Pitkämielisyyteni on rajussa kasvussa.

Nostan tapetille tahon, joka todella, todella, ärsyttää minua. Ei. Tämä ei ole NetMissionin erikoisblogiviesti. Tämä ei ole raportti Vapaaseurakunnan nuorisokäännytyksen sydämestä. Puhun kerjäläisistä.

En mistä tahansa kerjäläisistä, vaan siitä Helsingissä jo muutaman vuoden toimineesta poppoosta, joka on tehnyt siitä elinkeinon itselleen. Toki Helsingissä on monia kerjäläisiä. Suurinta osaa heistä vastaan minulla ei ole mitään. Edustivatpa he sitten mitä rotua tahansa.

Mutta nämä tapaukset ovat aggressiivisuutensa ja "laskelmoivuutensa" vuoksi minusta inhottavia. He ovat niitä intialaistyylisen näköisiä naisia. (Tyylinsä ja ulkomuotonsa puolesta en ihmettele vaikka olisivat Romaniasta. En ihmettelisi vaikka heidän sukunimensä olisi Vlad.) He ovat kierrelleet pääasiassa Helsingissä. (Lisäksi ovat käyneet pikavisiitillä muualla. Olen muun muassa kerran huomannut heidät Riihimäessä.) He ovat niitä "kukkien jakajia". He ovat siitä poikkeuksellisia kerjäläisiä, että he eivät haise lainkaan pahalle. Ja heillä on ehjät ja siistit vaatteet. Vaikka he ovat harrastaneet kerjäämistä jo muutaman vuoden.

Aluksi toiminta oli sellaista, että heillä se vanhin nainen lähestyi kortin kanssa, jossa oli suomeksi kirjoitettu epäuskottava tarina. Heillä oli sairas lapsi, joka ei saanut KELA:lta korvauksia eikä valtiolta lainkaan hoitoa. Tätä hoitoa oltiin sitten maksamassa. Nyttemmin he ovat tosin vaihtaneet kortissaan olevan tarinansa siihen, että nuoremmatkin käyvät reissussa. Tarina on muuttunut täysin eri tarinaksi. Nykyisin he yrittävät saada lentolippua kotiin tai jotain vastaavaa. Heidän toiminnassaan ulospäin herttaisin piirre on se, että he tarjoavat ohikulkijan käteen ruusua. Tämä järjestäytynyt ruusujen levittäminen vie kuitenkin pohjan heidän matkalippuselitykseltään. Koska heillä on parhaimmillaan niitä kukkia aika kasa, eikä ne ilmaiseksi ilmesty, olen melko varma että heillä olisi lentolippuihin varaa.. (Josta ainakin minä päättelen että menkööt kotiinsa siten millä ovat tulleetkin.)

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekee tietysti se, että sama jengi on pyörinyt alueella jo vuosia, ja silti heillä on "ongelmia kielen kanssa". Häpeäkseni on myönnettävä, että olen muutaman kerran ostanut heiltä kukan (á4€ hintaan) ja samalla moittinut heitä suomen kielellä hymyillen rahannyhtäjiksi ja kertonut että huomenna saavat huijata jotain muuta. Olen kertonut heille hymyillen (suomeksi) kuinka he ovat huijareita, jotka ovat erikoistuneet kusettamaan kaltaisiani idiootteja. He kun yrittävät tuossakin vaiheessa peittää kiinni jäämistään. Mutta "ei ymmärtämisen" ja "ymmärrän mutta teeskentelen että en ymmärrän" välillä on se ero, josta revin huumorini. (Ja josta itse asiassa maksan sen 4€. Ilme on vähintään sen arvoinen.)

Ei siinä mitään, mutta eräänä päivänä (oli muuten viime perjantai) yritin katsoa mitä tapahtuu, kuinka käy jos ei suostu antamaan kukasta rahaa. Tyttönen jaksoi kipittää vierellä niin kauan, että lopulta hellyin ja annoin pyydetyt 4€. (Liikelupatoiminnan lappu ja y-tunnus olisi kyllä kiinnostavaa pyytää. Koska kerjääminen ei ole sallittua ja ilman liikelupaa ei saisi harjoittaa liiketoimintaa. Jos he siis vain jakavat kukkia, he syyllistyvät kerjäämiseen ja jos ottavat rahaa ilman että ovat rekisteröineet liikeyrityksen, he sortuvat myös rikokseen.)

Tänään näin juuri saman kukkatytön kerjäämässä Kampin aukiolla. Hän käveli kuin hän olisi vammainen ja sairas. Katsoi silmiin ja taisi tunnistaa. Raha unohtui pyytää.

On pakko myöntää että mielessäni kävi skenaario, jossa uhkaan sitä tyttöä, tai esimerkiksi heittelen häntä pienillä esineillä. Ja katsoisin kuinka hän väistelisi. Sitten kun Poliisi ilmestyisi paikalle vetoaisin siihen että tyttö oli tullessani rampa ja että olen "parantanut hänet muinaisella Suomalaisella taikuudella". Voisin jopa vaatia tämän jälkeen rammalta tytöltä maksua tästä parantamisesta. (Samaan tapaan kuin hekin ensin pyrkivät vaikuttamaan että vain "antaisivat ruusun", hyvää hyvyyttä ja ilmaiseksi. Ja kun on kukka kourassa, sitä halutaankin maksua ostosuoritteesta.)

Jäi kyllä ajatuksen asteelle. Koska kuitenkin pyrin olemaan pitkämielinen.