tiistai 20. marraskuuta 2007

Me kaikki itse asiassa tiesimme tämän!

Jeanna Bryner uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan "moraalinen ylemmyydentunne" voi johtaa siihen että henkilö rationalisoi huonoa käytöstä. (Itse olen melko varma että se on myös toisin päin. Surkean käytöksen rationalisointi johtaa siihen että henkilö kokee olevansa muita parempi. No, Käkätyksestä on joka tapauksessa jälleen kysymys.)

Tässä käsitellään "moraalisen identiteetin" ihmisiä. He poikkevat "tavallisista"/"muista" ihmisistä siten, että kun normaaleilta ihmisiltä pyydetään kuvausta, he kertovat siitä mitä he harrastavat ja tekevät. ("Olen roolipelaaja".) Mutta osa ihmisistä määrittelee itsensä muuten. ("olen välittävä ja lainkuuliainen ihminen".) Ihmiset voidaan siis karkeasti jakaa "tekemisihmisiin" ja "moraalisuusihmisiin". (Itse en tiedä, kumpaan kuulun. Luulen että olen hieman sekoitus kumpaakin luokkaa. Hyvässä ja pahassa.)

Tutkimuksissa havaittiin että nämä "moraalisesti valveutuneet" ihmiset eivät olekaan yhteiskuntamme hyväntekijöitä, vaan heidän ylemmyydentuntonsa johtaa epäeettiseen toimintaan, kuten huijaamiseen. Moraalisesti korkeimmista voikin tulla "parhaita" huijareita;

Tutkimuksessa havaittiin että ihmiset jotka kuvasivat itseään sanoilla "rehellinen" ja "antelias" ryhtyivät myös muita helpommin vapaaehtoistyöhön ja muihin sosiaalisesti vastuullisiin tehtäviin. Tämä tarkoittaa sitä, että ateistikin voi olla tälläinen "moraalisen identiteetin" henkilö. Mutta että nämä ihmiset hakeutuvat tietynlaisiin töihin. Ja väitän että uskonnolliset "moraalisen identiteetin" tyypit hakeutuvat "tietynlaisiin töihin" (joita en nyt sano nimeltä.)
Tämähän on mainiota. Moraaliset tyypit tekee sosiaalista työtä ja vapaaehtoistyötä.

Mutta sitten tullaan siihen ongelmaosuuteen. Kun eletään elämässä, moraalittoman ja moraalisen käytöksen ero muuttuu liukuvaksi. "Moraalisen identiteetin" tyypit voivat rationalisoida esimerkiksi kokeessa huijaamisen sillä että se on keino jolla he toteuttavat lääkäriunelmansa, jotta he pääsevät auttamaan ihmisiä. Huijaaminen muuttuukin "sallituksi".

Tutkimuksen tulos olikin tältä osin selvä:

"In the new study, detailed in the November issue of the Journal of Applied Psychology, researchers find that when this line between right and wrong is ambiguous among people who think of themselves as having high moral standards, the do-gooders can become the worst of cheaters."

Kokeen katsotaan selittävän sen "epäyhtenäisyyden"(lue "tekopyhyyden") monien tälläisten ihmisten sanojen ja tekojen välillä sellaisten ihmisten, kuin huijari-televangelista Jim Bakkerin tai Ted Haggardin, teoissa.

Kokeessa testattiin huijaamista ja moraalista identiteettiä. He, jotka kokivat itsensä moraalisiksi, saivat keskimäärin hyvät tulokset: He huijasivat keskimääräistä vähemmän. Mutta toisaalta ehdottomasti pahimmat huijarit löytyivät samasta luokasta. Jos huijaus tuntui pahalta, he eivät tehneet sitä lainkaan. Mutta jos he keksivät tavan rationalisoida toimintansa he huijasivat sumeilematta.

Löydetty sääntö sanoi että kun kohdataan moraalinen päätös, he joilla on vahva moraalinen identiteetti valitsevat itse kohtalonsa ja tämän jälkeen heidän luonteensa johtaa heidät ajamaan tätä asiaa aivan loppuun asti. Jos vastaan tulee ongelmia tai väliaikaista pahantekoa, se ei haittaa, koska moraalinen lopputulos oikeuttaa teon. Vaikeudet tai pahuus matkan varrella ei ole este. Se on korkeintaan hidaste. Siksi moraalinen tyyppi menee "ääripäihin".

"So it makes sense that this principle would help explain what makes the greatest of saints and the foulest of hypocrites."

Siksi ihmiskunnan "moraaliset tyypit" menevät tekemään paljon hyvää vapaaehtoisesti. Ja siksi jotkut "Jumalan lapset" vaikuttavat Helvetistä karanneilta. Ja ilmeisesti samasta syystä yleinen argumentti on tyyppiä "Ateismi vie tarkoituksen joten ateisti voi tehdä ihan mitä tahansa, vaikka tappaa." He todellakin voivat puhua "vain omasta puolestaan". Mutta sen he kyllä tekevät loppuun asti.

Mutta on syytä muistaa myös että tällä Helvetillä on kääntöpuoli:

"If you can recruit people with a moral identity and then train them appropriately, you'll get some of the best behavior you can imagine"

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

hyvin mielenkiintoista ihan henkilökohtaisen elämäntilanteeni kannalta. Lukeudun moraaliseen sakkiin (sekä hyvässä että pahassa) ja olen ihmetellyt miten olen elämässäni ajautunut / sallinut ajautuvani viimeaikoina sellaiseen tilanteeseen joka on moraalisesti aivan p:stä. Pitääkin alkaa miettiä asiaa kirjoituksesi valossa.

paahtoleipä kirjoitti...

Miettiminen varmaan kannattaa.

Olisipa kiva, jos elämään olisi todella toimivia pakettiratkaisuja. Mutta ei ole. Tässä kohden näyttää, että pelataan joko "keskivertoa" tai "upporikasta tai rutiköyhää".

Anonyymi kirjoitti...

Tähän ehkä(?) liittyvä ajatus (viisaammalta opittu):
Kaikilla kulttuureissa ja systeemeissä yleensä oikeat ja väärät asiat ovat suunnilleen samoja. Niiden järjestys vain on joskus erilainen. Esimerkkinä: Thaimaassa melkein aina kohteliaisuus menee rehellisyyden ohi. (Kristityt uskovat, että se piirre ihmiskunnassa on Jumalan asettama laki jokaisen ihmisen sydämeen. Moralistit ehkä puhuvat ihmiskunnan yhteisestä moraalista, joka syntyy jostain... Mutta tämä on siis vain lisäjuttu motiiveista)

paahtoleipä kirjoitti...

Totta. Katsoin dokkarin. Japanissa Samuraisoturille tärkeintä oli oma kunnia. Se meni tärkeydessä jopa käskyjen tottelemisen edelle.

Muutoin arvot olivat melko samanlaiset.

Uskoisinkin, että kaikki ihmiset laittavat pataan samoja aineksia eri määriä ja riitelevät sitten että kenen soppa maistuu parhaalta.

En pidä mahdottomana, että erot ovat sattumaa. Joku on vaan aluksi laittanut jotain vähemmän ja jotain muuta enemmän ja on sitten lähtenyt rakentamaan näitä eroja suuremmiksi.