaaman debattia" vain jotta voisivat käännyttää. (Ovat kuin ne aggressiiviset nuoret miehet, jotka menevät baareihin pumppaamaan riitaa väkisin uhittelemalla ja ovat valmiita kaivamaan sen esiin vaikka tekosyillä, jos muuten ei onnistu.)

Ja jos näitä tulisi usein, minustakin, joka olen luonteeltani melko rauhallinen, voisi nousta esiin vihainen ja aggressiivinen ateisti ; Riskinä ei ainakaan kohdallani ja tuon tasoisella julistustyöllä ole "uskovaiseksi kääntymisen pelko", vaan "hihhuloitumisen pelko". Pelko siitä, että jonain aamuna herään ja ostan painokoneen, jolla painan huonolaatuisia ateistisarjakuvia, joista niittaan vihkosia, joita jaan päivästä toiseen kadulla ohikulkijoille, mahdollisesti tätä kaikkea laulamisella, huutamisella jne. värittäen.