Kir(k)on uusi kampanja.

Kirkon uusi homokampanja herätti ihmetystä. En ymmärtänyt että mitä se kirkko nyt oikein aikoo ajaa takaa. Mielikuva homomiehistä jäi homomiesten tasolle.

Mutta uskovainen nimimerkki "SciurusVulgaris" avasi silmäni. Ymmärsin mitä kirkko todennäköisesti ajaa takaa.

"Ymmärtääkseni onkin tarkoitus olla hämärä ja epäselvä. Toisaalta sen voi tulkita niin, että homot miettivät, että hinaisiko Jeesus vai ei, toisaalta taas kysymys voi olla katsojalle, mitä Jeesus tekisi Kirkkoa repivän homokiistan kanssa? Kuvan tarkoitus on herättää keskustelua."

Ongelmani tässä ovat tietenkin selvät: Olen väärää ikäluokkaa. Joudun siis puhumaan omasta puolestani, enkä muiden voikaan. Ja olen väärän ikäinen. Mutta silti aion sanoa oman sanani. Niin asiaankuulumaton ja väärässä kontekstissa kuin se onkin.

Tässä kohden joudumme hyppäämään mielikuvituksen siiville, koska minun syyni olla kuulumatta valtionkirkkoon on se, että en usko Jumalaan. Piste. Ainut syy. Mutta jos olisin uskovainen, en silti välttämättä kuuluisi kirkkoon. Liittyminen kirkkoon vaatisi minusta jo jotain kirkosta. Tässä on mielestäni kysymys siitä, mitä kirkko on. Sillä on tehtävä. Ja minun mielestäni se (jos olisin uskovainen) on kliseinen; "Tiede kertoo miten asiat ovat, kirkko miten niiden pitäisi olla". Päällekkäiset "Magisteriat" siis kummittelevat. Kirkon tarkoitus on siis olla moraaliisiin valintoihin ohjaava ja tukeva laitos. (Ei siis ehkä moraalin lähde tai sen määrääjä, mutta kenties ohjaaja. Moraalin autossa kirkko ei siis ehkä olisi "ratti" vaan "ohjaustehostin".)

Ja tässä asiassa kirkko epäonnistuu mielestäni surkeasti. Ja tätä mieltä lienee sekä se sekulaari uskova, jonka mielestä kirkosta naisvihaavat pastorit pitäisi heittää hiiteen. Samoin kuin se "perinteisesti uskova", jonka mielestä kirkko on pahuuden pesä, kun se naispappeja taloonsa kuitenkin päästää. Tältä kannalta se, että "kirkko yrittää olla kaikkien puolella" johtaa minusta siihen että se itse asiassa kääntyy kaikkia vastaan.

Ihmiset hakevat kirkolta apua moraalisiin valintoihin, mutta se tarjoaa vain rituaaleja, koska ei uskalla tarttua toimeen. Tietenkin, seurauksena olisi "kannattajamäärän romahdus". (Kirkossa joskus satunnaisenakin -jopa ateistinakin- käyneenä se tuskin tarkoittaisi "kävijämäärän romahdusta", se tuskin enää on mahdollistakaan ilman että papit jäävät pitämään rokuleita.) Mutta se taitaa olla edessä joka tapauksessa. Kirkko joka ei kykene ottamaan kantaa moraaliasioihin on kuin tiede, joka ei kykene selittämään luonnonilmiöistä.

Siksi kampanja, jossa kirkko haluaa herättää keskustelua siitä, miten homokiistan kanssa pitäisi toimia, avainsana pitäisi olla "toimia". Sillä nyt minulle jäi sellainen henki, että kirkko "lakaisee ongelmaa maton alle". Eli silloin kun pitäisi astua toimeen, ja ottaa rohkeasti kantaa ja toimia sen mukaisesti (olipa se sitten mikä tahansa) se ainoastaan "herättää keskustelua". Eli ostaa itselleen lisäaikaa, jotta sen ei taaskaan tarvitsisi tehdä mitään. (Ja mikä olikaan alkuperäinen ongelma? Ilmeisesti kirkko tarvitsee uuden kampanjan heti vanhan perään..)

Jos kirkon tehtävänä on tehdä "markkinatutkimus", eli kartoitaa mitkä kohderyhmät kannattavat sitä, tai mitä heidän tavoittelemansa kohderyhmät haluavat, ei kannattaisi vain herättää yleistä keskustelua. Asian kun saa selvitettyä: Esimerkiksi vartin googlaus paljasti minulle seuraavia firmoja Taloustutkimus OY ja IROResearch. Ne kartoittelevat näitä asioita bisneksenä. Jos kirkon tavoitteena on selvittää mitä jokin kohderyhmä haluaa, kannattaisi ottaa asiantuntijoihin yhteyttä. Voisi nimittäin tehota tiedonhankintana pelkkänä äänekkyyden nostoa kovemmin. Samalla voisi selvitä vaikkapa se, että sauvakävely papin kanssa ei ehkä ole se ihq ja hoteista coolein "nuorisotrendi". (Tosin tämä tulos on jo minullekin selvä, joten sitä varten tuskin kannattaa ammattilaisia palkata.)

Mutta jos kirkon ainoana tarkoituksena on olla selvittämättä toiveita ja vain "herättää keskustelua", se erehtyy. Kirkon tulisi "juttelun" sijasta toimia. Sen ei pidä hakea "kiinnostusta aiheesta" silloin kun sen tulisi päättää ja toimia. Silloin se astuu minusta pahasti hihhuloinnin tielle; Sillä sitähän kaikki hihhulit haluavat: huomiota, "keskustelua", niille kriittinenkin keskustelu tuo näkyvyyttä, jolloin puhumalla asiasta kriittisestikin ajat heidän asiaansa.

Tietenkin kirkolla on vaikea tilanne, se joutuu valitsemaan "kiihkeiden" ja "laimeiden" väliltä.
Jäsenkato on joka tapauksessa edessä, mutta ehkä parempi "pelastaa osa" kuin "menettää kaikki". Ja minusta tässä ei ole edes mitään valintaa, koska:
1: Hihhuleita on reippaasti vähemmän.
2: Ylipäätään valitseminen "normaalejen" ja niiden kesken "jotka omasta mielestään pelastuvat ja tämän vuoksi kuluttavat elämänsä kiusaamalla eri tavoin ajattelevia" ei ole mikään valinta. Jos hihhulit menevät taivaaseen, goddamit minä valitsen Helvetin riemumielin. (Tai ehkä se helvetti onkin väärin ymmärretty asia; Kaikki pelastuvat samaan paikkaan, ja jos et ole hihhuli, elämäsi on täyttä helvettiä.)

Mutta jos kirkosta valitseminen tuntuu vaikealta, "kun kaikki on samanarvoisia", siirrän puheenaiheen siihen miten "kuvitteellisen uskovaisen minun" saisi liittymään kirkon piiriin;
Minusta kirkko on työpaikka ja maassamme oleva instituutio. Jos minun työpaikallani joku ei suostu tekemään töitä naisten kanssa, hän saa luultavasti aivan vapaasti pitää mielipiteensä ja etsiä aivan rauhassa toisen työpaikan. Miksi kirkolle pitäisi olla eri lait? Jos minun työpaikallani puhe menisi "ymmärtämisjutteluksi", jossa korostetaan näkökantaa, että "ymmärräthän, ollaan armeliaita koska todennäköisesti samalle tuomitsijalle joudutaan", tilanne muuttuu todellakin sellaiseksi. Ja työpaikkani tapauksessa se tuomitsija on Helsingin kihlakunnanoikeus.

Jos joku viittaa tässä kohden uskonnolliseen perinteeseen, kerron hänelle että emme me hyväksy mitä tahansa kauheuksia uskonnollisen perinteen nimissä. Tälläiset ihmiset voivat minusta myös pitää aivan rauhassa mielipiteensä, ja olla kiukkuisia. He saavat myös mielestäni aivan rauhassa muuttaa sellaiseen maahan ja sellaiseen seurakuntaan, jossa heidän moraalittomuuksiaan hyväksytään. Jos sellaisia kerran löytävät.