Peksu kertoo tarinan.

Tiedefoorumilla nimimerkki Peksu kertoi tarinan sopuleista. Tarina on minusta kertakaikkisen hieno. Siinä on vain yksi vika; Se ei ole minun tekemäni..

"Näin sopuleiden joukkovaelluksen tänä kesänä, tai elin keskellä sitä.

Sopuli on aika hassu eläin. Parveilevat "laumoissa" ja lähes jokainen on äärimmäisen agressiivinen ihmisiä ja usein myös muita kohtaan. Yrittävät uhitelle myös mönkijöille ja ylipäätänsä ihan kaikille ja kaikelle. Eivät väistä vaikka laitat maihinnousu- tai vaelluskengän sopulin päälle, lähtee karkuun vasta sitten kun alkaa painaa kenkää alaspäin. Tai no, ei lähde karkuun vaan siirtyy 10cm kengän viereen räyhäämään.

Ajatus siitä, että sopulit tekisivät itsemurhan tai "juoksisivat jyrkänteeltä" on varmaan syntynyt siitä, että noilla eläimillä vaikuttaa olevan tappava tarve mennä eteenpäin, suunnalla ei niin väliä. tästä esimerkki: Olin joella kalalla. Sellainen n.30m leveä joki. Huomasin että rannalta, jossa olin, lähti uimaan sopuleita vähän väliä kohti vastarantaa. Joka ikinen joka lähti pääsi noin puoleenväliin tai vähän yli. Sitten virta tarrasi pieniin agressiivisiin reppanoihin ja painoi virran alle.

Aikani katseltuani tuota, huomasin, että vastarannalla tapahtuu ihan samaa. Sielläkin lähti uimaan sopuleita kohti rantaa. Pääsivät lähes sinne missä kalastelin, kunnes voimat loppuivat virrassa ja hukkuivat.

En sanoisi, että tappoivat itsensä. Tarve kulkea eteenpäin tappoi tyhmän. Tuli mieleeni silloin että tuohan oli melkein kuin kristityn taivas; Pyrkiminen toiselle rannalle. Ajatellaan että siellä sopuli nimeltä vaikkapa peksu ajattelee, että menenpä tuonne, koska vastarannalla on parempaa. se sopulipeksu on elänyt elämänsä hyvin ja peksuhan lupaa tulla kertomaan jos pääsee paratiisimaiselle rannalle. Niin lähtee sopulipeksu, eikä tule koskaan takaisin.

Muut ajattelevat silloin, että sen vastarannan täytyy olla todella hyvä paikka, jopa niin hyvä, että sieltä ei malta tulla kukaan takaisin kertomaan kuinka mukavaa on. No näin yrittävät muutkin lähteä ja pääsevät paratiisiinsa. Lähtijä toisensa jälkeen menee, eikä kukaan malta tulla takaisin kertomaan, nauttii vaan paratiisimaisesta rannasta itse.

Raukat ja paskat sopulit, jotka eivät uskalla lähteä jäävät elämään kurjuudessa, eivätkä pääse ikinä paratiisiinsa, vaan joutuvat elämään kurjan elämänsä surkeassa paikassa eivätkä koskaan saa kokea paratiisimaisen rannan ihanuutta. Niin myös tuo sopuli peksu; Karjaisin sille ja se palasi takaisin noin 5m uituaan ja tuli luokseni ja alkoi räyhätä minulle.

Mietin vain mitä mahtavat nuo sopulit jutella toisilleen kun kohtaavat toisensa joen keskellä? Jokaiselle rannalle on jo liian pitka matka ja totuuden saavat kuulla tuossa suuressa limbossa keskellä jokea; paratiisia ei ole...jokainen hakekoon vertauksensa tuosta tarinasta itse."