Ollaan vaihteeksi positiivisia.

Pat Condell jutustelee YouTube -viestissä.


Hän on ateisti ja hän yrittää keksiä hyviä asioita uskonnosta. Jokaisen kannattaa katsella video.

Mutta minäkin tietysti kykenen avomielisesti keksimään ainakin joitain positiivisia asioita uskonnoista. On tärkeää edes uskaltaa yrittää. Muutoinhan uskontoon "negativisti suhtautuvana" en itse asiassa lainakaan uskaltaisi kyseenalaistaa omaa juttuani. Ja minkä se silloin hänestä tekisi? (Kyllä:Uskovaisen. Kysymys oli miltei retorinen.)

En kuitenkaan jaksa apinoida Condellia, vaan tiivistän jonkinlaisen oman hyvien asioiden listaukseni. Ne ovat melkolailla eri juttuja kuin hänellä, koska moni on varmasti käynyt jo kuuntelemassa sen videon. Enkä halua pilata muiden iloa, vaan toivon että he luettuaan uskonnon kehumista suomeksi menevät kuuntelemaan uskonnon hyvien asioiden listaamista englanniksi.

Aloitan Islamista. Ehkä siksi että niin tehtiin videossakin. Ehkä siksi että siitä on loppujen lopuksi vaikein löytää hyvää sanottavaa. (Tämä voi toki johtua siitä että em. uskonto on minulle vieras, lukuunottamatta niitä uutisissa olevia ympärileikkauksia ja naisten alistettua asemaa, jota tiedotusvälineet korostavat. Koska he nyt aina korostvat ikäviä asioita. Ja koska tämä on positiivisiin asioihin keskittynyt viesti, esitän sen selitykseksi.) Ehkä sen takia, että liberaalien uskotaan yleisesti olevan enemmän kristillisvastaisia kuin islamvastaisia. (Mutta lupaan kehua kristinuskoa. Sen vuoro tulee kyllä.)

Islamilaisessa uskossa minulla tulee ensimmäisenä mieleen esteettisyys. Heidän moskeijansa ovat tosi hyvän näköisiä. Niissä on paljon hienoa käsityötä. Minusta niissä koristeellisuus on onnistuttu viemään äärimmilleen ilman että se muuttuu mauttomaksi kitchiksi tai pröystäilyksi. Islamilaisuudessa on myös rippunen eksotiikkaa. Se on aina hauska asia. Islamilaiset eivät myöskään käännytä, ainakaan Suomessa, kovin aktiivisesti. En ole itse asiassa koskaan törmännyt yhteenkään. Vaikka heitä onkin Suomessa aikamoinen määrä.

Mikä taas on hyvää kristinuskossa? Ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleeni on se, että se ei ole nykyään kovin radikaali uskonto. Ei ympärilaikkausta. Ei siansyöntikieltoa. Saamme teurastaa vuohemme ja eläimemme eettisesti. Kristinuskon nimissä tehdään myös paljon hyviä asioita. Hätäapua tuottavat sellaiset tahot kuin "punainen risti". Oletkin ehkä kuullut siitä. Se risti tulee kristinuskosta. Ja tämä pulju tekee hyvää työtä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Toki voidaan kysyä, että mikä siitä sen hyvästä työstä tekee "uskontoa", kun jos siihen liittyy uskonkäännytystä, sillä on itsekkäät tavoitteet. Ja jos siihen ei liity uskonkäännytystä, se on humanitaarista apua, johon ei liity kristinuskoa muuta kuin kenties piilossa tekijöidensä vakaumuksessa. Mutta nyt keskitytään niihin positiivisiin asioihin ja huomataan, että uskovaiset kykenevät hyvään. Jos se johtuu käännytyshalusta, pääasia että tekevät hyvää. Ja jos se johtuu sisäisestä vakaumuksesta, huomataan että kristinuskon vakaumusta voidaan kanavoida myös hyvään toimintaan. Samoin kristinusko on tuottanut Suomeenkin upeaa arkkitehtuuria, kirkkoja ja muita vastaavia. Toki vanhat kivikirkot on tehty köyhiltä nyhdetyillä rahoilla ja työllä. Ja toki niitä on varmasti tehty myös vain sillä motiivein, että kristinuskon mahti tulee näkyviin. Vain mahtava taho voi tehdä jotain upeimpien kirkkojen tasoista. Ei mietitä sitä, että nuo rahat olisi voitu käyttää muuhun. Koska ne rakennukset ovat kuitenkin erittäin hienoja. Kirkot ovat siis vähän kuten linnat ja palatsit. Moni linna on tehty ahneudesta ja pröystäilyn halusta. Mutta ne ovat silti osoituksena siitä että kaikesta ahneudesta ja pröystäilystä seuraavat asiat eivät välttämättä ole pahoja. Samoin kirkot osoittavat kauneudellaan että kaikki mitä kristinuskosta tulee ei ole suinkaan kuvottavaa.

Juutalaisuudessa hienoa taas on se, että se on aika elegantti uskonto. Se ei mainosta Suomessa itseään juurikaan yhtään. Tärkeää on huomata, että juutalaiset eivät suinkaan ole luopuneet uskostaan tai vakaumuksestaan. Nämä kaksi asiaa voidaan siis yhdistää. Ja juutalaiset ovat onnistuneet siinä. En kritisoi juurikaan juutalaisia, koska minusta heidän uskonsa on yksi parhaista uskonnoista joita maailmassa on. Juutalaiset eivät tee etuoikeuksien hakemisia, ainakaan suomessa, yhtään niin aktiivisesti kuin muslimit ja kristityt. Kristityillä on "kristillinen puolue", ja "islamilainen puolue" on kovasti työn alla. Juutalaisilla ei ole sellaista. Lisäksi siinä missä islamilaisilla ja kristityillä opeissa tärkeällä sijalla on uskonnon levitys eri paikkoihin ja erimielisten käännyttäminen ja/tai tuhoaminen (ääri -islamin jihad ei onneksi toteudu Suomessa.) Juutalaiset taas eivät tunnu välittävän siitä mitä sinä uskot, kunhan jätät heidät rauhaan. Heillä on siis minun ihanneperiaatteeni toteutumassa käytännössä. (Enkä halua rikkoa tätä ryhtymällä kritisointiin..) Tunnen sympatiaa juutalaisia kohtaan myös siksi, että he haluavat oman maan. Ja kun he vihdoin saavat sen, miten onkaan; Israel ei olekaan juutalaisten ohjauksessa, vaan sen toimintaa dominoi paljolti kristillinen Amerikka, jonka hihhulit näkevät Israelin valtion synnyn lopun ajan ennusmerkkinä. Lopun ajan, joka tuhoaa vääräuskoiset jotka ovat hylänneet Jeesuksen. (Mukaan lukien juutalaiset.)

Hindut taas ovat hyviä, koska heidän uskonnossaan eläimiä ja ihmisiä pidetään erittäin samanlaisina olioina. Sinä olet voinut olla edellisessä elämässäsi kana. He eivät siksi erottele tai nosta ihmistä siksi mihinkään ainutlaatuiseen asemaan. Ja tähän meidän kaikkien pitäisi kyetä. Mutta ylpeytemme vuoksi se on vaan niin vaikeaa. Toki heilläkin on ongelmana liioittelu, kuten muurahaisia lakaisevat ihmiset jotka syövät vain hedelmiä. Ja kaliin uskovilla saattaa olla ongelmia "toiseen suuntaan". Mutta tässä me nyt kuitenkin olemme keskittymässä niihin mukaviin asioihin.

Buddhalaisuus taas. Buddhalaiset pyrkivät mielenrauhaan. He eivät ole valloittamassa maailmaa eivätkä edes Hollywoodia ja talouselämää. Heidän uskonnossaan mietiskelyllä on keskeinen rooli. Ja jos tässä mietiskelyssä syvennytäänkin enemmän itseen kuin tietämyksen selvittämiseen, sillä on selvä etu: Kun mietiskelet et ole tekemässä pahojasi. Ja tämä on minusta suuri etu uskonnolle. Buddhalaisuutta käsittelevät kirjat ovat usein aika mukavaa luettavaa. Toki myös monet muut kirjat ovat mukavia -ja minusta jopa parempia. Mutta ei anneta sen olla sen tosiasian edessä, että nekin ovat olleet ihan viihdyttävää luettavaa. Buddhalaisuuteen yhdistyvät toisaalta rauhallisuus ja itsepuolustuslajit. Tämä ristiriita on huvittanut minua aika paljon. Buddhalaisuus edustaa minulle siksi eräänlaista komiikan lähdettä.

Kuten toki monet muutkin uskonnot. Tosin meillä on se ongelma että meillä kaikilla on tapana joko suuttua uskontovitseistä tai vitseistä jotka ovat uskontoja. Meidän täytyisi varmaan päästä tästä jutusta eroon, oppia nauramaan. Paitsi muille, myös itsellemme. (Se onkin se vaikea osa.)