keskiviikko 21. marraskuuta 2007

Kaverini on hippi.

Tapasin sattumalta vanhan kaverin menneisyydestä. (Ensimmäinen ajatus oli että olipa hän vanhentunut. Mutta sitten muistin, että itse kukin on.) Hän kertoi olevansa kiinnostunut fenomenologiasta ja mistä lie henkisistä asioista. Monta hienoa termiä vilahti. Kertoi että hän kannatti "tietoisuutta". Hän asetti tietoisuuden korkeimmaksi lähtökohdaksi ja ainoaksi tieksi Totuuteen.

Yritin kysellä mitä tietoisuus oli, mutta sain irti vain mitä se ei ollut. Hänestä tietoisuus oli sitä kun ihmisen ego lasketaan pois. Ilmeisesti hän kannattaa siis yksilönmielipiteiden arvon vähentämistä minimiin. Tai ainakin mahdollisimman vähiin. Kysyin että onko tämä jotain "objektiivisuutta joka saavutetaan kun subjektiivisuutta vähennetään". Sellaistahan se oli.

Tässä vaiheessa tilanne muuttui mielenkiintoiseksi, kiinnostuin että millä keinoin tälläinen voidaan saavuttaa. Itsehän painiskelen jatkuvasti sen kanssa että minun "intuitiivisesti oikeat tulokset" eroavat niistä mikä oikeasti on. Teen siksi virheitä, jos vain annan periksi "järjen äänelle" ja siirryn "tunteen, arvaamisen ja näppituntuman varaan".

Kaveri kertoi. Tajuntaa laajentavat psykoaktiiviset aineet.

Ihmettelin että mitä. Hän kertoi että jos olisin ikinä kokeillut niitä, tietäisin. Niistä saa kuulemma sellaisen "huippukokemuksen" ja varmuuden. Sitä vaan tietää ja osaa katsoa oikein. Ja että hän oli tietysti kokenut sellaisia.

Kerroin että en koe tuota perustelua kovin fiksuksi, koska toisaalta sitä vastustetaan yksilön omaa käsitystä ja tavoitellaan jotain yksilövapaata totuutta, ja samanaikaisesti sitä sitten perustellaan äärimmäisen subjektiivisella tavalla. Kaveri loukkaantui hieman, johon kuittasin että "Egosta pyritään eroon, mutta selvästi tuossa sinun perustelussa on jonkinlaista omanarvontuntoa mukana".

Kerroin että juttu maistui liikaa uskonnolta. Että "kun uskot, koet ja tiedät sen jälkeen". Sama näyttää pätevän myös "tajuntaa laajentaviin" aineisiin. Joko hippien "tajunnan laajennus" maistuu uskonnolta tai sitten uskonto maistuu sieniltä.

Ehkä se on "molempi parempi". Ainakin minä yritän olla turvautumatta kummankaan käyttämiseen.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Saastaisen huoneen kautta eksyin tänne...

Olen tänään lukenut reippaan määrän tekstejäsi ja ajattelin kirjoittaa palautetta noin ylipäätään...

En ole ateisti enkä teisti tai olen molempia tai en yhtään mitään, mutta minun on sanottava, että olet hyvää mainosta kaikille ateisteille. Kykysi nähdä ero hihhulismin ja "uskovaisuuden" tekee sanomisistasi kuuntelemisen/lukemisen arvoista. Hihhuli, joka hokee, että ateistit ovat sitä ja sitä( ja pelkästään sitä ja sitä), on aivan yhtä raivostuttava kuin ateisti, joka tekee uskoville samaa.

Hihhulismi on todella jotain mitä kritisoida, ilmenee se sitten uskonnossa, politiikassa, ideologiassa tai missä tahansa. Ja sehän ilmenee missä tahansa, tosin on elämän alueita joilla se saa enemmän tuhoa aikaan ja sen tuhoja on vaikeampi hoitaa. Hihhulismi on keskenkasvuista, ylimielistä, mustavalkoista ja niin... inhimillistä.

Kiitokset sinulle.

Ja sitten vielä kysymys pieni kysymys liittyen Kaverini on hippi kirjoitukseen

Itsehän painiskelen jatkuvasti sen kanssa että on vaikeaa erottaa niitä asioita jotka vain tuntuvat intuitiivisesti oikeilta niistä mikä oikeasti on. -paahtoleipä

Saanen tiedustella mitä tarkoitat tällä? Eli saisinko selvennystä?

paahtoleipä kirjoitti...

Saat kysyä. Lause oli todellinen hirvitys, ja korjasin sen nyt mielestäni selkeämmäksi.

Mainos? Tekee mieleni lausua, kuten hykerryttävän Firma -sarjan Arttu sanoo: "Filosofiaan mahtuu koko universumi. Mutta se ei ole mikään brändi".

Mutta kiva että joku tykkää.
"Peace, respect"

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset selvennyksestä :)