Mika Sipuran (vauva?)blogissa puhuttiin tärkeää asiaa anonyymiteetistä. Sipuran mukaan siinä on aina mukana "ripaus epärehellisyyttä, ja tuppu napanöyhdän kaivantaa." Hän kertoo että jos anonyymi pystyy ilmaisemaan ajatuksia enemmän ja avoimemmin, niin miksi niitä tulisi kertoa lainkaan? Hän yhdistää nimen asettamisen ja sanojen takana seisomisen yhteen.
Hän on minusta aika oikeassa. Paahtoleipä on kuitenkin anonyymi. Ja pysyy. Syy on yksinkertaisesti se, että en halua jatkaa blogini juttuja "tosielämässä". Se on muuta varten. Tämä on minulle kuten pelipaikka, rooli lakkaa heti kun astun pelitilanteesta ulos. Samoin kun menen töihin, teen työni, ja kun lähden kotiin, haluan laittaa oven kiinni. En pidä eri elämäni osa -alueiden sekoittamisesta, oikein missään muodossa. En vie työkavereita pelaamaan, enkä tuo kavereita työpaikalle. Työkaverit taas eivät käy meillä kylässä, oikeastaan ainoastaan Jehovan Todistajat ja sukulaiset käyvät. Moni saattaa psykologisoida että "paahtis hakee valheellista hallinnan ja käsitettävyyden tunnetta elämäänsä erittelemällä, lokeroimalla, luokittelemalla." Ehkä näin onkin,"mutta ei sitä tarvitse tulla minulle kertomaan."
En siis koe "MrKAT:in epävarmuutta" ("teeppä "Lars Vilksit" tai "Rushdiet" ja ilman palkkaa pelkkänä harrastuksena ja tuu sitten sanomaan kun joudut häipyyn kodistas ainoana palkkana hulluin viiltopuukot kurkun alla...") . En siis jaksa uskoa että Suomen uskovat tai PETA -laiset ja muut "animalia -anomaliat" kokisivat minun murhaamistani kovin tärkeäksi asiaksi. En siis pelkää hippejen enkä hihhulien kostoa. Olenhan sentään tuntematon tavis, ja listimiseni olisi vain huonoa PR:ää - vaikka nimi olisi kuinka mainittu.
Ja ehkä nimimerkissä on sekin hyvä puoli, että kukaan ei tule ottaneeksi sellaista "liian vakavasti". Ehkä nimimerkin käyttö lisää sitä, että blogiani luetaan kriittisemmin, vähemmä, mutta ilman että kenellekään tulee tarvetta hermostua. Ainakin toivon niin. Ehkä tässä on tavoitteena se Sipuran kommenteissaan mainitsema "Iso panos, iso tulos - pieni panos, pieni tulos." Ehkä olen enemmän "puppugeneraattori" kuin syvällinen ajattelija. Ehkä haluan jopa tuoda tämän esiin ja tunnustaa.
Ja toisaalta; Monissa elokuvissa on "nimettömäksi jääviä sankareita", jotka on usein tosi cooleja. Ehkä heidän karismansa tarttuu. Minä ainakin tarvitsisin kaiken karismankohotuksen, jonka voin saada.
Terveisin; "Bloggaaja ilman nimeä - yksinäinen karsastaja".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Vau. "Yliluonnollinen hyppää vastaan." Sitä tulen käyttämään. Ja kerron, että se on sinun höyheniäsi. Paitsi, että taidan olla vielä nihilistisempi. En oikein tiedä niistä omista hypyistä... Kuvana voisin pikemminkin ajatella, että se yliluonnollinen laskeutuu alas koko matkan... (vähän niikuin jossain Pink Pantherissa taisi olla tai jossain muussa timanttivarkauselokuvassa, jos sellainen vertauskuva sallitaan)
Blogiviesti taisi olla väärä (eli oletan että Chris Angeliin kommentoit anonyymiteetin puolustuksen sijasta.) mutta kohde ymmärretty. Jos nyt koet tuon lausuman niin hienoksi, niin "be my guest".
Joo. Siihen ekaan se kommentti oli. Toisaalta, kuka käski tehdä kaksi postausta samana päivänä. Tämmöiseltä menee sekaisin.:(
Anonyymikirjoitusta mietin keväällä, kun lähettelin nimellä sähköposteja joillekin nimettömille bloggaajille, ennen kuin itse aloitin. Silloin tuntui, että iski huteja. Nyt juttu on ihan OK. Lähinnä pelkäsin sitä, että nimettömänä olisi polttava halu kirjoittaa ilkeilyjä. Kovaa täytyykin taistella tuota mielihalua vastaan. Ihan aina en onnistu.
Tämä liittyy nimettömyyteen: En löydä blogiasi blogilistalta. Eikö se tosiaan ole siellä vai olenko vain huono löytämään? Jos se ei ole siellä, miksi ei? Mielestäni se kyllä kuuluu sinne. Vai pelkäätkö paljastumista?
Ei ole. En ole viitsinyt laittaa. En ymmärrä miksi tulisikaan, tavoitteenani ei ole varsinaisesti kirjoittaa ulkopuolisille. Pikemminkin ne, joita kiinnostaa saavat luvan löytää "puskaradiolla". Samalla tulee testattua puskaradion toimivuus vs. tuollaiset "viralliset kanavat".
Joten miksi laittaisin?
Ja kyllä. Persoonani paljastuminen pelottaa jossain määrin. Tosin olen kylvänyt jonkin verran sen tasoisesti "väkeviä vihjeitä", että minut paremmin tuntevat jo persoonaani ovat osanneet yhdistää.
Lähetä kommentti