Saatananpalvontarinnastukset avasivat mielessäni uusiakin uria, päätin hieman pinnallisesti penkoa aihepiiriä.
Katselin aluksi wikipediaa.
Normaalisti saatananpalvonta ja satanismi pyritään pitämään erillään. Lähinnä sen takia, että ainakin suomessa ne asiat, joilla saatananpalvojakertomuksilla repostelevat kristityt ystävämme ja "asiantuntijamme" sitä värittävät, eivät sovi satanismiin, joka korostaa individualismia, eikä edes ota kantaa tuonpuoleiseen. Siihen yhdistetään jopa "aineellinen todellisuuskäsitys", joka ei ole kovin hyvin yhteensopiva saatananpalvontaan liittyviin "henkijuttuihin". Toki saatananpalvonta voidaan nähdä satanismin ääri -ilmiönä, mutta jos tämä tehdään, on oltava erittäin, erittäin, tarkka siitä mistä puhutaan milloinkin. Ettei ääri -ilmiön ominaispiirteet, jotka tekee siitä "ääri -ilmiön" muutu yleispiirteeksi. Saatananpalvontaa pidetään wikipedian mukaan enimmäkseen kuviteltuna ilmiönä, joka tosiasiassa on paljon luultua pienempi ja marginaalisempi, mutta joka on esim. roolipelikohuihin ja surmiin liitettynä saanut liioiteltua julkisuutta.
Sitten palasin tuttuihin asiantuntijoihin. Löysin Pekka Hiltusen kertoman määritelmän tekstistä "Saatananpalvontaan on suhtauduttava vakavasti":
"Saatananpalvojiksi kutsutaan ryhmittymiä, jotka vastustavat juutalaiskristillisen tradition Jumalaa."
Asiantuntija Keijo Ahorinta taas korostaa lehtirartikkelin "Saatananpalvojille vapaaehtoista apua Raisiossa" mukaan seuraavaa;
"Nuoren ulkonäkö ei välttämättä kerro, kuka on saatananpalvoja, kuka ei. Saatananpalvojia tulee hyvistä kuin vähemmänkin hyvistä kodeista."
Toisin sanoen eilinen teksini ei oikein osunut. Osun määritelmään ja ulkonäöllä ei ole merkitystä. Saatananpalvonta on vaan luultua laajempi ilmiö, eli muutakin kuin mustissa vaatteissa ja pääkallokoruissa suoritettu verinen kissahippa öisellä hautuumaalla huumeita käyttäen ja itseään viillellen. Mitä saatananpalvontaan sitten liittyy?
Annetaan Pekka Hiltusen kertoa
"Saatananpalvojiin puolestaan liitytään heavyfestivaaleilla, nuorten pienissä joukoissa, lähimetsissä. Saatananpalvontaan liittyy toisinaan itse kehitettyjä, toisinaan kovilta kavereilta lainattuja rituaaleja, ja aina myös rikollista toimintaa."
Ahorinta taas sanoo;
"Kun nuori sairastuu saatananpalvontaan, on sama onko hän opillista saatananpalvontaa harrastava satanisti vai tekojen ja rituaalien kautta asiaa harrastava."
Eli asiantuntijan mukaan ei saa turhaan erotella satanisteja ja saatananpalvontaa. Satanistit ja saatananpalvojat ovat "ihan turhia erottelematta" sairaita rikollisia. Simple enough? No, rehellisyyden nimissä sanon kuitenkin, että luulen että he ovat sekoilleet määritelmissään. Eli eivät tarkoita että kaikki heidän laajemman käsitteistönsä saatananpalvojat olisivat rikollisia ja sairaita, vaan se suppeampi osuus. Valitettavasti näitä viestejä lukevilta hihhuleilta tämä tuntuu aika usein unohtuvan. Roolipelaajien kotiin saatetaan jopa soittaa ja varoitella ja leimata. Juuri tälläisten teksteissä olevien "viattomien määritelmäkömmähdysten" vuoksi.
Lopuksi keskityin roolipelaamista käsittelevään Martta Mannisen artikkeliin "Roolipeleistä". Lainaus on pitkä, mutta sen lukeminen herutti monta naurun kyyneltä silmänurkastani. Lainaan kohtaa jossa kirjoittaja lainaa Rebecca Brownin kirjaa. (Siteeraan siteerattua.) Kun lukee viestiä, huomaa että kirjoittajakin on hihhuli, mutta kun lukee "itse auktoriteettia", huomaa että Martta on Rebeccaan verrattuna täydellisesti jalat maassa.
"Näinä aikoina on USA:ssa levinnyt uusi, väkevä saatanan työkalu: Roolipelit ja -leikit. Saatana käyttää niitä tehdäkseen nuorten, älykkäiden ihmisten armeijan, joka on valmiina käytettäväksi. Monissa osavaltioissa nämä pelit kuuluvat koulujen opetusohjelmaan. Itse asiassa kysymys on noitien peruskoulutuksesta. Näissä peleissä on johtaja, joka kaavailee pelin kulun. Peli on seikkailu, jossa on erilaisia tehtäviä sekä taisteluja "hirviöiden " kanssa. Kaikilla pelin olennoilla on luonteenpiirteensä ja erikoiset kykynsä. Pelaajien on "visualisoitava" (kuviteltava) peli mielessään. Vähitellen he oppivat "näkemään" hirviöiden ja muiden pelaajien toiminnan ennakolta. Pelaajat eivät käsitä, heidän "näkemänsä" hirviöt ovat todellisia demoneja. Itse asiassa he ovat oppineet näkemään henkimaailman. Mielikuvituksen voimakas käyttö tällaisilla alueilla on ensimmäinen askel. Jokainen pelinjohtajan tasolla oleva henkilö, jonka olen tavannut, on omistanut demonin, joka antaa heille kykyjä yli tavallisen tason ja josta he ovat tietoisia. Kaikkein laajimmin levinnyt peliopas, jossa on laaja kokoelma loitsuja ja saatanallisia kirjoituksia on Veljeskunnan (saatananpalvojien organisaatio) julkaisema. He käyttävät sitä omien noitiensa kouluttamiseen. Jokainen, joka pelaa näitä pelejä, saa voimakkaan mieltymyksen Veljeskuntaan ja sen voimiin. Lukematon määrä nuoria on menettänyt kykynsa ottaa vastaan pelastus."
Olen pelannut jo 15 vuotta joutumatta psykoosiin. Ehkä ne on ollut niitä "viattomia pelejä"? Sanotaan näin, että aivan kaikkea on tullut pelattua. Jopa siinä määrin, että voin sanoa että hihhuleitten tekstejä lukiessa tuntuu aivan kuin eläisi "Call of Chuthulhu" -maailmassa. "Sanitya" nimittäin palaa niin että hitaampia hirvittää.. Olen myös johtanut pelejä. Ollut siis "pelinjohtajatasoinen pelaaja". Tosin pelinjohtajan statuksen saaminen ei ole niin hirvittävän vaikeaa. Kunhan on kiva peli -idea ja hanskaa säännöt edes välttävästi. (Jos peli -idea on erittäin kiva, joku kyllä toisaalta hoitaa ne sääntöpuoletkin.) En kuitenkaan ole tietoinen demonistani, joka minulla nyt sitten ilmeisesti on. (Salakavala demoni, ilmeisesti "advanced invisibility" päällä. Paljonkohan sillä on "hittejä"?)
Tosin en jää ihmettelemään, kun Hiltunen kertoo saatananpalvontaan kääntymisen syistä että
"Taustalla voi olla pettymys aikaisempiin uskonnollisiin kokemuksiin"
Taidan jopa ymmärtää, miten näitä negatiivisia kokemuksia kristinuskosta saadaan..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Laitoinpa vihjeen sivustasi hyvälle ystävälleni Pekalle että myös hyvälle nuoruudentutulleni Keijolle. Toivon, että ainakin käyvät kurkistamassa juttuasi.
Kaiken tämän eri puolilta nettiä kaivamasi tiedon jälkeen minusta kyllä tuntuu hullunkuriselta, että laitat kaikki uskovaiset samaan nippuun samanmielisinä putkiaivoisina ja näet vapaa-ajattelijat ja ateistit monipuolisena porukkana itsenäisiä ajattelijoita. Kai sentään jotain variaation hiventä meissä uskovaisissa edes joissain asioissa aavistat.
"laitat kaikki uskovaiset samaan nippuun samanmielisinä putkiaivoisina ja näet vapaa-ajattelijat ja ateistit monipuolisena porukkana itsenäisiä ajattelijoita."
Häh?
a: Idea siitä että "ateismilla puhtaimmillaan ei ole sisältöä" ei ole edes oma ajatukseni. Siitä se "kissojen paimentaminenkin" syntyi. Uskonnot yksinkertaisesti ovat yhtenäistävämpiä.
b: Minä kun olen luullut, että puhun lähinnä hihhuleista. En juurikaan puhu uskovaisista, miksi puhuisinkaan? Olen jopa korostanut näiden erottelemisia. Että hihhulit ja uskovaiset erikseen. Jos joku ei tätä näe, en mahda mitään. Mielestäni sitä ei voi suorempaan sanoa. (Tai ettei kaverin kritisointi ole sitten herkkä paikka?)
Mutta on tosiaan mukava, jos Ahorinta ja Pekka tulee. Voivat vaikka valistaa viesteissä sitä miten "eivät halua leimata roolipelaajia saatananpalvojiksi". Korjata toki virheitäkin, (ainakin) minun ja (ehkä jopa)omiaan.
Voin sitten niihin jopa viitata aina tarpeen vaatiessa. Pääsen pulasta. :)
Tietenkin jos tulevat kertomaan kuinka roolipelaaminen on saatananpalvontaa saatan jopa nauraa heille.
Tahtoisin kuitenkin erityisesti korostaa että kohdallani kyse on "roolipelaajien saatananpalvojiksi leimaaminen";
Joko kirjoja ymmärretään väärin(ja ollaan haluttomia korjata tätä?) tai sitten peräti ymmärretään niin kuin ovat tarkoittaneet. Mutta minua ei suoraan sanoen "yhtään kiinnosta" leimaantua saatananpalvojaksi ilman omaa syytä. Sanityä palaa.
Ja se luultavasti näkyy..
Pekka Yrjänä Hiltunen on tällä hetkellä Suomen evankelisluterilaisen kirkon Kirkkohallituksessa toimivan Kirkon Lähetystyön keskuksen uskontosihteeri. Kutsuin hänet katsomaan postaustasi lähinnä siksi, jotta hän voisi nähdä, miten hänet voidaan ymmärtää. Mitä selkeämmin puhumme, sitä parempi. Hänen päätehtävänään ja halunaan on puhua selkeästi.Hyvä, että vaadit selkeyttä. Eri mieltä voi olla sitten perustellummin.
Muuten, hihhulit ovat myös uskovaisia. Määrittelykysymys.
Toivottavasti osaavat/jaksavat lukea samalla myös tuon viestin, jotta varmasti saavat oikean kuvan siitä "miten heidän viestinsä voidaan tulkita".
Mielestäni selitän siellä miksi kannanottoni oli ihan osuva, (jos sen lukee kuten olin tarkoittanut. Ja sen lukeminen saattaa olla välttämätöntä jotta sen lukee kuten olin tarkoittanut.)
Moi Paahtoleipä.
Sain mm:ltä viestin, että löydyn leivältä. Siteeraat tekstiäni, joka on kirjoitettu 1995 ja muutettu 29.5.1996(!), siis yli kymmenen vuotta sitten. Olin jo tuolloin varsin hyvin tietoinen, että filosofisemmat satanistit eivät luokittele itseään esim. silloisiin Vartiokylän yläasteen kissantappo-rituaaliveijareihin, vaan ovat fiksumpaa joukkoa. Sinä kuitenkin niputit jutun niin, että "asiantuntijana" olisin tuota mieltä. En ollut enkä ole, vaikka ei tässä toki lähestulkoonkaan kaikki.
Asia on mielenkiintoinen ja laajempi kuin satanismi-saatananpalvonta akseli. Yksi jesuiitta, Keating joskus kirjoitti, että (kristillisen ajattelun mukaan, tietty) syntiinlankeemuksen seurauksena on syntynyt täysin reflektoiva, Jumalasta itseään riippumattomana pitävä minätietoisuus. Tällaisen voi löytää muiltakin kuin vain kissantappajilta, ihmispaloittelijoilta, filosofisilta satanisteilta ja Lusiferilta, myös minusta.
S-palvontaan ja satanismiim liittyen on viime vuosina tehty muuten kolme väikkäriä.
peccator (eli Pekka Y. Hiltunen)
Kiitos kommentistasi, peccator.
Haluaisin kuitenkin huomauttaa (mitenkään viestisi tasoa kuitenkaan moittimatta), että tuomioni "erottelun turhuudesta" perustuu nimenomaan lainattuun asiantuntija Ahorinnan kannanottoon.
"Kun nuori sairastuu saatananpalvontaan, on sama onko hän opillista saatananpalvontaa harrastava satanisti vai tekojen ja rituaalien kautta asiaa harrastava."
Ja yhdistin sen sinun määritelmääsi;
"Saatananpalvojiksi kutsutaan ryhmittymiä, jotka vastustavat juutalaiskristillisen tradition Jumalaa."
Ilmeisesti et nykyäänkään pidä tuota määritelmää ainakaan täysin vääränä. (tulkitsin lukemalla viestisi) Ja voisi luulla, että saatananpalvonnan asiantuntijat (sinä ja Ahorinta) puhuvat samasta asiasta, koska tietävät molemmat mistä puhuvat. Kysymys oli pikemminkin siitä "kokonaiskuvasta", jonka "maallikko+huolimattomasti lukeva" voi saada, tai itse asiassa kokemuksieni pohjalta saakin.
Voi toki olla mahdollista, että "lähdin tämä mielessäni kalaan, enkä sitten suostunut onkimaan kuin ahvenia, ja heitinkin särjet takaisin järveen". Eli että "tiesin etsimäni liiaksi jo etukäteen". Tosin en pidä sitäkään väistämättömänä.
Väitän, että tekstissäni nostin esiin mainitsemasi "satanistit on järkevämpää porukkaa" (sekä sinun että Ahorinnan mukaan) lausumalla tarkoituksellisen provosoivaan tyyliini;
"Saatananpalvonta on vaan luultua laajempi ilmiö, eli muutakin kuin mustissa vaatteissa ja pääkallokoruissa suoritettu verinen kissahippa öisellä hautuumaalla huumeita käyttäen ja itseään viillellen."
Jos sitä poinntia ei saa tuosta irti, voin vain miettiä minkä tasoisia siirtolohkareita pitää alkaa käyttämään, jotta sisältö ymmärretään, tai edes pointti tajutaan olevaksi. (Enkö sittenkään ole riittävän provosoiva...)
Lisäksi minusta peccator hieman puhui "sivu bloggauksen". Hän puhuu hienosti teologi/filosofia siteeraten asioita saatananpalvonnasta.
Hän kertoo että satanismi-saatananpalvonta -akseli on kiinnostava ja monisyinen. Varmasti jonkun mielestä onkin.
Mutta se seikka, mikä minua kiinnosti oli se, että roolipelaaminen ja saatananpalvonta liitetään yhteen.
Artikkelissa käytettiin ainutta löytämääni määritelmää, joka oli riittävän kattava käsittämään myös roolipelaamisen sisäänsä. Siinä käytettiin nimenomaan saatananpalvonnasta määritelmää.
"Saatananpalvojiksi kutsutaan ryhmittymiä, jotka vastustavat juutalaiskristillisen tradition Jumalaa."
Ja samassa tekstissä mainittiin kuitenkin myös
"Saatananpalvontaan liittyy toisinaan itse kehitettyjä, toisinaan kovilta kavereilta lainattuja rituaaleja, ja aina myös rikollista toimintaa."
Artikkelin vanhuus oli ainut peccatorin mainitsema seikka. Onko artikkeli siis pielessä? Jos saatananpalvonta-satanismi -akseli on monisyinen, kiinnostava, vaikea, tms. miksi siihen sitten uskalletaan liittää sanoja "liittyy aina" (+rikollista toimintaa.) Ja jos se on virheellinen, Miksi se sitten on yhä luterilaisen kirkon sivustoilla? Kuvittelevatko kirkon työntekijät että roolipelaajille juttelemaan tulevat ihmiset katsovat vuosilukua? (Minä en katsonut vuosilukua, mutta katsoin kyllä että "kirkon sivut"="luotettava, luultavasti puolueeton, lähde". (Lue; "propably hihhulifree zone")
En myöskään ole tietoinen, kuinka monessa saatananpalvontaa käsittelevässä väikkärissä (esim. peccatorin mainitsemassa kolmessa) on roolipelaamisesta puhuttu.
Joten vaikka peccatorin viesti olikin sinänsä avartava, että satanismi on laaja käsite, ja että "oikein määrittelemällä" kristittykin on saatananpalvoja, jäi varsinainen aiheeni, joka on
"roolipelit-saatananpalvonta" -akseli, täysin auki.
Auki jäi sekä se miksi saatananpalvontaa käsittelevissä kirjoissa ei usein mainita että kristityt ovat saatananpalvojia, mutta roolipelaajiin rinnastusta tapahtuu. Auki jäi myös kirkon kanta; Onko kirkko sitä mieltä että roolipelaaminen on saatanan metkuja? Vai onko kirkko sitä mieltä että syyttäminen on kohtuutonta. Vai onko niin että kristittyjen "saatananpalvonnasta" tulisi samaan tapaan kuin roolipelaamisestakin mainita omilla luvuilla kirjoissa.
Nyt jäi vähän sellainen olo, että "ongelma on niin monimutkainen, että päätämme katsoa ja olla kommentoimatta, jotta emme loukkaa hihhuleita emmekä roolipelaajia. Että väikkäreitä odotellessa ja lukiessa."
Tervehdys paahtoleivän nauttija
Annan palaa.
Kirjoitit: tuomioni "erottelun turhuudesta" perustuu nimenomaan lainattuun asiantuntija Ahorinnan kannanottoon.
Vastaan: Keijo Ahorintaa erityisen hyvin tuntematta. Olemme tavanneet kolmasti viidentoista vuoden sisällä. Keijo Ahorinnan asiantuntemus perustuu ymmärtääkseni hänen hommiinsa tarkkiksen erityisopettajana ja nuorisotyöntekijänä. Hän on raitilla tavannut entisiä asiakkaitaan ja osa on esiintynyt s-palvelijoina ja osa filosofisempina satanisteina. Hänelle on siis kyse reaalitodellisuudesta, ei teoriasta. Siksi hänen on ehkä vaikeaa nähdä kirkasta eroa -palvojien ja –nistien välillä.
Kirjoitit: (minun kirjoittaneen)"Saatananpalvojiksi kutsutaan ryhmittymiä, jotka vastustavat juutalaiskristillisen tradition Jumalaa."
Vastaan: Aivan oikein. En pidä tätä määritelmää vääränä. Määritelmän ulkopuolelle jäävät porukat, jotka palvovat tai pitävät käsitteellisesti tai konkreettisesti merkityksellisenä olemassaolevaa, voimaa, kuvitteellista tai persoonallista saatanaa, joka heidän mielestään ei ole negatiivisesti riippuvainen Jahvesta.
Kirjoitit: Väitän, että tekstissäni nostin esiin mainitsemasi "satanistit on järkevämpää porukkaa" (sekä sinun että Ahorinnan mukaan) lausumalla tarkoituksellisen provosoivaan tyyliini;
"Saatananpalvonta on vaan luultua laajempi ilmiö, eli muutakin kuin mustissa vaatteissa ja pääkallokoruissa suoritettu verinen kissahippa öisellä hautuumaalla huumeita käyttäen ja itseään viillellen."
Jos sitä pointtia ei saa tuosta irti, voin vain miettiä minkä tasoisia siirtolohkareita pitää alkaa käyttämään, jotta sisältö ymmärretään, tai edes pointti tajutaan olevaksi. (Enkö sittenkään ole riittävän provosoiva...)
Vastaan: Pointtisi on selviö. Mutta etkö itse sekoita tärkeänä pidettyä erottelua saatananpalvonnan ja satanismin välillä aivan samalla tavalla kuin Ahorinta muinoin. (En ole vuosikausiin nähnyt hänen tekstejään missään.) (Ks muuten 1996 kirjoitettu: http://www.evl.fi/kkh/kuo/klk/uu/saero.htm)
Kirjoitit: Mutta se seikka, mikä minua kiinnosti oli se, että roolipelaaminen ja saatananpalvonta liitetään yhteen.
Kysyn: Kuka liittää? Katso vaikka kymmenen vuotta Mari Purolan (en tunne) artikkeli kirkon sivuilta larppaamisesta: http://www.evl.fi/kkh/kuo/klk/uu/LARP.htm
Kirjoitit: "Saatananpalvontaan liittyy toisinaan itse kehitettyjä, toisinaan kovilta kavereilta lainattuja rituaaleja, ja aina myös rikollista toimintaa."
Vastaan: Tässä ei, sanottakoon vielä vahvasti alleviivaten, puhuta roolipeleistä mitään. Se taas, että s-palvontaan liittyy rikollista toimintaa, on tosio. Rituaaleissa on tarkoitus päästä taviksia kovemmalle tasolle rikkomalla tabuja, oletettua moraalia ja sovinnaistapoja ja lakia.
Tietoni tästä on peräisin lukuisista tuolloisista kontakteista sekä poliisin että s-palvojien omaisten kanssa. Osa kertomuksista yhdessä tehdyistä kutkuttavista kauheuksista on varmasti vain ryhmäpuhetta, osa totta. Mutta aina löytyy joku kirkonpolttaja, joka ottaa kuulemansa norjalaisriimit kännipäissään todesta.
Kirjoitit: Artikkelin vanhuus oli ainut peccatorin mainitsema seikka. Onko artikkeli siis pielessä? Jos saatananpalvonta-satanismi -akseli on monisyinen, kiinnostava, vaikea, tms. miksi siihen sitten uskalletaan liittää sanoja "liittyy aina" (+rikollista toimintaa.)
Vastaan: Koska saatananpalvontaan liittyy, satanismiin ei. Mikäli määritelmästä pidetään kiinni.
Kirjoitit: Miksi se sitten on yhä luterilaisen kirkon sivustoilla?
Kysyn: Millä sivustoilla, missä osoitteessa? Käsittääkseni yksi saatananpalvontaa koskeva juttu poistettiin 1999, koska joku steinerilainen hermostui, koska siinä väitettiin, että Rudolf Steiner oli aikoinaan ollut OTO:n jäsen, mikä joidenkin länsimaisen esoterian, okkultismin ja historian tutkijoiden mukaan pitää paikkansa, toisten mielestä taas ei. Sille, että juttu liikkuu verkossa kirkon sivujen ulkopuolisessa cyberissä kaikkien saatananpalvonnan vastustajien vastustajien suureksi riemuksi, en voi mitään.
Kirjoitit: En myöskään ole tietoinen, kuinka monessa saatananpalvontaa käsittelevässä väikkärissä (esim. peccatorin mainitsemassa kolmessa) on roolipelaamisesta puhuttu.
Vastaan: Tämä on siis sinun pointtisi: kirkko (tai joku muu vastustettava taho) väittää, että roolipelaaminen liittyy saatananpalvontaan, joka ei juuri eroa satanismista. Vilpitön mielipiteeni on: noin ei kukaan väitä ja jos väittää, väittäjä on suur- ja umpipönttö. Ottakaamme siis lepo.
Myös suomalaiset uskontotieteilijät, eivät vain kristityt (osa uskontotieteilijöistä saattaa toki olla kristittyjäkin) ovat viime vuosina innostuneet tarkastelemaan satanismia ja saatananpalvontaa. En tiedä, mutta epäilen enemmän kuin aivan vähän, että näitä opuksia ei missään kohdassa vaivaa roolipelaamisen vastustaminen – ei kuulu agendaan: Merja Hermonen: Pimeä hehku. Satanismi ja saatanpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa, Titus Hjelm: Saatananpalvonta, media ja suomalainen yhteiskunta ja Kenneth Granholm: Embracing the Dark: The Magic Order of Dragon Rouge – Its Practice in Dark Magic and Meaning Making.
Siis kun pelaamaan!
peccator
Thanks.
1: Kommenttisi mukaan Ahorinnan on siis vaikeaa nähdä eroa palvojien ja satanistien välillä. Ja että sinulla ei ole sen kanssa tekemistä.
2: Sitaattisi "Saatananpalvojiksi kutsutaan ryhmittymiä, jotka vastustavat juutalaiskristillisen tradition Jumalaa."
pitää ainakin minun mielestäni sisällään muutakin, kuin ne mitä sinä korostit. Eli
"porukat, jotka palvovat tai pitävät käsitteellisesti tai konkreettisesti merkityksellisenä olemassaolevaa, voimaa, kuvitteellista tai persoonallista saatanaa, joka heidän mielestään ei ole negatiivisesti riippuvainen Jahvesta."
Minusta juutalaiskristillistä traditiota vastustaminen käsittelee myös esimerkiksi R. Dawkinsin uskontokritiikki. Ei kai hän sentään saatananpalvoja ole? Eli korostaisin sitä, että jos tarkoitetaan että määritelmä on turhan laaja. Ehkä se pitää sisällään "fiksusti määritellytkiun" saatananpalvojat, mutta myös muuta.
3: Pointtini erotteluvirheeseen perustui juuri siihen, että asiantuntija Ahorinta sanoi että näin on. Tapani kohdella asioita on aika yleisesti tuo; Eli otan esiin juuri esitettyjä virheitä, ja teen niistä johdannaisia. Olet siis oivaltanut, että virhe on sama. Toki normaalille voi olla vaikeaa ymmärtää, että joku voi tehdä "tahallisia, plagioituja, virheitä". (Eli pohjimmiltaan miinuspiste minulle.)
Roolipelaamiseen ja saatananpalvontaan liitetään juttuja aika yleisesti. Ne taitavat olla niitä "riviuskovaisia". (Mm. allekirjoittaneen oma äiti. Mutta hän pelkää toki myös Harry Potteria. Mutta on niitä muitakin. Mutta hän ei ole yksin. Hän on niistä vain tuorein, "uuden uskonsa innoittama" tms. Ja ottaa allekirjoittaneelle kaikista kovimmille.) Niitä juttuja kuulee. Ja jostain nuo (väärin?)käsitykset ovat peräisin.
Mainitsemasi sivu oli ihan hyvä. Ainakin asiaanliittyvä kohta oli minusta ihan kattava;
"Larppaajat ärsyyntyvät, kun heitä luullaan saatananpalvojiksi. Sitä heistä useimmat eivät ole. Kuitenkin joissain peleissä esimerkiksi uskontona voi olla saatananpalvonta ja niissä käytetään saatananpalvontarituaaleja. Vaikkei larppaaminen sinänsä johda saatananpalvontaan, voi sillä joidenkin ihmisten kohdalla olla katalyyttinen vaikutus. Tälle ns."portti -mallille" ei ole kuitenkaan saatu kaikkia tahoja vakuuttavia todisteita ja siitä kiistelläänkin yhä. Jotkut ovat kuitenkin larppaamisen yhteydessä kiinnostuneet okkultismista ja magiasta tosimaailmassa. "
4: Pointtinani on se, että kun roolipelaaminen yhdistetään saatananpalvontaan "laajalla määritelmällä", ja toisaalla sanotaan että saatananpalvontaan liittyy rikollisuutta, on selviö että rikollisuus "induktoituu" myös roolipelaamiseen. En siis kyseenalaistanut "rikollisuuden tosioita", vaan juuri tuota induktiota. (Jolla ne väärinkäsitykset ovat luultavasti levinneet. Yritän siis "ajatella kuin hihhuli".)
5: Otin talteen sanomasi "väittäjä on suur- ja umpipönttö." Ottakaamme tosiaankin lepo.
Kuulin, että Peccator oli vastannut sinulle. Tulin katsomaan, mitä keskustelitte. En puutu siihen, koska puhutte viisaampia kuin mitä ymmärrän. Muistelin vain (ja juuri googlella tarkistin) että toistakymmentä vuotta sitten joku kirkon elin/järjestö? julkaisi yhden ja Suomen Lähetysseura toisen (nykyaikaan katsottuna varmaan aika alkeellisen) roolipelin. Googlaa vaikka Pasi Silander ja roolipeli. Jossain löytyi Pasi Silanderin haastattelu kai vuodelta 2004 ko asiasta. Muistelen, että meilläkin tuo Paavali-juttu on jossain, mutta koska en sitä silloinkaan ymmärtänyt enkä pelannut, niin en paljon jutusta ymmärrä.
Kunhan nyt kommentoin ilman mitään asiaa sinänsä...
On mukava ja hyvä asia, että kirkko hyväksyy, eikä leimaa. Se riittää minulle varsin hyvin.
Eli enemmän kuin tyytyväinen siltä osin.
Kommentoin tätä melko kauan sitten kirjoiteltua kommenttiketjua.
Keijo Ahorinnan asiantuntemus on/oli hyvin pitkälti myös hysteriaa, jossa ainakin pahimman saatanapaniikin aikoihin pimeyden voimien palvontaan riittivät metallimusiikin kuuntelu ja bändipaidat. Nyttemmin aktiivisuus
Mies oli tunnettu kuitenkin myös täysin käsittämättömistä oppilaisiin kohdistuneista väkivallanteoista ja henkisestä terrorista, mutta tätä katsottiin koulussa opettajien ja muiden suunnalta läpi sormien. Minusta on huolestuttavaa, että vahvan agendan omaavat ihmiset ovat tekemisissä vakavien psykologisten asioiden kanssa, eritoten, jos oma psyyke ei kestä kaikkia ristiriitatilanteita.
Lähetä kommentti