Varjelus

Uskovaiset perustelevat joskus Jumalaa ja uskonsa rationaalisuutta sillä, että uskoville käy hyvin, paremmin kuin muille. Esimerkiksi Timo Teinosen väitöskirjan mukaan usko Jumalaan on vanhuksille voimavara, joiden avulla selvitään vaikeuksista. Usko Jumalaan korreloi myös vähäisemmän päihteiden käyttön kanssa. Kristinusko on siis suojannut ihmisiä päihdeongelmalta. Pharyngulassa taas juteltiin siitä, miten uskonnolliset ovat keskimäärin onnellisempia. Väitän että Teinosen löytämät asiat ja Pharyngulassa mainittu onnellisuus ovat ihan todellisia juttuja.

Minun mielestäni nämä ovat uskonnon tuomia etuja, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan olemassaolon kanssa. Ja näiden väittäminen varjelukseksi mielestäni peräti haittaa uskovaiseksi ryhtymistä, koska argumentti ei kerro varsinaisen asian puolesta. Jos uskovainen pitää tälläisiä perusteluja vakavina ja rationaalisina ja mainitsemisen arvoisina, ei uskon perusteet voi olla kovin rationaalisella pohjalla.

Selitän yksinkertaisesti miksi mielestäni on näin;

Usko on taatusti voimavara; Mutta henkinen voimavaraus voidaan liittää luottamukseen aivan mihin tahansa Jumalaan. Islamilaiset saavat henkisiä voimavaroja Allahilta. Jossain maissa tukena toimivat vainajien henget. Buddhalaiset saavat mielenmalttia uskostaan. Niihinkin uskominen antaa voimavaroja. Koska se on kaikilla sama, ja itse asiassa liittyy "placeboilmiön kautta" myös kalkkitabletteihin, ei kyseessä voi olla mikään Jumalasta johtuva asia. Uskonnon ja Jumalan tuomia etuja ei siis kannata sekoittaa. Ja olen aivan varma, että uskovaisuus ehkäisee alkoholinkäyttöä. Ja luultavasti monia muitakin riippuvuuksia. Ensimmäinen perustuu siihen, että uskonnoissa on kieltoja kuten

"Älkää juopuko viinistä, sillä siitä seuraa rietas meno, vaan antakaa Hengen täyttää itsenne"~Ef.5:18

Jos minä perustaisin uskonnon, jonka perusnormeja (joiden rikkominen olisi sotaa Jumalaa vastaan) olisivat;
*Pese kätesi käytyäsi WC:ssä.
*Harjaa hampaasi aamuin illoin.
*Syö joka päivä vähintään 200g vihanneksia.
*Muista pyhittää perjantai liikunnalle ja sunnuntai elokuvien katsomiselle.(Kirkko tarjoaisi tilat elokuvien katsomiseen. Alakerrassa olisi kuntosali.)
*Älä sorru liiallisuuksiin tietokonepeleissä, viinassa, tupakassa tai karamelleissa.

olisivat uskonnon seuraajat taatusti terveempiä, eläisivät muita ihmisiä pidempään, heidän mielenterveytensä olisi luultavasti parempi kuin muilla. Mutta kertoisiko se yhtään mitään siitä, että kyseisen uskonnon takana olisi "oikea Jumala joka varjelisi"? Ei tietenkään. Kysymys on elintapojen muutoksesta, jotka ihminen voisi periaatteessa tehdä ilman Jumalaakin. Siihen että ihminen voidaan saada motivoitua tehokkaasti, voi tarvita uskontoa. Mutta uskonto voi olla olemassa ilman ihan oikeasti olevaa Jumalaa. Esimerkiksi esimerkkini ohjeet keksin minä, ja tein siitä vain uskonnon. Normit tulevat silti ihmiseltä, eikä keksityn uskonnon tuomat edut todista että em. uskonnon uskoma Jumala olisi todella olemassa.

Uskonnon tuoma suoja miltä tahansa riippuvuudelta on luultavasti vielä hieman "käytöksen suuntaamisen kautta" tapahtuvaa hyödyllisempää. Ja se on itse asiassa sama kuin missä tahansa muussakin riippuvuudessa; Se vie aikaa. Jos minulla olisi pakkomielteenomainen harrastus, se veisi aikaa. Jos olen esimerkiksi hulluna pleikkaripeleihin, enkä välttämättä haluaisi tuhlata rahaani viinaan, kun jäisi se uusin peli saamatta. Enkä ehtisi juodakaan; Kännissä pelatessa ei saisi hyviä ranking -tuloksia.

Ja mitä taas tulee "onnellisuudella oikeuttamiseen", niin siitä tulee ainakin minulle mieleen se, että jos Natsi -saksassa olisi tehty onnellisuusmittauksia, juutalaiset, romanit, Jehovan Todistajat ja homot (joita kaikkia Hitlerin hallitus vainosi) olisivat saaneet surkeat luvut, ja keskiverto saksalainen, jolla oli eri elämäntavat/käsitykset olisi saanut huomattavasti paremmat tulokset. Emme kuitenkaan olisi voineet tämän pohjalta tehdä mitään päätelmiä siitä että Jehovan Todistajilla ja Juutalaisilla olisi väärä Jumala.

Entä minkä minä sitten laskisin varjeltumiseksi? Täytyyhän sellaisia olla, koska muuten en olisi yhtään itsekriittinen.
*"Painotettu placebo", eli uskon tuoma placebo -hyöty toimisi vain yhdellä uskonnolla. Väärät uskonnot haittaisivat. "Etsikkoaikaa elävät" olisivat placeboneutraaleja tai saisivat hyötyä vain hieman.
*"Jumalan näkyminen"; Jos auton alle jäävien uskovaisten lapsien eteen ja suojaksi todella tulisi niitä enkeleitä, jotka muutkin näkisivät. Jumala voisi ilmestyä näkyvästi leikkaussaleihin niissä tapauksissa joissa potilaana on uskova ja lääkärit täysin voimattomia -ja pelastaa tilanteen. Jumala voisi myös ilmestyä televisiouutisiin ainakin kerran viikossa kertomaan miksi se ja se luonnonkatastrofi iskettiin synnin torjumiseksi sinne ja sinne.
*"Supermies -ominaisuudet", joita saisi uskomalla mutta vain sillä. Eikä tähän mitään epämääräistä mongerrusta, vaan juuri sellaista mitä Raamattukin mainostaa sanoessaan

"Niin, minä olen antanut teille vallan: te voitte polkea käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä"~Luuk.10:19

Toisin sanoen olen sitä mieltä, että uskomisesta on hyötyä ja iloa. Ja tämä jo sinänsä antaa minusta täyden oikeuden uskontojen olemassaololle. Mutta että se ei loppupeleissä kerro oikeastaan mitään Jumalan olemassaolosta. Uskominen Jumalaan voi siis olla jopa järkevää, mutta se ei tee Jumalasta uskomuksen kohteena mitenkään järkevää. Suosittelen enemmänkin villasukan tai kalkkitabletin palvontaa yhdistettynä listaamiini uskonnollisiin dogmeihin. Villasukka ja kalkkitabletti ovat sentään kaikkien mukaan olemassa. Ja edutkin Heidän Seuraamisestaan olisivat taatut. Eli uskominen olemattomaan tai irrationaaliseen entiteettiin kykenee varsin hyvin olemaan "käytännössä hyödyllisiä". Käytännön hyödyt eivät kuitenkaan todista uskon kohteen, eli Jumalan, olemassaolosta ja toimista, vaan nimenomaan uskonnon vaikutuksista. Uskominen Pyhään Villasukkaan joka käskee syömään vihanneksia ja välttämään huumeita on "järkevää", mutta kyseessä on erilainen järkevyys kuin mitä uskovaiset tavoittelevat, sillä Jumala tai Pyhä Villasukka ei muutu tässä rytäkässä yhtään rationaalisemmaksi tai todennetummaksi.