Miten paahtoleipää luetaan? - Osa I

Eilen nousi esiin selvä asia; Saatananpalvontajutussani kommentoija mm kirjoitti

"Kaiken tämän eri puolilta nettiä kaivamasi tiedon jälkeen minusta kyllä tuntuu hullunkuriselta, että laitat kaikki uskovaiset samaan nippuun samanmielisinä putkiaivoisina ja näet vapaa-ajattelijat ja ateistit monipuolisena porukkana itsenäisiä ajattelijoita. Kai sentään jotain variaation hiventä meissä uskovaisissa edes joissain asioissa aavistat."

Aluksi olin kiukkuinen, etenkin koska mm vihjasi olleensa hyväkin ystävä Ahorinnan kanssa. Se on vähän erikoista; Tilanne muistutti suoraan sanoen sitä, että joku olisi tullut kommentoimaan sitä, että esitän kaikki UFOilijat hihhuleina, ja sitten olisi ilmoittanut kutsuavansa asuinkumppaninsa Rauni-Leena Luukanen-Kilden paikalle. (Toki olisin valmis häntäkin kuunelemaan, jos tänne tulisi. Voisihan olla, että kuvani hänestäkin jalostuisi ylemmäs siitä "Ensin jouduin autokolariin, jonka seurauksena irtaannuin ruumiistani, tapasin ufoja jotka kerto että fysiikan lait ei niinkuin toimi avaruudessa ja että meitä ohjataan mikrosiruilla" -kuvasta joka minulla on tällä hetkellä.) Ensivaikutelma oli siis jotain sellaista, että mm olisi saman tien voinut kuumentaa polttoraudan valmiiksi ja juosta siihen siten, että otsaan jäisi "hihhuli" -leima, joka taatusti pysyisi ja näkyisi. Asiaa korosti osittain se, että mm otti selvästi aikaisemman juttuni "kissojen paimentamisesta" epäsuorasti käsittelyyn. Tälläistä jonkin toisesta ketjusta tuohtumista epäsuoralla viittaamisella ilman perusteellista kommentointia kun on eräs melko yleinen häiriköitten tapa.

Mutta tuo jäi kuitenkin vain ensivaikutelmaksi. mm kun ei kokemuksieni mukaan ole mikään "onelinereitä laukova kaihista ja likinäöstä kärsivä kyklooppi". (GODDAMIT se on minun homma!) Asiassa täytyy olla kielellistä eroavaisuutta. Minun täytyy siis selventää. Paahtoleivän lukeminen on luultavasti helppoa niille "nokkelille pokkelille", jotka ovat eläneet liikaa esimerkiksi "alakulttuuri roolipelaamisen" kanssa. Mutta normaaleille ihmisille se voi olla paikoin vaikeaa. (Huomatkaa miten mm:än olisi käynyt, jos hänen tapansa normaalisti eivät olisi lähes moitteettomat! Tästä voi itse kukin ottaa opikseen.)

Aloitetaan tulkinnan harjoittelu; Kirjoitin:

"rehellisyyden nimissä sanon kuitenkin, että luulen että he ovat sekoilleet määritelmissään. Eli eivät tarkoita että kaikki heidän laajemman käsitteistönsä saatananpalvojat olisivat rikollisia ja sairaita, vaan se suppeampi osuus. Valitettavasti näitä viestejä lukevilta hihhuleilta tämä tuntuu aika usein unohtuvan.." (Vahvennus lisätty.)

Siinä viittasin mahdollisuuteen, että kyse on siitä että roolipelaajia leimaavat tyypit yksinkertaisesti väärinlukevat auktoriteettejaan. (Minun kantani joka tapauksessa on, että taho, joka esittää "roolipelaamisen" ja "saatananpalvonnan" yhdessä muun kuin lauseen "Toisin kuin yleensä luullaan, roolipelaaminen ja saatananpalvonta ei liity yhteen" -kanssa on pakosti väärässä. Enkä tietenkään sano tätä siksi, että tuntisin hyvin saatananpalvontaa. Sanon sen siksi että minulla on "ihan hyvä käsitys" roolipelaamisesta -eikä minulla silti ole saatananpalvonnan tuntemusta.) Samalla tietenkin korostui se, että kannaltani asialla ei ole merkitystä. Minä kärsin seurauksista joka tapauksessa.

Ja ollakseni rehellinen, jonkin ajan ja muutaman "random encounterin" jälkeen se alkaa kyrsimään. Aluksi ei voi kuin nauraa, sitten jossain vaiheessa alkaa itkettämään (konkreettisestikin; En ymmärrä miksi minun tulisi vain kestää tai olla välittämättä vain esn takia että olen vähemmistöä tms.) se, miten tosissaan asian kanssa kuitenkin ollaan. Ja sitten ehkä naurattaa taas, kun ihmettelee miten kukaan voi olla asian kanssa niin tosissaan. Kunnes muistaa että julistajatkin ovat "vain ihmisiä". Sitten alkaakin itkettämään taas. (Aina seuraavaan naurunremakkaan asti.)

Sitten voidaankin siirtyä siihen erilaisuuksien käsittelyyn.
"Kissojen paimentamisessa" -jutussa esitin että ateistit eivät ole yhtenäisiä. En usko että kukaan pystyy lukemaan artikkelia läpi huomaamatta tätä seikkaa. En artikkelissa suinkaan väittänyt että uskovaiset olisivat "samanmielisiä putkiaivoja". Pikemminkin rinnastin kaksi akselia; Ateistejen toiminta voidaan nähdä "individualistisena" & "hajanaisena" samanaikaisesti. Samalla uskontojen yleensä isoimmaksi haitaksi laskettu dogmaattisuus ja rajoitteet taas esitin myös siltä kannalta, että ne ovat uskonnoille edullisia. Maailma kun ei ole mustavalkoinen. Enkä usko että uskovaisetkaan eivät kykenisi tätä huomaamaan (Vaikka heidän ajatusmaailmansa onkin ainakin paikoin "ajalta ennen väritelevisiota".) Uskonto tarjoaa aina "oikeita mielipiteitä", jotka on pakko niellä kuuluakseen kirkkoon. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että kaikki uskovaiset olisivat dogmaattisia. Mutta kyllä se siihen suuntaan on, että "jollekulle mikään ei riitä" ; Ateistien kohdalla suuntaus liioittelusta on "egoistinen anarkismi" ja uskovaisten kohdalla "joustamaton kyklooppinäkö".

Toki provosoiva tyylini voi tuottaa vaikeuksia. Se on kuitenkin aika pitkälle päätetty tyylikeino;
Joku saattaa keskittyä tekemään tietä, joku voi alkaa hieromaan kiviä hiekaksi. Hiekkatie on sileä, mutta siitä ei saa otetta. "Kulkeminen hiekkatiellä" vajoaa lopuksi "enhän minä niin sanonut" -sanasaivarteluihin, joissa se mitä on sanottu katoaa yksityiskohtien analysointiin. Minä käytän aika raakaa kiveä, jos kivi menee verkkoaidasta läpi, siitä ei tarvitse välittää. Ongelmani on ehkä siinä että en rakenna tietä vaan jongleeraan niillä lohkareilla. (No, kai niistäkin osa tienpohjalle putoaa. Ei siis tarvitse kuin jongleerata riittävän kauan.) Mutta tämän ratkaisun vuoksi ihmisen ei tarvitse arvuutella; Esimerkiksi "kissojen paimentamisesta" -juttua lukiessaan tyyppi ei joudu miettimään "tarkoittaako hän dogmaattisuudellaan että uskovaiset olisivat putkiaivoja". Jos sitä ei melko selvästi sanonut, tuskin tarkoitin.

Tosin kunniakseni ja häpeäkseni on tunnustettava, että harkitsin viestin aloittamista sanoilla "Seuraavassa artikkelissa on pyritty noudattamaan hihhulilogiikkaa juuri niin pitkälle, mutta ei yhtään pidemmälle kuin mitä he oikeastikin tekevät." Jätin sen kuitenkin pois, kun luulin että sitä ei tarvita, että sen ymmärtää. Asia siis tuli mieleeni, mutta väärillä syin päättelin sen pois ja jätin tekemättä.

Voidaan siis sanoa, "kissojen paimentamisesta" tiivistyy ajatukseen, jonka mukaan ateismi tiivistyy pelkäksi "väitelauseeksi Jumalan olemassaolosta". Uskonto taas on "Väitelause Jumalan olemassaolosta, jonka varaan on rakennettu erilaisia ihmisten toimintaa ja ajattelua rajoittavia ja ohjaavia elementtejä." (Samperi, noin sanottuna se kuulostaa miltei liian hienolta tänne.)

Kykenen myös osoittamaan että käytännössä en väitä uskovaisia, edes hihhuleita "täysin samanlaisiksi".
1:Olen määrittänyt blogini sisältöä ja lukemista&ymmärtämistä käsittelevään osioon hihhulit ja uskovaiset erikseen. Ihan että ei syntyisi väärinkäsityksiä.
2:olen kehunut uskovaisia.
3:Olen haukkunut myös joitakuita ateisteja, jopa kutsunut heitä "hihhuleiksi". Hihhuli ei siis ole mikään "Jumalan olemassaololauseeseen liittyvä käsite".
4:Olen esittänyt erilaisia hihhuleita, jotka tuskin ovat keskenään samanmielisiä. Osa heistä on ollut koomisia, osa yhteisöön ja elämään liittyviä, osalla on ollut sairas moraalitaju ja osa vaan sellaisia, että niitä ei voi olla kauhistelematta. En siis esitä hihhuleitakaan samanlaisina. En esimerkiksi usko Brownbackin hyväksyvän vauvan mikroon laittamista. Saati väitä sitä koko uskovaiskunnan ajattelutavaksi.

Paahtoleivässä ei siis ikinä sorruta mm:än viittaamaan "kauheaan yleistyksen";
"Muuten, hihhulit ovat myös uskovaisia. Määrittelykysymys."
ja päätellä tästä että uskovaiset ovat hihhuleita. Sehän on aivan sama, kuin se että väittäisi että "kun enemmistö saatananpalvojista pelaa roolipelejä/juo maitoa ainakin silloin tällöin, niin maidonjuojat ja roolipelaajat ovat saatananpalvojia." Tai että "koska Josif Stalin, Adolf Hitler & Friedrich Nietzsche olivat viiksekkäitä, epämiellyttäviä ja miehiä ovat kaikki viiksekkäät miehet epämiellyttäviä." Yhteysverkko ei vain minun mielestä voi ikinä toimia niin. Olen provosoiva, ikävää kieltä käyttävä. Mutta ei se tarkoita sitä, että kuvittelisin voivani sanoa mitä tahansa. (Ja juuri Siksi olen määritellyt tämän määrittelykysymyksen erillisessä viestissä. Sananvapauteen liittyy sananvastuu. Ja koska käytän paljon ensimmäistä, minulla on paljon myös jälkimmäistä.)

Siksi tulkitsin lopulta mm:än kommentin "omaksi henkilökohtaiseksi epäonnistumisekseni". (Vaikka ensivaikutelma olikin mitä oli.) Vastuu ymmärrettävyydestä on kuitenkin ainakin osittain minulla. (Toki tätäkin näkemystä varjostaa epämääräiset havainnot monen näköisistä kykloopeista.) Samalla ajattelulla tosin Ahorintakin voidaan katsoa osasyylliseksi kirjansa (väärin)tulkintoihin. Mutta tämä tietenkin on vain minun katsomus. Ahorinta voi olla erimielinen.