Mieleeni tuli eräs koe. (valitettavasti en löytänyt sille lähdettä.) Se oli sitä kauheaa behaviörismiä. Sen ideana oli se, että kyyhkyjä palkittiin satunnaisesti. Niillä oli häkissä vipuja ja muuta, joiden painaminen ei vaikuttanut itse ruuan tulemiseen mitenkään. Sapuska tuli sattumalta. Mitä koejärjestelyn pulut tekivät? Ne alkoivat jonkin ajan kuluttua käyttäytymään erikoisesti. Ei, ne eivät suinkaan vajonneet angstiin, kun "millään mitä teen ei ole mitään merkitystä". Päinvastoin, ne alkoivat käyttäytymään erikoisesti. Jos ne olivat kääntyneet tai tehneet jotain juuri ennen kuin ne viimeksi olivat saaneet ruokaa, ne yrittivät toistaa liikettä. Ne tekivät liikkeitä korostetusti ja koko ajan. Eli siinä, missä "paina nappia saat jyviä" -pulut nokkivat silloin kun heillä oli nälkä ja tarve, nuo "angstimaan pulut" tekivät temppuja koko ajan.
Ehkä tämä onkin rukousten tarkoitus. Koska rukouksella ei ole käytännön vaikutusta, eli ne toteutuvat vain sattumalta, uskovaiset ovat pakottautuneet rukoilemaan koko ajan. Ulospäin touhu näyttää yhtä täysjärkiseltä kuin pulujen. Ja syy molempien käytökseen voi olla sama.
Syynä vastaamattomuuteen voi tietenkin olla sekin, että Jumalalla on suunnitelma sille miten maailma toimii ja tästä poikkeamisen vaatiminen olisi aika itsekästä. Ja toisaalta Jumala voi olla kuin psykiatri, jonka ei tarvitsekaan tehdä mitään. Riittää että hän kuuntelee. Tältä kohden rukous ei tosin ole Jumalalle, vaan enimmäkseen rukoilijalle itselleen.
Tai voi se syy olla tuokin:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti