Kielilläpuhuminen.

Kielilläpuhumisessa uskova saa Pyhää Henkeä, ja alkaa ronkottamaan ihmeellistä sekamelskaa. Se ei siis todellakaan ole sellaista kielilläpuhumista, jossa alkaisit puhumaan ruotsia tai jotain muuta vaikeaa kieltä, jota et muuten osaisi. (Sori, Helluntailaiset et al. eivät pääse ruotsin kokeista läpi sen helpommin kuin muutkaan.) Sekalaisia tavuja.

Itse olen kielilläpuhumiseen törmännyt vain kerran, silloin siinä ei ollut tulkitsijaa, joten sekamelska jäi sekamelskaksi. (Minullahan on vain kielilläkirjoittamisen taito.)

Aiheeseen kannattaa tutustua hieman, helpointa on tietysti katsoa ääntä ja kuvaa YouTubessa. Siellä on säännöllisesti Sana&Ylistyksen kielilläpuhumispätkiä, mutta valitettavasti ne poistuvat sieltä todella nopeasti, joten jokainen joutuu hakemaan näitä videoita itsenäisesti. Niitä katsoessa sitä kokee kyllä kovasti riemua. Myös elokuvassa Borat on kohtaus, jossa henkilöt kielilläpuhuvat ryhmässä Boratille niin että sylki lentää.

Laiskat/lukutoukat voivat sen sijaan käydä Saastainen huone -blogissa ottamassa selviää hieman siitä, mistä on kyse.

Tärkeä asia on se "kääntäjä". Saastaisessa huoneessakin kommenteista jää ainakin minulle sellainen kuva, että tulkatut ovat jotenkin luotettavampia. En ymmärrä miten tälläinen kääntäjä voisi tehdä siitä luotettavamman; Hänellehän riittää että hän sanoo siihen jotain kristillispohjaista, joka tulee hänelle mieleen (hänhän voi kokea tämän kuvitteluprosessin jopa "taivaallisena inspiraationa"). Jos kielilläpuhuja ei itse ymmärrä mitä siansaksaa hän puhuu, ja tätä siansaksaa tulkitsee sitten yksi tyyppi. Kuka tarkistaa että tulkkaus on tosi?

Itse asiassa olen varma siitä että tulkkauksesta voitaisiin tehdä koejärjestely. Käytän kaksoissokkokoetta koejärjestelyn pohjalla. Koe menisi seuraavasti;

Meillä olisi:

1: Skeptikko/skeptikoita, joka vain tuottavat siansaksaa.
2: Aitoja kielilläpuhujia. Sana&Ylistyksen nauhatkin kelpaavat hätätilassa.
3: Tulkitsijoita. Useita tulkitsijoita.
4: Skeptikoita, jotka pelkästään kääntävät siansaksaa.

Ensin ottaisimme nauhoille kielilläpuhumista, jota tuottaisivat sekä skeptikot että kielilläpuhujat. Tulkitsijoille sen sijaan tulisi kaksi hommaa (eivät voi olla vaikeita, koska voivat jopa "vaihtaa rooleja" tilaisuuksissa. Jos "systeemi ei toimi jos joku testaa", on kyseessä se että ilmiö ei ole todistettu, eli voimme täysin turvallisin ja hyvin mielin sanoa että kielilläpuhumisen lahjasta ei ole todisteita.)

A: Heidän tulisi erottaa skeptikoiden sekoilut aidosta kielilläpuhumisesesta. Se, miten hyvin he onnistuisivat, kertoisi siitä kuinka luotettavia heidän käännöstaitonsa voi olla. Mekin erotamme suomen ja ruotsin toisistamme todella hyvin. Jos väitämme osaavamme suomea, osaamme todella hyvin karsia ruotsinkieliset tai satunnaiset mongerrukset pois. Suomea kaksi tuntia opiskellut Intialainenkin onnistuu varmasti tunnistamaan hieman paremmin kuin satunnaisesti valitusti.
B: Heidän tulisi kääntää tekstit. Tietenkin siten, että he saisivat nauhat eri järjestyksessä, ja sitten heidän tulisi antaa niille käännökset. Jos he todella osaavat kääntää, ei olisi vaikeaa tuottaa hyvin samanlaisia tuloksia, vaikka kielilläpuhumiset olisikin jaettu kuin korttipakan kortit sekaisin eivätkä kääntäjät olisi ennalta tututstuneet materiaaliin eivätkä kokeen aikana ole toistensa kanssa missään tekemisissä, edes katsekontaktissa.
C: Vertailukohdiksi ateistit pistettäisiin tunnistamaan aitoja feikeistä ja kääntämään kielilläpuhumisia. Ja se määrä, jonka uskovaisten tekstit ovat samankaltaisempia, kuin ateistikoeryhmän, juuri sen verran heidän käännöstyöllään olisi enemmän uskottavuutta. Koska sekä ateisteille että kieliltäkääntäjille kerrotaan koeasettelusta, molemmat yrittävät parhaansa, ja jutuista tulee vertailukelpoisia.

Tässä ovat ehdot siitä, että hyväksyisin kielilläpuhumisen oikeaksi. Toki jos tulokset olisivat huonoja, tässä ei pilkattaisi Jumalaa, vaan ainoastaan osoitettaisiin että käännösprosessi ei ole luotettava. Tässä ei koetella Jumalaa, vaan hänen seuraajiensa kredibiliteettiä.