Kylläpä sitä oikein "keski -ikäisen vihaisen miehen" sydän sykähti, kun hän huomasi seuraavansa nuorison trendejä. Yhä mukana kelkassa!
Uutinen oli Metro -lehden etusivulla. (Heti pääuutisotsikoiden, eli mainosten, jälkeen.) Se oli otsikoitu seuraavasti;
Kirkosta eroamisesta tullut nuorten trendi
Piispa Gustav Björkstrandin mukaan jäsenkato vaarantaa toiminnan.
Artikkelissa piispa oli huolissaan kirkon jäsenkadosta, (odotus 15% vuoteen 2030, kato voi huolestuneen piispan mukaan olla suurempikin.) ja etenkin siitä että nuoret eroavat kirkosta. Kommenttina piispalla oli "Kyseessä on selkeä trendimuutos". Piispa oli erityisen huolestunut siitä että eroajat olivat nuoria aikuisia.
Piispan kommentti oli Metron artikkeliin houkuttelevasti isolla mainittu
"Jos kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon, lasta ei voida kastaa."
(HUOM! Kaikki ne joilla on taipumus liikatulkintaan; En usko, että hän on tavoitellut lasten pakkokastamista tai kannattaisi sitä. On siitä kuitenkin kiva tuoda mielikuva tälläisellä sulkulausekkeella.) Jos vanhemmat eivät kuulu kirkkoon, lapsi joutuu erikseen liittymään kirkollisverotuksen piiriin. Ja mikä hupaisinta, hän voi tehdä sen vasta 18 -vuotta täytettyään. (Tässä kohdin oli ateistin pakko kuittailla "ympäri mennään - yhteen tullaan" -hengessä.)
"Piispan mukaan kirkko ei voi toimia nykyisellä tavalla, jos sen rahoituspohja heikkenee. Vaarassa ovat esimerkiksi lapsi -ja nuorisotyö, sekä vanhustyö. Lisäksi jäsenkato voi vaikeuttaa hautausmaiden ja kirkkorakennusten kunnossapitoa."
Piispa vertasi kirkkoa liiketoimintaan. (Jos "vertaaminen" nyt on oikea sana? Kirkko on ainakin minun käsittääkseni paitsi "instituutio, joka pyrkii ihmiskunnan eksistentiaalisen ahdistuksen minimointiin tarjoamalla myyttisiä kertomuksia, jotka sisältävät kokonaisvaltaisia henkimaailman ratkaisuja masennukseen, epätoivoon, kuolemaan sekä väärällä tavalla ajatteleviin ihmisiin ja muihin pulmiin, joita heidän asiakaskuntansa kohtaa päivittäin" myös liiketoimintaa. Mikä tietenkin lopulta johtaa helposti siihen, että kirkko toimii oppiensa mukaan + rajoittaa ihmisten toimintaa ja ajattelua juuri niin paljon kuin sen annetaan.)
"Jokainen yritys, joka ei halua ainoastaan pitää markkinaosuuttaan vaan myös lisätä sitä, olisi erittäin huolestunut tilanteesta."
Piispa esitti myös joitakin keinoja ongelman ratkaisemiseen.
"Kirkon tulisi nyt tehostaa tiedotusta ja kertoa, mitä hyötyä kirkon jäsenyydestä on."
...
"Ihmisten on saatava tietää mitä kirkollisverolla saa".
Minun mielestäni piispan ehdotukset ampuvat ohi maalin. Pohjimmiltaan kirkkosta erotaan sen vuoksi että ei uskota sen "pääväitteeseen" Jumalan olemassaolosta eikä pelkkä ahneus. Tai ainakin pitäisi. (Ja vaikka ateismista seuraisikin jonkun mielestä ahneus, hän on paitsi väärässä, myös kirkolle haitallisella tiellä, koska ketään ei houkutella yhtään mihinkään haukkumalla tätä esimerkiksi "ahneeksi". Tälläisellä vihjaamisella tullaan ainoastaan vihaisiksi ja entistä vaikeammin kääntyväksi. Ja kun tätä jatkaa tarpeeksi kauan, kääntyminen muuttuu jopa mahdottomaksi.) En usko että vakaumukseton ihminen osaa arvostaa sitä, että hänelle tarjotaan mahdollisuutta laittaa lapset pyhäkouluihin jne. toimintaan. Niihin kun kuuluu paitsi sammakoiden leikkaamista, myös niitä "hengellisiä asioita". (Sammakon askarteleminen on niitä harvoja muistikuvia, joita minulla on pyhäkoulusta.) Jos kirkko taas muuttaa toimintansa niin että palveluissa ei enää ole hengellisyyttä, se voidaan kokonaan ulkoistaa kirkon ulkopuolelle. Sama koskee tietysti kaikkea muutakin kirkon toimintaa; Henkisyyttä ei haluta, ja sen puute pettää koko aatteen.
Lisäksi uskon, että ihmiset jopa mielellään maksavat siitä, että voivat kohdentaa rahansa juuri niin kuin haluavat. Nykyisin, kun ihminen maksaa kirkollisveroa, hänen tililtään lähtee rahoja, joiden tarkkaa käyttöä hän ei saa säädellä. (Korvamerkitty kirkollisvero voisi toimia paremmin.) Lisäksi kirkon toiminnassa ei kannata vedota "hyväntekeväisyyteen";
1: Kirkolla ei ole yksinoikeutta hyväntekeväisyyteen. Jotain muuta kautta hyväntekeväisyystyön tarkat kohteet voi valita. Ja nykyajan ihmiset tuntuvat arvostavan tätä valinnanvapautta.
2: Kirkollisveron maksamisessa itse asiassa pakotetaan osallistumaan rahallisesti hyväntekeväisyysprojekteihin, joihin sitä ei välttämättä haluaisi. (Toki on vaikea moraalinen kysymys; "Pitääkö rikkaita ja hyvinvoivia länsimaalaisia *pakottaa* hyväntekeväisyystyöhön köyhien maiden hyväksi?")
3: Jo hyväntekeväisyyden tarve (joka kyllä taitaa olla kaikille selvä ja todellinen asia) on kirkolle ongelmallinen; Suojelusenkelit, joista pyhäköulussa sammakkoja leikellessä kerrottiin, eikä se rakastava Jumalakaan oikein näy varjelemassa, vaan ihmisten on toimittava itse, ikäänkuin Jumala olisi vain jokin tyhjä kupla, joka saa valtansa pelkästään ihmisten kautta. (Sanan ja ylistyksen Veli Saarikallen saarnasta tarttunut ajatus; Hänestä Saatana oli pelkkä kuori, koska sillä ei ollut valtaa muuta kuin juuri sen verran mitä ihmiset sitä sille antavat.)
Kuitenkin minulle tuli artikkelin lukemisesta hieman sellainen olo, että kirkko joutuu joko muuttumaan tai tuhoutumaan. Aatteen puhtautta edistävät puristit voivat jopa haitata. Tältä kantilta kysymys naispappikiistasta muuttuukin väittelyksi siitä, pitääkö Ramatun sanassa pysyä vai pitääkö kirkon jatkaa olemassaoloaan.
Vaihtoehdot eivät ole kirkon kannalta kovin herkullisia, mutta valita on pakko;
Pysy Sanassa+Kuole
ja
Mukaudu+Selviä.
Jos kirkko olisi pelkkä liikeyritys ilman että siihen liitettäisiin sellaisia asioita, kuin "moraali", tämä valinta olisi helppo. "Selvitään". Mutta kun ei ole. Tilanne on vaikeampi. Minä en tiedä "kristillis-moraalisesti oikeaa" vastausta. (Järkyttykää; Esitin sanan "moraalinen" ja "kristillinen" yhdessä, ilman sarkasmin häivääkään.)
En kuitenkaan ihmettele, jos jossain vaiheessa myydään kirkkoja historiantutkimuslaitoksille. (Olisi siistiä, jos kirkkoja huoltaisi joku "Muinaisten Kulttuurien Jäänteiden Säilyttämis Yksikkö" -niminen laitos. Eniten toki siksi että vedin tuon nimen hatusta.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Olen ainakin omassa lähipiirissäni huomannut, että aina motiivina kirkosta eroamiseen ei ole puhtaasti aatteellinen päätös. Helppo eroaminen ja uudelleenliityminen mahdollistavat myös verokikkailun. Ainakin yksi kirkosta eronnut ystäväni on ilmoittanut liittyvänsä kirkkoon takaisin häävuodekseen. Mikäs siinä, säästää verot vuosikymmeniltä, mutta saa silti ne jumalasisältöiset satuhäät ja maksaa vain siitä palvelusta, jota itse haluaa. Juuri tällaiset perioidijäsenet mahtavat silti olla oikea riesa kirkolle.
Minun korviin tuo kuulostaa aika epärehelliseltä tempulta.
Tokihan sitä tulee yllätävän paljon maksettua sitä kirkollisveroa, mutta kun saman kokoisen tilan vuokraaminen yhtä pitkäksi aikaa otettaisiin vaihtoehdoksi, tulee sitä toisenkin puolen hintaa aika nopeasti. Vihkimiseen nyt ei henkilökuntaa mitenkään tajuttomasti tarvita. Toki niistäkin likimain muutaman kymmenen euroa tulisi..
Mutta en usko että noihin loiseläjiin auttaa sen kertominen mitä kirkollisverolla saa. Kyllä tuon sortin ihmiset tekee mitä tekee joka tapauksessa..
Toisaalta "kirkon kaatajatkin", siis ne jotka eivät pidä kirkosta, voisivat periaatteessa harrastaa tuollaista lieroilua. Että lapsena ja nuorena kuulutaan kirkkoon, kun ei ole tuloja, mutta on niitä nuorten jne. juttuja. Sitten työikäisenä on pois, mitä nyt käy kirkkoon ilmoittautumassa niin että hääpäivät ja kasteet onnistuu. Sitten eroaa taas, kunnes päätyy eläkkeelle. Hautapaikka tulisi taas halvalla.
Itse en tälläiseen kyllä suostuisi. En ateistina (uskonto on yksityisasia, ja jos se pysyy sellaisena, ei ole minulta pois. Joku harrastaa kansantansseja, joa minä roolipelaan. Ei niitäkään järin järkevänä toimintana voi pitää. Suomessa ihminen saa tehdä typeriä asioita, joten miksi estää uskomistakaan?), enkä etenkään kristittynä. (Mitä %&/(&%&/¤#%Q ne ajattelee? Että Jumala tykkää niistä tuon toiminnan jälkeen? Kuinka Jumalaan uskova voi tehdä tuollaista?)
PS: Tervetuloa vain tännekin "anonymous". Klikkaamalla kohtaa "muu" voit laittaa väliaikaisen nimimerkin, vaikka sinulla ei olisikaan omaa blogia. Muutoin ei toki haittaa, mutta "paholaisen asianajajan" yhdessä ketjussa oli anonyymien kommentteja peräkkäin, edustivat useaa henkilöä ja eri mielipiteitä. Niiden välillä oli myös dialogia.
Ulkopuolinen olisi tarvinnut laajennettua tietoisuutta ymmärtääkseen kuka sanoi mitäkin missäkin. Ja siinä vaiheessa aivot olisivat olleet yhteydessä todellisuuteen pelkkien LSD:n molekyylejen kautta. Kommentointi ei tällöin olisi enää onnistunut.
Tosin näin vähemmän ruuhkaisena aikana(lue: aina) se ei haittaa hirveästi. ;)
No jaa, eipä tuon veronkiertäjän omatuntoa juuri vaivannut moinen käytös. Jumalankaan rangaistus ei liioin poltellut mielessä, kun taitaa enemmin kaartua tuonne muotiuskomuskerho New Agen jälleensyntymäpuolelle ja kaikennäköisiin uskomushoitoihin. Mutta kunnon kirkkohäät ne olla pitää, paikassa, joka on pyhitetty omaa vakaumustaan vastaamattomille uskomuksille, seremoniamestarina ihminen, joka uskoo täysin eri tavalla asioista.
Mutta mitäs siihen voi juuri muuta sanoa kuin sivulauseessa sanoa oman vastalauseensa moisesta toiminnasta. Voihan sitä yritellä hurskastella samalla tavalla kuin sosiaalituen väärinkäyttäjistä, mutta pitemmän päälle taitaa vain tuhlata kirvettänsä kiveen.
En kyllä siltikään näe mitään mieltä tuossa vaihtohommassa. Ehkä se joistakin tuntuu tyydyttävältä saada kirkko, yhteiskunta tms. narutetuksi. Harmaiden hiuksien aiheuttaminen toisille tarkoituksella ei kuitenkaan ole kovin rehtiä touhua.
Ps. Raapustinpas puumerkin, kun sitä niin toivottiin ;)
En oikeasti kykene ymmärtämään. (Ehkä siksi, että minulla ei ole päivääkään työttömyskassasta nostettu rahaa. Ehkä tuo rahankeruu kynäilyllä sopii toisille paremmin.) Ymmärrystäni ei lisäisi edes se, että verokikkailija olisi ateisti. (Toki ymmärtäisin että "miksi ei kostoa".)
Ainut mikä ehkä on, on omaisten painostus. Sukulaistäti tai äiti voi olla kovasti pettynyt, jos ei tule kirkkohäitä.
(Ruumiinluovutustestamenttini oli ainakin kova paikka äitille. Harkitsin jo, että ottaisin pois ja uusisin vasta hänen kuoleman jälkeen, mutta se kuitenkin mahdollisesti elää minua pidempään. Joten peruminen jäi.)
PS:
Thanks. nimimerkistä. "p" on ihan hyvä.
Lähetä kommentti