WIN-WIN

Olen huomannut, miten ollaksesi toimiva hihhuli, sinun on rakennettava erilaisia tilanteita, joissa et voi hävitä. Sinun on luotava eräänlaisia "Oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi" -tilanteita, joissa sekä myöntävä että kieltävä reagointi on etu itselle.

Tässä muutama esimerkki tai keino, joita olen huomannut liikkuvan Tämä on jonkinlainen opas toimintaan:

Jos tiedeyhteisö ei reagoi, se sulkee ulos. Jos se taas reagoi, se kertoo että tiedemaailma keskustelee asiasta. Molemmissa tapauksissa et voi hävitä, koska joko saat pelata vainokortin tai annat vaikutelman siitä että asia on aikusten oikeesti niin hyvä että siitä keskustellaan tiedemaailmassa.

Tee aiheesta väitöskirja tai tutkimus. Jos se julkaistaan, olet saanut valtavan voiton joka osoittaa näkemyksesi pätevyyden. Jos et saa sitä läpi, sinua tietenkin vainotaan. Laittavat nyt erilaisen näkemyksen vuoksi väitöskirjan jäihin tai jättävät julkaisematta. Sillä teideyhteisönhän on julkaistava kaikki ja hyväksyttävä mikä tahansa. Paitsi jos se menee läpi, jolloin tiedeyhteisö onkin pakosti tarkka ja tiukka ja eksakti kriteereissään.

Syytä että sinua kiusataan töissä asenteidesi vuoksi. Jo pelkästään tällä pohjalla asiasta tehdään luonnollisesti selvitys. Ei ole väliä mitä selvitys sanoo, koska jo selvityksen olemassaolo riittää perusteeksi. Tee näitä tarpeen mukaan vaikka useita. Kerro että koet että sinua kiusataan usealle eri instanssille. He tekevät selvityksen. Jos jotain löytyy, good for you - sehän se todistaa näkemyksesi ehdottoman tieteellisyyden. Jos taas mitään ei löydy, ei haittaa, koska voit vaikka sanoa että selvitys tehtiin mutta selvittävällä taholla ei ole valtaa vaikuttaa asioihin, ja että vaino oli niistä selvityksistä havaittavissa.

Lisäksi voit esimerkiksi koulussa sanoa mitä tahansa oppilaille. Jos sinua syytetään näkemystesi levittämisestä, voit vaikka kertoa olleesi niin eksakti ja tarkka että et ole tehnyt mitään virheitä. Ja että et ole opettanut mitä olet opettanut, vaan sen sijaan olet ollut vain objektiivinen. Jos juttusi vuotavat nettiin nauhoitteina ja tai luoentomuistiinpanoina, syytä vainoamisesta. Ja tietenkin voit aina syyttää aineiston manipulointia.

Sinun kannattaa myös ehdottomasti hakea kaikkiin tarjolla oleviin virkoihin. Sillä jos sinut asetetaan virkaan, se kertoo että olet älykäs mies, joka ei epätieteellisyyksiin koskaan sorru. Jos taas sinua ei valita, voit syyttää vainosta. Tässä kohden hyvänä asiana on tietysti se, että tätä ei voi koskaan näyttää vääräksi. Sillä yleensä kun on useita hakijoita, heidän asettamisensa paremmuusjärjestykseen voidaan tehdä useilla mittareilla. Jos joku näistä mittareista näyttää sellaiselta, että sitä on voitu käyttää kilpailijan valinnassa, unohda se. Viittaa vain niihin, joilla sinut oltaisiin voitu valita. Yleensä jokin tälläinen löytyykin, jos olet edes yhtään hyvä jossakin. Sillä harvoin on olemassa niin ylivoimaista hakijaa, joka olisi ehdottomasti aivan paras aivan kaikessa. Yleensä hyvä on erittäin hyvä keskimäärin useammassa asiassa. Hän ei välttämättä edes ole paras missään. Näin saat vainosyytöksillesi uskottavuutta.

On kuitenkin syytä muistaa, että muiden harjoittama natsikortti on teidän puolella suoritettuna pelkkää tutkivaa journalismia. Voit siis vapaasti etsiä natsikytköksiä muista, ja käyttää tätä sumeilematta lyömäaseena. Kerro että kaikki natseihin viittaamiset eivät ole historiallisesti vääriä. Ja jos joku toinen tekee saman teille, syytä heitä heti natsikortin käytöstä ja vainosta. Kerro että natsikytkentä ei kertoisi muutenkaan tieteellisyydestä, ja että historialliseen kytkökseen viittaaminen olisi geneettinen virhepäätelmä.

Nimeäminen ei ole heidän vahvimpia puoliaan.

Kun puhutaan hihhuleiden "eliitistä", viitataan usein karismaattiseen liikkeeseen. Nimi viittaa "armolahjaan", mutta kuulostaa arki -ihmisen korvaan siltä, mitä karisma nyt yleensä tarkoittaa. Ihmisen ulkoista vetovoimaa.

Ja tältä kannalta ajatellen nimi vaikuttaa aika erikoiselta. Koska kun karismaattisten liikkeiden armolahjojen alla tapahtuvaa toimintaa, kuten kansankaatajien toiminnasta johtuvia "karismaattisia liikkeitä", katselee ei mieleen tule ainakaan mikään sellainen karisma, jossa kiiltävään haarniskaan pukeutunut Urho Kekkonen kutsuisi joukkojaan taisteluun, "anwards".

Toinen hieman vastaava on tietysti vapaakirkko vapaaseurakuntineen. Heidän nimensä johtuu tietysti siitä, että heitä Suomen Kirkkolaki ei ohjaa. Tosin on aika kyseenalaista sanoa tätä vapaudeksi, koska he ovat Suomen Kirkkolakia huomattavasti tiukkapipoisempia ohjeistuksissaan. Tämä vapaus on siis hieman samanlaista vapautta, kuin jos olisi nurmikenttä, jossa on vieressä hiekkatie. Voit valita kuljetko hiekkatietä vai nurmikkoa pitkin. Kun nurmelle laitetaan kieltokyltti, jossa nurmikolla kävely kielletään, ei vapaus nouse. Eikä kävely tietä tai nurmea pitkin muutu mitenkään "merkityksellisemmäksi" siksi että jokin tapa on erikseen kielletty. Tämän perustelun takana on kuulemani väite siitä että Raamatun kiellot tekevät teot merkityksellisiksi, ilman ohjeistusta on sama miten tekee, eikä millään tavalla toimimisella ole mitään arvoa. Kieltokyltti sen sijaan tekee toisen toiminnan oikeaksi ja toisen paheksuttavaksi.

Jos vapaaseurakunnat ovat vapaita ja karismaattisen herätysliikkeen tyypit ovat virkkuja ja karismaattisia, voitte alkaa kutsua minua uudella nimellä. Tästä lähtien olen mr Finland.

Lapset ja villipedot yhdessä.

Israel

Kristityille hihhuleille Israelin puolustaminen ylittää kaiken ymmärryksen. Heille mikä tahansa vähänkin ikävän asian mainitseminen tarkoittaa loukkaantumista. Jos lehti kirjoittaa faktan, tapauksen kun israelilaiset ampuvat palestiinalaisia lapsia ohjuksilla, he suuttuvat. Israelista pitäisi kirjoittaa vain hyvää. Heillä on selvästi uskonnon sitoma poliittinen kanta. Tämä on oikeastaan aika erikoista. Sillä pintapuolisesti ajatellen sillä, onko Israel oikeutettu maahansa ei pitäisi olla mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

Tuntuu että takana olisi jonkinlainen "Israelin palvonta", että israel olisi jonkinlainen Pyhä Valittu kansa. Minusta tämä ei ole muuta kuin rasismia, jossa vain poikkeuksellisesti tuetaan muuta kansanryhmää kuin sitä mihin on satuttu syntymään. Toki tässä tapauksessa selitys on uskonvakaumus. Ja kenties Raamatun yhteinen historia Tooran kanssa.

Tietenkin tärkein asia on se, että kristityt vetoavat siihen kuinka Juutalaiset on ajettu maasta. Tämä on tietenkin totta, mutta sitähän on kautta aikojen tehty. Samalla logiikalla intiaaneille pitäisi antaa heidän maansa, Amerikka, takaisin. En näe tälläiselle oikeutusta. Toinen tapa on vedota että Israelin kansa on tehnyt maan hedelmälliseksi. On hieman erikoista, että maan omistus siirtyisi sillä, että jos minä menen istuttamaan naapurin pihalle hedelmäpuun, saisin naapurin pihan. Tosiasiassa maan omistus ei liity tähän. Jos kristittyjen argumentaatiolla tulisi puolustaa Israelin oikeutta maahan, se tulisi palauttaa välittömästi.

Toisaalta moni ateisti on ottanut aika tiukan kannan Israeliin. Esimerkiksi Amerikkavertaus oli luultavasti pätevä silloin, kun Israelin valtiota alettiin miettimään ja rakentamaan. Mutta nyt tilanne on toinen. Israelilaiset ovat jo maassa, he ovat vakiintuneet ja saaneet elämän alueella. Voidaan sanoa että he ovat tehneet jonkinlaisen valloituksen. Sillä jos otetaankin lähtökohdaksi se, että Israel on ulkopuolisten maiden tukemana tehnyt eräänlaisen hyökkäyksen, heillä on oikeus maahan. Toki joku voisi sanoa että Israel olisi tehnyt hyökkäyksensä epäreilusti. Tähän minulla ei ole muuta sanottavaa, kuin se, että en ole vielä kohdannut eettisesti perusteltua valloitussotaa. Ja silti valloitussotilaiden oikeus maahan on selviö. Esimerkiksi Karjala kuuluu nykyisin Venäjälle, juuri samasta syystä. Ja samasta syystä Israelilaisten alue on perusteltavissa.

Oikeastaan ainut asia, joka minulla on israelin valtiota vastaan on se, että jotkut riemuhihhulit käyttävät Israelin tilaa jonkinlaisena "lopun ajan mittarina". Iloitsevat maailmanlopusta joka tapahtuu pian. Että pian ne ateistit lakkaavat naureskelemasta, iloitsevat omasta taivastontistaan ja tietenkin vielä enemmän siitä kuinka vääräuskoiset saavat oikeutetut rangaistuksensa. Sitten kaikki on niin kuin pitää. Että Israelia käytetään poliittis-uskonnollisena lyömäaseena joku muu kuin israelilainen. Ja hänkin vain sen takia että tuskin jaksaa odottaa taivaallisia BBQ -bileitä, joissa ateistitkin on vieraina, grillihiilien muodossa.

Mutta tämähän ei ole israelilaisten vika.

Minkälaiset ihmiset pelaavat roolipelejä

Ihmiset pelaavat roolipelejä. On selvästi havaittavissa että roolipelaajat ovat tietyn näköisiä ja oloisia. On vaikea tietää, johtuuko se siitä mitä tunnit sisällä ilman parturia ja metallimusiikkia kuunnellen johtavat, vai onko tila jo valmiina. Roolipelaajista epäselvää on vain se, tekeekö roolipelaaminen hulluksi vai ovatko roolipelaajat hulluja. Vuosien empiirinen kokeilututkimukseni ei ole johtanut tuloksiin. Enkä muista olinko sekaisin jo valmiiksi kun luulin saavani tuloksia.

Kuitenkaan satunnaiset ihmiset eivät ala pelaamaan roolipelejä. Roolipelaamisen aloittajilla on varmasti enemmän vapaa -aikaa. Lisäksi hänellä on tavallista mielikuvitusta, tai hän on vaihtoehtoisesti katsonut liikaa fantasiaelokuvia, kuunnellut liikaa fantasiametallia tai lukenut fantasiakirjallisuutta tai pelannut tietokoneroolipelejä. Maailma on tullut jotenkin tutuksi. Ja se näyttää kuitenkin olevan hyvää mielikuvitusta parempi houkuttaja. Toisin kuin yleensä luullaan, roolipelaajat eivät ole sellaisia joilla olisi keskivertoa vähemmän ystäviä. Sillä pelaaminen vaatii ryhmän, jonka kanssa sovitellaan aikoja. Roolipelaamisen voi aloittaa vasta kun tuntee riittävästi porukkaa. Toki valmiiseen porukkaan pääsee usein jonkun "ylisosiaalisen solun" kanssa. Jotkut yksilöt ovat tärkeitä solmukohtia, jotka vetävät piiriin myös niitä joilla vähemmän hulluja tai hulluiksi haluavia kavereita.

Roolipelit eivät sen sijaan vaadi välttämättä paljon rahaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että ne eivät yleensä olisi kallis harrastus. Sääntökirjojen hinnat ovat lisäosineen monesti sen tasoisia, että luulisi että ne olisi tehty mithrilistä. Tai että ne sisältäisivät salaisen kullan valmistuskaavan.

Roolipeleissä pelaajilla on erilaisia pelityylejä. Syyt ovat pelaajan persoonassa, ja asenteissa peliä kohtaan. Osa ottaa pelaamisen toista vakavammin, osa kevyemmin.
1: Rules lawyer on tyyppi, joka on opetellut sääntökirjan kuin monet Raamatun. He muistuttavat mielellään muita jos he tekevät sääntövirheitä. He myös osaavat etsiä porsaanreikiä säännöistä. (Eräs esimerkkitapaus osti DD:n toisen editionin kirjat, ja meni tämän jälkeen kammioonsa laskimen kanssa. Takaisin tuli jotain melko pelottavaa.) Näissä pelaajissa hyvänä puolena on se, että heillä yleensä on ne sääntökirjat, joten sinun ei tarvitse niitä ostaa. Lisäksi pelaaminen on yleensä reilumpaa, koska samat säännöt soveltuvat kaikille. Sillä muutoin pelinjohtajan ja pelaajan kaveruussuhteen taso ja muut asiat voivat vaikuttaa jopa ylättävän paljon siihen miten tilanne tulkitaan. Huonoina puolina voisi sanoa sen, että nämä sääntönikkarit voivat häiritä peliä, sillä he usein muistuttavat myös sellaisista muutoksista jotka ovat ihan hyviä.
2: Munchaajat. Näillä pelaajilla on tärkeää vain yksi asia. Se, kuinka kova hahmo heillä on. Tähän asiaan he panostavat. Tämän luonteen järkähtämättömyydestä on eräs esimerkki: Meille annettiin tilaisuus heittää hahmot siten, että sai joko järjestää tulokset itse tai sitten statistiikka heitettiin suoraan paikalleen, mutta tämän sai heittää uudestaan niin monta kertaa kuin halusi. Yksi kaveri sitten heitteli valehtelematta muutaman tunnin niitä statejaan. Olihan siellä tietysti muutama 18. (3 6 -särmäisellä nopalla)
3: Loottaajat. Näitä pelaajia ei niinkään kiinnosta hahmon kovuus, vaan se miten paljon kovempia tavaroita ne saavat itse pelissä. Heitä ei innosteta vain antamalla heille sankarihahmo. Parhaiten heidät pitää iloisina antamalla heille sarjassa vain hieman parempia esineitä. (Pelitasapainon vuoksi muille voi antaa harvemmin, mutta kunnon harppauksia.)
4: Hahmon suunnittelijat, jotka keskittyvät siihen minkälaisia hahmoja he haluavat pelata. Heitä ei yleensä juuri kiinnosta statistiikka, vaan he kirjoittelevat hahmoille monisivuisia taustakertomuksia. Joista he olettavat muidenkin olevan kovin kiinnostuneita ja peräti osaavan ne. Toki moni voisi sanoa että Munchaajat ovat yhden tyypin hahmonsuunnittelijoita. Hyvänä puolena on se, että peliin tulee mielenkiintoisia hahmoja. Huonona puolena on se, että peliin tulee "mielenkiintoisia" hahmoja.
5: Peliin keskittyjät, jotka kehittävät hahmon persoonaan ja eläytyvät. He eivät välttämättä ole niin nuukia sen suhteen minkälainen hahmo heillä on. (Usein ovat.) He ovat harvinaisia, ja he voivat kehittää peliä. Tosin jos heitä on paljon, pelistä tulee aika haastavaa ja tiukkapipoistakin puuhaamista.
6: Aivot narikkaan tyypit, jotka keskittyvät härväämiseen. Hyvänä puolena on se, että eloton peli saattaa saada eloa. Huonona puolena on se, että hyväkin peli voi saada kuoloa.

Viikkogallup: Älykkyysosamäärä

Tällä viikolla kyselin Mensa -testatusta ÄlykkyysOsamäärästä. Tulokset näyttivät siltä, että suurinta osaa ei ole Mensa -testattu. Muutoin näytti siltä, että vastaajat olivat runsaasti keskivertoa älykkäämpiä. Toisaalta älykkyysosamäärän arviointi sai kohtuullisen tuloksen. (Ja vastaajia peräti 8 vähemmän kuin ÄlykkyysOsamääräkohta, joka muuten on tämän hetken viikkogalluppejeni suosituin kysymys!)

Kun kaikki kuitenkin tiedämme, että ÄlykkyysOsamäärä on keskimääräisesti 100. Tämä tarkoittaa sitä, että kun katsomme tuloksia, näyttää siltä että täällä olisi paljon "keskivertoa kovempia". Tähän voi olla monia syitä, tulos voisi johtua vaikka siitä että kaikki vastaajat eivät ole olleet ihan rehellisiä, tai että täällä käyvät ateistit vaan ovat vaikka aihevalintojeni tai sattuman johdosta keskivertoisesti keskivertoa älykkäämpiä, älykkyystestien tuloksia voidaan arvioida etukäteen ja niihin menee vain ne, jotka tietävät saavansa hyviä tuloksia.

Kuitenkin luulen että takana on "keskivertoa parempi kuski" -syndrooma. Tähän minulla liittyy tarina: Olin kerran kimppakyydissä erään henkilön kanssa. Kun hän ajoi autoa, liikenteeseen aina sattumalta juuri silloin menivät kaikenlaiset törtöt. Hän itse oli tietysti keskivertoa parempi kuski, ainakin omasta mielestään. Oli muun muassa aina neuvomassa muiden ajamista. Minulla on sellainen aavistus että hän ei tajunnut miten kaikkia huvitti.

Ateismin ongelmat

Kun ihminen rupeaa ateistiksi, hänelle ei voi luvata samanlaisia asioita, kuin uskovaiset lupailevat. Ulkonäkösi ei kohennu, et saa uusia ystäviä, mielessäsi ei telepaattisesti kommunikoi joku kaikkiviisas mies, joka ainakin teoriassa voisi auttaa "Tahdotko miljonääriksi" -tietovisoissa.

Ateismi ei määrittele moraalia. Toki monet uskovaset ovat esittäneet, että ateismi olisi jonkinlainen uskonnollinen taho, jossa odotettaisiin tietynlaista suhtautumista asioihin. Tosiasiassa näin ei ole. Voit olla ateisti ja käydä kirkossa. Voit olla jopa pappina. Mikä siinä olisi ongelmana, kirkkohan on vain rakennus? Ateisti voi olla natsi tai kannattaa monikulttuurisuutta. Ateisti voi vastustaa kirkkoa tai olla vastustamatta.

Ateistina ei tarvitse niellä mitään tietokirjoja tai olla skeptikko. Ateisti voi kannattaa vaikka virtsaterapiaa. Sillä ateistien älykkyysosamäärä ei nouse, ainut etu jonka uskonnosta luopumisesta on, on se että luultavasti lopetat uskomasta yhteen olemattomaan asiaan.

Ateisti joutuu päättämään itse. Kukaan ei sano tätä puolesta.

Suuria ongelmia tulee kuitenkin siitä, että ateisteilta odotetaan tiettyjä asioita. Ne eivät ole ateismissa, vaan muualla. Osa ateisteista ei pidä sinua aitona ateistina, jos et halua ihmisten eroavan kirkosta. Myös monet muut alkavat odottamaan tietynlaista käytöstä. Sinun pitää jostain syystä murskata kreationisteja. Eli ateistilta odotetaan "puolustautumista" näillä alueilla.

Sillä Erilaisuudesta on maksettava. Sitäpaitsi radiossa monet hihhulit opettavat minkälaisia ateistit ovat, joten nämä ehdot on toteutettava. Muutoin et ilmeisesti ole oikea ateisti.

Näin on!

Kreationisteja kohdatessa uskonnoista kuulee seuraavaa:

1: Evouskovaiset ovat uskovaisia. He eivät suostu muuttamaan käsityksiään tosiasioiden edessä. He ovat dogmaattisia Jumalan vastustajia. He eivät suostu keskustelemaan kriittisesti teoriastaan, vaan yhteisvoimin hymistelevät tiedon evoluution ongelmakohdista hiljaisuudella. (Muista että kreationismi ei ole uskontoa. Ja juuri siksi heillä on tälläisiä "statement of Faitheja". . Onkin siksi olennaisen tärkeää huomata, että vain evoluutikot ovat juuttuneet tiettyyn näkemykseen uskonnollisesti.)
2: Evojen teoriat muuttuu koko ajan. Yksi geeni - yksi proteiini on sortunut. Välimuotoketjut pusikoituvat. Ja aina on evoluutioteoriaa sovitettu ja muutettu. Lisäksi punktualistit ja gradualistit tappelee koko ajan keskenään. Evoluutikot eivät ole yksimielisiä edes keskenään yhtään mistään.
Johtopäätös: Kauheita dogmaatikkoja ovat evoluutikot, kun koko ajan vain ovat itsepäisen jääräpäisiä ja korjaavat näkemyksiään.

Kreationisteilta kuulee aika usein kahta lausetta, jotka koskevat makroevoluutiota ja sen kumoutuvuutta.

1: "En sano että evoluutio olisi mahdotonta, mutta jos se olisi totta, maailma näyttäisi erilaiselta." He tarkentavat tätä usein bakteerimoottoreilla ja muilla jutuilla, jotka ovat heistä "evolutiivisesti mahdottomia". He siis väittävät havainneensa evoluution kumoavan faktan. Tätä kritiikkiä he kohdistavat nimenomaan makroevoluutioon, koska mikroevoluutioon he sanovat itse uskovansa.
2: Toisaalta he sanovat myös että "Makroevoluutiota ei voi falsifioida". Se on jotain joka vain muuttuu aina siten, että selitystä voidaan korjata. Ei siis ole mitenkään mahdollista. että makroevoluution voisi kumota todisteilla. (Siis myöskään sillä bakteerimoottorilla.)
Johtopäätös: Päättäisivät.

Aika kiittää Allahia!

Muslimeille mekka on kaiken keskus. Heille on myös tärkeää rukoilla oikeisiin aikoihin. Sheikh Youssef al-Qaradawy on myös vakaasti sitä mieltä, että moderni tiede on todistanut että Mekka on todellakin maan keskipiste. Tämä tietysti hänen todistaa muslimien rukoussuunnan pyhyyden. Ja tietenkin koraani sisältää myös valtavasti tietoa tieteestä.

Lisäksi on muistettava, että nykyinen aikavyöhykeaika on sidottu britteihin. Syy tähän on englantilaisten valta -asema ja keskeisyys tiettyyn aikaan. (Mikä itse asiassa on totta.)

Tätä varten on tehty erityinen mekkakello, joka kiertää vastapäivään. (Toki viisarien pyörimissuunta on vain perinne.) Tätä käytetään siihen, että Mekan suunta on selvitettävissä olitpa missä tahansa.

Uskonto saa uuden määritelmän: Jokin, jolla ihminen tekee elämänsä tarkoituksella vaikeammaksi.

Natspelled.

Monet ÄS -kannattajat mainostavat Expelled -elokuvaa, kehuvat sitä. Eräskin henkilö, joka on jopa vihjannut että hänen luonteenlaatunsa ei sellaisia viihdepläjäyksiä ota vakavasti, ehti jo ennen ensi -iltaa ravata ympäri internetiä mainostaa sitä, kuinka Expelled on jotenkin suurin (Myydyin, levinnein, useimmissa teattereissa jne.) dokumentti. Ikään kuin tällä olisi merkitystä. (Ei kai edes sitten tullut 1. stä. Hyvin kai pärjäsi kuitenkin.) Ikään kuin dokumentista tulisi sitä enemmän totta, mitä enemmän sillä on katsojia. Kannattajien mukaan se paljastaa vainoa ja akateemisen vapauden riistoa. Elokuvan sisältöä ei kuitenkaan kerrota näissä kuvauksissa, argumenttitasolla et kuule millä tämä todistetaan.

Se, mitä Expelled -elokuvan tarkasta sisällöstä kuitenkin kuulee, on se että siinä harjoitetaan natsikortin käyttöä. Esimerkiksi tämä arvostelu vihjaa natsirinnastukseen. Mielestäni vakuuttavin todiste asian puolesta on se, että äänekäs ja aktiivinen ÄS -kannattaja DaveScot - jonka moraali käsitykset eivät pikkuasioita noteeraa - on esittänyt kannanottoja siitä, että elokuva käyttää natsikorttia. Hän on sen myös omin silmin nähnyt. Eikä taatusti mikään "Darwinisti". Toisin sanoen meillä on elokuvan silminnäkijä, jolla ei ole maailmankuvallista pakotetta sanoa noin, itse asiassa jopa päin vastoin, Dembskihän moitti häntä kommentoinnista. Ne jotka puolustavat Expellediä eivät ainakaan toistaiseksi ole koskaan elokuvan silminnäkijöitä, jotka selittäneet miksi elokuvassa on natseja ja miksi niiden käyttötapa ei ole natsikortti, eikä mitenkään rinnasta nyky -evoluutikoita toisen maailmansodan natseihin väärin. Puolustajat toki sanovat että kaikki natsejen aatehistorian kertominen ei ole natsikorttia. He vain eivät ole elokuvaa nähneet, eivätkä koskaan kerro miten Expelled ei käytä natsikorttia.

Miksi tällä sitten on merkitystä? Koska ÄS -kannattajat itse käyttävät tämän tyylistä perustelua.

On ehdottomasti muistettava, että kaikki natseihin rinnastaminen ei ole natsikortin käyttöä. Jos esimerkiksi näyttää historiallisen yhteyden että toisen maailmansodan saksalaiset olivat natseja, ei se ole mitään vainoa tai sen sanominen väärin. On kuitenkin katsottava myös minkälaisia johtopäätöksiä tästä vedetään. Jos tällä syytetään nykyisiä saksalaisia, se on jo natsikortin käyttöä. Samoin, jos vihjataan että nykyiset darwinistit ovat jotenkin samanlaisia, rinnastus on väärin. Pelkän natsirinnastuksen käyttö ei ratkaise, vaan tapa.

Kuitenkin monien ÄS -äläisten mielestä evoluutioteoria on vastuussa huonosta moraalista. (Linkkejä ÄS:äläisten darwinismin moraalisiin implikaatioväitteisiin löytyy "intelligentdesign.fi":tä arvostelevasta vanhasta jutustani.)

On huomattavaa, että "is - ought" -juttu rajaa ehdottomasti moraalin evoluution ulkopuolelle. Ei siksi voida sanoa että evoluutiolla olisi syytä mihinkään. Tästä olen kuullut ÄS -än kannattajalta sellaisen selityksen, että he muistuttavat että on otettava paitsi sanoman sisältö, myös se, miten se vaikuttaa ympäristöön. Heistö vaikka vaikka natsismin oikeutus ei liitykään suoraan evoluutioteoriaan, kun "is ought" ei liity luonnontieteisiin mitenkään, niin he korostavat sitä että evoluutikot eivät ennakoivasti natsi saksassa syöksyneet estämään sitä että jos vaikka kadunmiehen päässä syntyy väärä kuva siitä että vahvimman oikeutus tulee evoluutiosta. Että evoluutikot ovat vastuussa, kun eivät ole muistuttaneet tästä. Jos tämä ÄS -perustelu on totta, niin siinä vaiheessa ei enää ole väliä, onko siinä käytetty esimerkiksi aitoa ja historiallisesti pätevää rinnastusta natsismiin tai ei. Kadunmies kuitenkin ajattelee että "evoluutikot=natseja". Saa nähdä tuleeko esim. hihhuleiden vainoa ja tappouhkauksia asian tiimoilta evoluutikoille. Ja jos evoluutikot ovat vastuussa, jopa takautuvasti minäkin joudun kuuntelemaan paasaamista aiheesta, kai sitten Expelledin kannattajatkin ovat vastuussa ihan samoin tästä. Ja tämä ei tietenkään ole pelkkää vihaisen ateistin valittamista. Väärin informoitunut elukuvan katsoja on ottanut yhteyttä, koska luuli että Darwinistit suunnittelevat uutta holokaustia.

Minun mielestäni joko nykyevoluutikot ovat vastuussa natseista ja dokumentin kannattajat ovat vastuussa dokumentin sisällöstä, tai sitten vastuu perustuu tärkeiden periaatteiden unohtamiseen.

Muistutan kuitenkin asiasta, jolla Esko Heimonen korjasi vääriä käsityksiäni:

"Dokumentin metodeista sen verran, että eivät taida sen paremmin Stein, Moore kuin Dawkinskaan harrastaa näissä poliittisissa dokuissaan ns. "tutkivaa journalismia". Aika karpomaisesti on johtopäätökset valjastettu argumenttien eteen. Tässä mielessä en näe hirveän oleellisena, millaisin täsmällisin konstein ne agendaan istuvat clipit hankitaan. (Haastateltavia huijaamalla, puolueellisesti leikkaamalla vaiko tarpeeksi pitkään haastateltavia seulomalla.) Joka tapauksessa asetelma on "patronizing", RT:n sanavalintaa lainatakseni."

Ehkä tärkeintä olisi selvittää, onko dokumentti hyvin tehty, kuin jutella sen myyntiluvuista. Ne kun voivat johtua vaikka siitä että Amerikoissa on paljon hihhuleita. Itseä kiinnostaisi kuulla, millä argumenteilla Stein vierailee Dachaussa ja miten hän käyttää niitä. Jos hän ei käytä niitä oikein, vaan heiluttaa natsikorttia, kuten DaveScotin lausunnon vuoksi vakuuttuneena toistaiseksi luotan, hän on väärässä ja dokumentti pelkkää herjaamista. Ja jokainen joka puolustaa tätä, "on itse Wedgenatsi".

Missä? Kuka? Mitä mieltä? Miksi?

Kun lukee Raamattua, siellä lukee asioita Jumalasta. Hän kykenee vaikka mihin. Ja tekee vaikka mitä. Vaikuttaa konkreettisesti. Näkyy. Samaa väittävät monet nykyaikanakin elävät ihmiset. Jumala näkyy.

Minua on aina hieman ihmetyttänyt että missä se Jumala sitten oikein on? Hänhän voisi selkeästi todistaa olemassaolonsa. Hän ei näytä toimivan maailmassa siten että sitä voisi erottaa muusta. Tämä tarkoittaa minulle vain yhtä asiaa. Hän ei eroa mitenkään kaikista muista Jumalista. Kaikki Jumalat ovat siksi samanarvoisia. Ja kun en usko esimerkiksi Allahiin, en usko sitten muihinkaan. Sillä uskovaistekin ovat tiettyyn rajaan asti ateisteja. Ateistit vain vetävät tämän yhtä Jumaluutta pidemmälle.

Toinen vaihtoehto on tietysti se, että Jumala on, mutta hän ei halua tulla nähdyksi. Tämä tarkoittaa sitä että maailman meno ei eroa siitä että maailma olisi täysin ateistinen. Jos tälläinen Jumala on, hän ei vaikuta käytännössä mitenkään. Tälläisen Jumalan häirintä voi olla jopa häiritsemistä. Jos Jumala on vaikka viettämässä lomaa, ja kuten yritysjohtajakaan ei jaksa kuunnella puhelinvastaajaviestjä työpaikalta lomalla, ei hänkään nauti niistä häirinnöistä. Kenties ateismi miellyttää häntä eniten. (Mistä päästäänkin jo "käänteiseen Pascalin vaakaan" sujuvasti.)

Tietenkin usko voi antaa jollekulle toivoa ja iloa. Osa ei osaa päättää moraalisesta toiminnastaan ilman apua, vaan tarvitsee lapsenvahtia vielä aikuisenakin. Pojat ovat poikia, kuten ovat monet keski -ikäiset miehetkin.

Kaikista ikävintä on tietenkin se, että Jumalaa aktiivisimmin todistavat ovat käytökseltään ja asenteiltaan kuin koulukiusaajia. He asettavat itsensä muiden yläpuolelle ja heidän vakaumuksensa antaa heille oikeuden päättää elämästä, kuolemasta ja moraalista muiden yli. Vakaumus antaa heille luvan tuomita, ja alentaa niitä jotka eivät ajattele juuri samoin kuin heidän kerhonsa. Sillä kyllä, he eivät pidä muistakaan uskovaisista. "Lahko" sanoo luterilainen helluntailaisista. Ja "Saatanasta seuraava" on suunnilleen se, mitä moni hihhuli sanoo luterilaisesta naispappiuutuudesta. Kyse ei siis ole edes pelkästä vakaumuksesta. Hihhulille "unity" on kaikki. Ei mielipiteenvapaus heitä kiinnosta, vaikka he toki vetoavat uskonnon ja sananvapauteen oikeuttaakseen oman toimintansa. (Yhtä järkevää kuin Ann Coulterin toiminta aikaisemmassa viestissäni. Itse asiassa tuo asenne on Coulterin politiikkasuhde sovellettuna koko elämään. Jostain syystä tätä kammottavuutta ei ole yhtä helppo huomata, kun sen levittää riittävän laajaksi.)

Kysymys on aina juuri siitä yhdestä, tietystä, rajallisesta ismistä. Tätä voi olla vaikeaa huomata, koska hihhulit puhuvat aina vain Jumalasta ja Raamatusta. Ja laskevat uskovaisiksi monesti kaikki jotka eivät ole ateisteja. Aina tilanteen tullen voidaan kuitenkin huomata, että pelkkä vakaumuskaan ei riitä. Sen pitäisi edustaa juuri tätä pientä ryhmää.

Ilmeisesti hihhulitkaan eivät ole vapaita toisista hihhuleista. Kukaan ei siis saa kulkea rauhassa, aina joutuu kinaamaan joidenkin kanssa. Rauhassa olisi kuitenkin kaikille mukavampi elää.

Ei riittävästi uskoa ollakseen ateisti.

Melko usein kuulee sitä, miten ateismi vaatii paljon uskoa. Enemmän kuin Jumalaan uskominen. Tämä on sinänsä erikoista, koska tämä puhe tulee aina uskovaisen suusta. Ja he pitävät uskoa jotenkin erityisen arvokkaana. Mutta selvästi hihhuleille usko ei ole riittävästi. Ateismi muuttuu jotenkin huonoksi heti jos se vaatii uskoa, ja toisaalta muualla, uskonnon kohdalla, tämä usko tekee sen jotenkin erityisen hienoksi, arvokkaaksi, hauraaksi ja upeaksi. Hihhuleille usko kuitenkin näyttää olevan turhaa, hehän vaativat että logiikka ja tiede on täysin heidän puolellaan, eikä yhtään muiden. Tämän vuoksi he tietysti sana -akrobatisoivat.

Yleisin selitys on tietysti vanha kunnon salaliittosyytös, jossa se, että kaikki tieteessä ei hypikään heidän pillinsä mukaan johtuu siitä että nämä erilaiset näkemykset vainoavat heitä. Häviö johtuu jostain kristillisvastaisesta salaliitosta. Jota sitten esitellään keinolla millä hyvänsä.

Kuitenkin juuri tämä tekee näistä hihhuleista erityisen epäluotettavan oloisia. Ei tarvitse olla mikään uusnewton tajutakseen, että salaliitot yleisesti ottaen eivät ole kovin uskottavia. Kun katsotaan Amerikkoja ja eurooppaa, uskovaisia on paljon. Jopa hihhulit usein kertovat kuinka uskovaisia on paljon - siis silloin, kun se sopii heidän pirtaansa. Koska eikristilliset ovat Amerikoissa yhteensäkin vähemmistönä, on salaliitto jolla olisi valtaa tehdä jotain, todella epäuskottava. Kun Amerikan presidentit ja kongressimiehet ovat kristittyjä, on salaliitto aika epäuskottava.

Päin vastoin, sekulaari yhteiskunta on tullut tunnetuksi suvaitsevaisuudesta. Hihhulit itse itkevät tätä joka välissä. Milloin me suvaitsemme liikaa islamilaisia emmekä vastusta heitä yhtä kovaa kuin heitä. Milloin New Age -uskoa ja Potteria kannatetaan liikaa. (He eivät syytä Potteria ateismista, vaan siitä että tämä kannattaa väärää uskontoa.)

En vain jaksa uskoa että opettaja sanoisi luokassa että "kaikki Juutalaiset pelastuvat, mutta muut ovat väärässä. Jos seuraat Jeesusta, väärää messiasta, olet tuomittu." Uskovaiselta opettajalta kristillisessä koulussa vastaavia lausuntoja voi kuitenkin kuulla.

Hihhulit ovat siis ongelmissa "antikristillisen vainonsa" vuoksi, koska he olisivat jotenkin vainottu enemmistö, ja salaliitosta ei olisi rehellisiä merkkejä. Tosiasiat kuitenkin näyttävät että ainut aatevaino, joka on oikein suunnitelman asteelle painettu, on hihhuleiden oma. Ja tästäkin huomaamme, että vaikka salaliitto oli pienimuotoinen, ja kiihkeiden uskovaisten sisäinen, Wedge vain vuosi. Salaliittoja ei saada pidettyä salaisina edes pienissä mittakaavoissa. Tässä olisi kuitenkin kysessä valtavampi salaliitto.

Siksi minä ihmettelen, että miksi meidän pitäisi nostaa haloota heidän valehtelustaan. Miksi välittää? Minun puolestaan he voivat radiokanavillaan höpistä roskaansa. Kunhan eivät häiritse minua, jätän heidät rauhaan. Mutta tämä ei ole heille riittävästi. Hihhuleiden tulee saada paitsi häiritä muita internetissä ja kaduilla, he haluavat kieltää kaikilta muilta oikeuden samaan. Sillä jos hihhuleita vastustaa internetissä, se johtuu siitä että paha moraaliton salaliitto on saanut sukkanuken tai sätkynuken toimilleen. Joko sitä ollaan tahallaan tai vahingossa tekemässä pahaa.

Ja he toki puhuvat mielellään "vapaudesta" ja leimaavat muut "vainoajiksi", vaikka ei ole vaikeaa huomata että näitä ihmisiä ei lainkaan kiinnosta tieteen vapaus tai keskustelu. Sillä heitä kiinnostaa evoluution murskaaminen ja kreationismin ajo yhteiskuntaan tilalle, jos ei muuten niin Intelligent Designin kautta. Tämän asenteen jokainen Kiiladokumentin lukenut tietää.

En kuitenkaan kykene uskomaan tai edes hyväksymään hihhuleiden näkemystä. Sillä ainut salaliitto joka tässä on todistettu on kristittyjen salaliitto. Pyrkimys maailmanvaltaan. Heidän vainonsa on vain yritys saada kaikki luulemaan toisin. Ehkä osa jopa uskoo tähän, koska he soveltavat itsensä muihin. Ja ajattelevat että kaikki suhtautuvat toisiin ja eri lailla ajatteleviin identtisesti heidän itsensä kautta.

404 - Problem not found

Fundamentalistikristityillä on havaittavissa mielenkiintoinen strategia. Se on sitä, että kun heille tulee ikävää mainosta, he hävittävät todisteet. Tästä on malliesimerkki kun tuoreesti poistettiin julkinen lausunto.

Uncommon Descent on myös tullut tunnetuksi siitä että epämiellyttävät blogikeskustelut poistetaan. Tämä on siis enemmän, kuin pelkkää vastausten poistamista. Tälläinen olisi tietysti moderointia, ja sinänsä ihan hyväksyttävää.

Mutta he menevät pidemmälle: tapana on poistaa koko ketju, olivatpa keskustelut asiallisia tai asiattomia. Eikä ketjun asiallisuutta tietenkään voida enää arvioida, kun koko ketju on poistettu. Mielenkiintoisinta tässä ketjujen poistossa on tietysti se, että kritiikin ei koskaan myönnetä olevan asiattomia tai kerrota perusteluja siihen miksi koko ketju - eikä vain niitä ikäviä kommentteja - poistettiin.

Jos kritiikki paljasti ongelman, tämä olisi syytä kertoa jotta muut eivät toistaisi virhettä. Tämä myös antaisi uskottavuutta em. tahoille, hehän selvästi myöntävät olevansa väärässä ja korjaavat virheensä eivätkä toistaisi virhettä ja kertoisivat muillekin että eivät toistaisi virhettä.

Nyt vain näyttää siltä, että jos tilanne näyttää ikävältä, se lakaistaan maton alle. Laitetaan banaanit korviin ja lallatetaan. Ja "skeptiset" asian kannattaja -denialistit tietenkin sanovat että "en usko että sivulla sanottiin noin". Tätä ei tietenkään voida todistaa, kun sivu on poistettu. Pitäisi kai ottaa valokuvat kaikista tuollaisista sivuista. Mutta tietenkin niitäkin voidaan väärentää kuvankäsittelyohjelmilla, joten nekään eivät vakuuttaisi inttäjää.

Näinhän sitä politiikkaa tehdään.

Ann Coulter kannattaa ajatusta naisten äänioikeuden poistamisesta.

"If we took away women's right to vote, we'd never have to worry about another Democrat president. It's kind of a pipe dream, it's a personal fantasy of mine, but I don't think it's going to happen."

Mielestäni tässä lausunnossa kiteytyy monta sellaista ajatusta, jotka ovat, mutta joista ei haluta puhua. Tietyissä piireissä mies on perheen pää. Esimerkiksi meillä vierailleet Jehovan Todistajat kannattavat hieman tämän kaltaista perherakennetta. Tosin he haluaisivat lisäksi poistaa äänioikeuden myös miehiltä. :)

Nainen on heikompi astia. Jokin, jonka tehtävä on hoitaa kotia, ja tukea perhettä. Miehen täytyy mennä töihin aamulla ja tulla illalla kotiin nukkumaan. Mies suojelee, menee viikonloppuisin sotaan tai katsomaan jääkiekkoa. Mies elää työlle, nainen perheelle.

Tämä on perinteinen vanha asetelma. Tasa -arvoon on joillakuilla pidempi matka kuin toisilla. (Ei ole väliä sillä uskooko diktaturian kannattaja siihen että diktaturia tulee onnistumaan. Diktaturian kannattaja on silti diktaturian kannattaja.)

Henkilö, joka haluaa rajoittaa tällä tavalla äänioikeutta jotta hänen haluamansa tulos toteutuisi. Ja ironista kyllä, Coulter itse on nainen, hän kuitenkin haluaisi poistaa äänioikeuden koska katsoo hänellä olevan kyky ja oikeus tehdä päätelmiä politiikasta. Tässä asetelmassa on hieman ironiaa aistittavissa. Ottaa nyt itseltään päätäntäoikeus pois jotta saisi haluamansa lopputuloksen.

Miltei Ymmärrettävää.

Pätkällisen pohdinnan jälkeen olen hieman alkanut yhdistämään asioita. Seurauksena kristittyjen tulee noudattaa Vanhaa Testamenttia ja samalla hylätä se. Ja vihdoinkin tuossa alkaa olemaan ehkä hieman järkeä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ryhtyisin kristityksi. Jos jossain buddhalaisten näkemyksessä on järkeä, voin tietenkin sanoa että siinä on järkeä ryhtymättä buddhalaiseksi. Siispä otan vapauden sanoa saman kristinuskon puolelle.

Alussa oli Jumala. Jumala oli erehtymätön ja täydellinen ja kaikkivoipa. Hän sanoi että asioiden pitää olla näin. Jumala valitsi omaksi kansakseen juutalaiset, jotka olivat ihmisiä ja erehtyväisiä. Tämä asia ilmoitettiin tietenkin vain juutalaisille itselleen, jolloin seurauksena yksi kansa itse kertoo muille olevansa valittu kansa. Tämä kuulostaa muista tietenkin epäilyttävältä, mutta hei, Jumala ei välitä heistä anyway. He eivät ole mitään valittua kansaa, eikä Jumala siksi vaivaudu heitä vakuuttelemaankaan.

Sitten tämä erehtymätön Jumala huomaa, että asioita tulee muuttaa ja hän lähettää Poikansa Jeesuksen selittämään asioita hieman eri tavalla, kuin mitä oli itse aluksi selittänyt, olematta kuitenkaan korostamatta niitä eroja vaan pikemmin korostamaan samanlaisuutta. Erehtymätön ja kaikkivoipa Jumala siis muutti mieltään moraaliasioiden todellisuudesta niin radikaalisti että Isänsä perinteistä maneeria kärsivällisempää Jeesuhahmoa tarvittiin kertomaan asiasta ihmisille.

Juutalaiset, jotka olivat kuulleet aikaisemmin Jumalan sanat, ja jotka pitivät Jumalaa erehtymättömänä ja kaikkitietävänä auktoriteettina, eivät pitäneet siitä että joku rivien välissä vihjasi, että erehtymättömän Jumalan kannanottoihin tulisi tehdä muutoksia. He kokivat loukkaavana että kristityt eivät olleet kuten muut vääräuskoiset ja keksineet omaa jumalaa, vaan muuttivat juutalaisten Jumalan mielipiteet. He kokivat, että uusi uskonto on erityisen eksyttävä, koska uuteen Jumalaan uskominen on vaikeampi perustella, kuin vanhan uskon oppimuutokset. (Katso vaikka luetteloa :Jehovan Todistajien oppimuutoksista - läpi ovat menneet kuin kuidut!) Lisäksi he eivät taatusti pitäneet ajatuksesta, että "valitun kansan" konsepti laajennettiin koskemaan muitakin. Vaikka mitään ei oteta pois, naapurille antaminen tuntuu ikävältä. (Se on vähän kuin se, että naapuri ostaisi uuden auton. Oma auto ei tästä hajoa tai lakkaa olemasta, mutta kyllä se vaan silti niin pirusti kismittää...)

Hyvä; Koska vanha testamentti sisältää jumalan vanhoja, jo muuttuneita, mielipiteitä ja sääntöjä, niin kristittyjen ei tarvitse noudattaa sitä. Mutta koska Jumala on sama, on Vanhassa Testamentissa kuitenkin jotain samaa kuin Uudessa Testamentissakin. Ja koska Jumala on erehtymätön, on Vanhaa Testamenttia käsiteltävä Jumalan sanana ja totuutena aikansa ihmisille.

Saattaa ollakin niin, että moraali on tilanneriippuvaista, että kivikauden moraalinormit eivät enää kunnolla pelitä paimentolaisuudessa, paimentolaisuuden ei maanviljelyssä, eikä maanviljelyn kaupunkiympäristöissä. Tämän mukaan voidaan ajatella että uuden testamentin aikoihin vanhan testamentin kirjoitukset olivat "vanhoja" ja toimivat väärässä ympäristössä, joten ne ei enää heijastaneet aikaan ja tilanteeseen sopivia moraalikäsityksiä, joten kristityt "päivittivät" pyhät kirjoitukset uusilla.

Ratkaisu ongelmaan olisi se, että Jumalan moraali ei ole "muuttumatonta", "ikuista". Ilmakos minä olenkin aina jo alitajuisesti kavahtanut "moraaliabsoluuteista" julistavia. Mutta aikaisemmin olen luullut, että kyseessä on ollut se, että he ovat tekopyhiä pyrkyreitä, jotka pyrkivät sanelemaan dogmaattisest muille "Oikeat Mielipiteet". Mutta takana oli siis vielä jotain muutakin.

Viikkogallup:Rahan vienti ja tuonti.

Tällä viikolla koeteltiin sitä, kuinka suurta osaa oltiin huijattu. Näyttää siltä, että enemmistö ihmisistä on selvinnyt ilman ensi käden kontaktia huijaukseen. Toki tuttuja voi sitten olla jo useammilla. Ainoastaan yhtä oltiin huijattu listassa olevilla, ja tämä oltiin tehty nigerialaiskirjeillä. Säästämisistä yllättäen korkeakorkoinen tili oli yleisempi kuin vakuutus. Eläkesäästö ja osakkeet eivät blogilaisia hirveästi keränneet. Kenties blogini lukijakunta on nuorta jota eläkesäästö ei vielä kiinnosta, kenties osakkeet ovat yleensä rikkaampien touhuja. Syyt ovat salatut.

Minkälaiset ihmiset?

Internetin ihmemaassa törmää melko usein siihen, kuinka joku nettihihhuli alkaa valittamaan siitä että häntä ei oteta vakavasti. Hän marisee siitä että heille ainoastaan naureskellaan internetissä. Osa tekee tätä vain koska ei muuta osaa, osa taas tekee tätä siksi että he ovat kyllästyneet ainaiseen jankkaamiseen.

Näitä naureskelijoita ja tästä valittajia on aina molemmilla puolilla. (Valitettavasti itsekin olen aina silloin tällöin joskus osallistunut tuohon.)

Mitä erikoisinta, on se, että tätä aletaan pitämään jonkinlaisena mittarina. Että "kun ne aina vaan naureskelevat eivätkä keskustele asiallisesti, ne ovat väärässä". Osa jopa sanoo että he kääntyvät tälläisen naureskelumentaliteetin vuoksi.

Mutta miksi ihmeessä? Useimmiten aiheet käsittelevät jotain tiedettä, kuten alkuräjähdystä tai evoluutiota tai avaruusolentojen olemassaoloa tai New Agea. Näistä asioista ei päätetä missään suomi24 -foorumilla maallikoiden kesken.

Epäilenkin siksi suunnattomasti niiden ihmisten älykkyyttä, jotka rakentavat päätelmänsä jonkun tieteellisen teorian oikeutuksesta jossain netin keskustelufoorumilla. Kaikista pelleimmät ovat tietenkin strategiat "Foorumin X/yleisönosaston/tekstiviestipalstan maallikot eivät vastanneet kysymyksiini joten he eivät osaa vastata niihin joten kannattamani näkemys on uusinta hottia tiedettä, joka pian jyrää vanhan rajoittuneen maailmankuvan", ja "löysin asiasta kiinnostuneen ja kanssani eri mieltä olevan maallikon ajatuksista virheen, joten koko tieteenala nyt romahti." sekä "Keskustelija, maallikko X kääntyi, muutti mieltään foorumilla esittämäni vakuuttavan todisteiden johdosta, joten näkemykseni on mitä hienointa tiedettä!" Sillä mielestäni maallikoiden päättelyvirheet eivät vielä johda teorian virheellisyyteen. Ratkaisevaa minusta on enemmänkin se, toistaako virheensä sen jälkeen kun se on huomattu vai ei. Ja onko valmis itsekriittisyyteen.

Itse asiassa edes ammattilaisten tekemät yksittäiset virheet eivät merkitse mitään. Ratkaisevaa on se, että kun virhe on huomattu, juuri kyseinen argumentti poistetaan. Ja sitten katsotaan mitä jää jäljelle.

Tosin tämänkään arviointi tuskin on putkimies penojen asia. Sillä mikään kaikkivaltias Jeesus ei tule maallikon päähän sanomaan että jokin argumentti toimii.

Naisten siveydestä:

Lukaisin mielenkiintoisen tutkimusbloggauksen, joka käsitteli avioliitossa olevia naisia.
Siinä selvisi, että olitpa naimisissa tai et, harrastit melko varmasti seksiä, mutta sinkuista 9/10 on aktiivisia ja naimisissa olevista vain 6/10 oli. (Eli sinkuista 1/10 oli passiivinen ja naimisissa olevista 4/10. Joko aktiivisuus laskee 3/10 tai passiivisuus nelinkertaistuu. Jännittävää miten samojen asioiden sanominen eri tavoin antaakin aivan eri kuvan.)

Tämä tarkoittaa minusta jotain seuraavista:
1: Naiset eivät pidä avioliitosta, jolloin heidän halukkuutensa vähenee.
2: Naiset pitävät avioliitosta ja tarvitsevat vähemmän seksiä.
3: Naiset käyttävät seksiä koukuttaakseen miehen, ja kun tämä on avioliitossa, tätä ei tarvita
4: Siveät naiset menevät naimisiin, hakevat turvallista puolisoa. Ja kiihkeät pysyvät vapaina pitääkseen markkinansa avoimina.

Toki syitä voi olla enemmänkin. (Yritin numerologisista syistä saada 8 eri syytä. 8 on Pyhä luku. Tulee 8 -bittisestä Nintendosta, joka oli aikanaan kuin Taivaan Mannaa, vaikka ei uskoisi.)

Toisaalta avioliitto selvästi vähentää naisten seksuaalipartnerien määrää. Jännittävää on kuitenkin se, että yhteisasuminen ja avioliitto olivat sellaisia, että 9.1% naimisissa olevista ja 8.9% avoliitossa/muussa yhteisasimisessa olevista naisista petti puolisoaan, eli oli useampia seksipartnereita. Toisin sanoen avoliitto vähentäisi pettämistä hieman (0.3%). Olenkohan tehnyt väärän ratkaisun, kun olen mennyt naimisiin enkä vain jäänyt asumaan avoliittoon?

Mielestäni tämä kuitenkin puhuu sen puolesta, että avoliitto ei ole pelkkien epäluotettavien ihmisten ratkaisu.

Näin selitämme, mitä julistamme käytännössä?

On melko tavallista että ateistit pyytävät todisteita Jumalasta. Pitää olla ihmeparanemisia tai muita selkeästi havaittavia asioita. Heille Jumalasta pitää olla selkeitä, vastaanpanemaattomia todisteita. Muuten he eivät välitä.

Uskovaisten mielestä taas tälläinen on "halpaa". Heistä luonnollisetkin tapahtumat voivat olla tapa, jolla Jumala toimii. Polkupyöräonnettomuudesta selviäminen tai taitavan lääkärin suorittama leikkaus on se tapa, jolla Jumala toimii. Jumala ei siis pudota taivaalta salamaa, joka sulattaa veitsen, jolla joku yrittää itsemurhaa, sen sijaan hän voi saada jonkun ihmisen kiinnittämään huomiota itsemurhahaluiseen tai laittaa tämän lauleskelemaan pusikkoon. Täytyy vain osata uskoa siihen mahdollisuuteen, jonka näkee tapahtuman takana. Ja kyllä sitä nähdäänkin: Esimerkiksi jos rukoilet ja joudut auto -onnettomuuteen, rukous auttoi siihen että et kuollut. (Ei siis tule nähdä niin että rukous aikaansai kolarin ja kalliin laskun, vaan että rukous pelasti. Kaikista vähiten saa tietysti ajatella sitä että monet sekä joutuvat kolareihin että selviävät hengissä - ja jopa ovat joutumatta kolareihin - vaikka ovat ateistejakin. Sillä Jumalan rakkaus on se, mikä on tärkeä ja ainut asia jota pitää nähdä kaikessa. Vaikka siinä että joudut autokolariin tai huumenarkomaani lyö sinua yllättäen bambukepillä munille.)

Tälle näkemykselle on siis olennaista, että ateistien tulisi ymmärtää että Jumala voi toimia ja usein toimiikin luonnollisten ilmiöiden takana. Jos Jumala kulkisi ympäriinsä tekemässä hienoja ihmeitä koko ajan, kukaan ei tarvitsisi uskoa. Usko on tässä näkemyksessä se tavoiteltava vahvuus, jota ilman Jeesuksen hyväksyminen pelastajaksi ei tarkoita mitään, olisi vain tyhjä kupla. Ilman uskoa ollaan kumisevia vaskia ja kiliseviä tiukuja vaikka olisi enkelten tiedot Jumalan olemassaolosta.

Tämä on kuitenkin melko erikoista, koska käytännön tasolla juuri samat uskovaiset monesti viittaavat ihmeparanemiskertomuksiin ja vetoavat omiin, heistä vakuuttaviin, todisteihin, joiden seurauksena he itse tietävät Jumalan. Eli näyttää siltä, että uskovaiselle on jonkinlainen "minä-muut" -jakauma, jossa kaikki muut tarvitsevat uskoa, ja uskoon pitää panostaa. Samanaikaisesti, kun Jumala on heille itselleen tiedetty asia, jotain joka ilmestyy, tekee paranormaaleja ihmeitä ja huutaa olemassaoloaan näyin ja keskusteluin, jotka hän kuulee selvästi päässään.

Minusta tässä on ristiriita. Muilta vaaditaan uskoa, kun itse saadaan konkreettiset ja suorat todisteet. Muiden ihmeiden odotuksia halveksitaan, kun ne itselle tulevat ainakin puheissa kun Manun illallinen, siten että niistä voidaan oikein julistaa ja niistä kertoa. (Ikään kuin minä menisin köyhille Afrikkalaisille kertomaan miten heidän ei tulisi ihailla ja haluta tietoverkkoa tai muuta länsimaisen yhteiskunnan elintasoa, ja kadehtia sitä. Samalla kun itse pidän aktiivisesti jotain blogia ja vierailen ihme sivuilla ja nautin länsimaisesta hyvinvoinnista. Ja keskustelen kavereiden kanssa pleikkaripelejen läpiipeluista ja muistutan välistä jopa demokratiamme hienouksista.)

Minä taas olen tullut siihen tulokseen, että kun näin on, Jumala välittää toisista enemmän kuin toisista. Viihtykööt sitten heidän seurassaan, minä etsin seurani sellaiselta tahoilta, joita minun seurani kiinnostaa. En vain halua olla kenellekään -jonka kanssa siis kommunikoin tai kaveeraan- mikään "kakkosvilttiketjun kaveri", jolle soitetaan vasta sitten kun kaikki muut kaverit on jo käyty läpi.

Parantuneen pikkupojan fianchetto

Joku kenties muistaa kuolevan isoäidin gambiitin. Sillä on myös sisarkikka. Sekin perustuu täysin perustelemattomalle "voitko sinä mennä sanomaan" -tempulle.

Argumentin sisältö on jotakuinkin se, että jos asian maininnasta tulee paha mieli, se ei voi olla totta. Ja toisaalta se tietysti viittaa siihen että koska joku kokee jonkun tilanteen subjektiivisesti jotenkin, sen on pakko olla totta.

On oikeastaan uskomatonta, että kukaan käyttää tätä, koska jos minä sanoisin että "Tunnen sydämessäni että ateismi on totta ja että jos joku on erimielinen, se tarkoittaa sitä että minulle tulee paha mieli." Jokainen näkee että tämä EI ole argumentti ateismin puolesta. Se olisi ainoastaan argumentti sen puolesta että lausujalla on päässä pahasti vikaa.

Tilanne alkaa sillä, että joku esittää koimieskertomuksen. Hän antaa ymmärtää että jos ei usko tapausta pelkän tarinan pohjalta, niin sitten on jo päässä vikaa ja sulkeutunut typerys.
Uskottavuus vähenee, ateisti seuraa ideologiaa dogmana ja pitää palopuheita asioista, joihin heillä ei ole kosketuspintaa ja kokemusta.

Kun sitten viittaa siihen, että takana VOI olla yhteensattuma, jolloin ei tarvitse olla typerys vaikka uskoisi toisin, eli katsoisi että takana on vain tarina, tuli vastaukseksi viittaus ihmeparanemiseen ja kehoitus jossa käsketään mennä ihmeparantuneen tai muun tarinan kertojan luo ja sanoa että kyseessä ei ole Jumalan teko. Ja kuinka tästä sanomisesta ei ateisti saa mitään ja uskovainen pahoittaa mielensä.

Tässä kohden tämä vetoomus ei tuo uskovaiselle ei ole mitään suojaa, koska käsittääkseni tarinoijat väittävät tässä tapauksessa että takana ON jotain muutakin kuin sattuma ja placebo. Heidän tulisi joko todistaa tämä väite, tai hyväksyä se että kaikki eivät olekaan samaa mieltä.

Se, että jokin kanta loukkaa jotakuta ei tarkoita että tämä kanta olisi väärin tai että sitä ei saisi edustaa. Mielestäni on erikoista että ateisteilta ensin vaaditaan huonoja tapoja, sitä että mennään sanomaan parantuneelle että hänen paranemisensa ei täytä objektiivisuuden vaatimuksia (kuten ei tee). Ja tämän jälkeen heitä pidetään epäkohteliaina.

Suo siellä, vetelä täällä. Mutta syynä taitaa olla se, että ateisti on aina syyllinen. Uskovainenhan voi aina tarinoida, "virikkeitähän" ne vain ovat. Tosin niitä tarinoita saarnataan sellaisella innolla, että ne edustavat kertojalleen muutakin kuin virikkeitä. He taitavat käyttää niitä omana ideologisena välineenään. Eikä heitä kiinnosta, mitä heidän kanssaan erimieliset asiasta ajattelevat, tai loukkaantuuko heidän käytöksestään joku. (Mutta ateistien pitäisi miettiä vakavasti muita ja muiden loukkaantumisia..)

And Then There Were None.

Reippaasti vajaa vuosi sitten pistin rukoushaastetta. Moni on tämän jo varmaan unohtanut tai ei ole seurannut paikkaa silloin.

Toisaalta taas olen usein kritisoinut ihmeparanemiskertomuksia. Nämä varmaan muistaakin jo useampi.

Toisin sanoen pinnallisesti näyttää siltä, että haasteeni olisi näennäinen: Että ihmeparanemiset jotka joku kertoo ja jotka ovat tapahtuneetkin, eivät ole minusta luotettavia, koska ne eivät ole selvinneet kaksoissokkokokeesta. Mutta toisaalta olisin valmis hyväksymään omalla kohdallani tapahtuneen jutun.

Mutta mielestäni se ei ole. Sillä jos itse kokisin tilanteen, se olisi henkilökohtaisempi. En usko että uskovaisena väittäisinkään että ne olisivat mitenkään "todistetusti ihmeitä". Päin vastoin, korostaisin että tämä kokemus on täysin subjektiivinen. Kuinka Jumalan löytänyt ei voi muita kerätä mukaansa ja kuinka se on jopa "hulluutta muiden silmissä". Tosin tuskin lähtisin julistamaan paraneimistani "todistettuna ihmeenä", tai yrittäisin käännyttää ketään sillä niin kuin ihmeparaneminen Jumalan avulla olisi jokin todistettu fakta. (Paranemiseni todistaisi Jumalan olemassaolosta aivan aivan yhtä paljon kuin nyt paranematta jäämiseni kumoaisi Jumalan objektiivisesti. Toki Jumala sai aika vahvan kirveeniskun minun henkilökohtaisessa, subjektiivisessa, katsomuksessani. Mutta voidaan toki ajatella että se on vain minun ongelmani.)

Sillä eihän se olisi. Se vakuuttaisi korkeintaan itseni. Ja se on sen tarkoituskin. Sillä usko on minusta subjektiivista, henkilökohtainen kokemus. Tosin itseltäni tämä kokemus puuttuu, olen sen valmis hyväksymään muille.

Aivan oma lukunsa sitten onkin tilanne, jossa tätä subjektiivisuutta yritetään väittää objektiivisuudeksi. Sillä se olisi täysin ristiriidassa tuon "ei voi todistaa, ketään ei saa mukanaan" -näkemyksen kanssa. Jos kristinuskon Jumala voidaan todistaa ihmeillä, jotka ovat parempia kuin esim Islaminuskoisten ihmeet, ja tämä voidaan osoittaa, se on jo objektiivinen todiste. (Ja tähän tarvitaan jo kaksoissokkokoetta, objektiivisuutta.)

Hyvä Paavi!

Tämän päivän 100 -lehdessä kerrotaan siitä, kuinka Paavi oli ilmoittanut puhuvansa paljon ja vakavasti lapsiin kohdistuneista hyväksykäytöistä. Tämä aihe onkin ollut nyt ajankohtaista. 100 -lehdessä loppukaneettina oli sitä, kuinka Paavin olisi pitänyt toimia toisin. Siinä korostettiin käytännön toimia puheen sijasta.

Mielestäni kaneetti on väärässä. Sillä puhuminen vaikuttaa mielipiteisiin. Paavin kommentti vaikuttaa erityisen paljon katolisten mielipiteisiin. Kommentoinnillaan Paavi sanoo aivan suoraan, että katolinen kirkko ei hyväksy toimintaa. Eikä katso sormien läpi vain sen takia että "nohnoh, samaa uskoa kuitenkin kannatetaan".

Toisin sanoen, paavi onnistuu siinä missä Suomen asiallisesti uskovat epäonnistuvat. Sillä olen huomannut, että suomalaisilla uskovaisilla tuppaa olemaan sellainen tapa, että he eivät koskaan kritisoi hihhuleita. Päin vastoin, jos hihhuleita kritisoi, nämä asialliset uskovaiset saattavat jopa loukkaantua, että tälläisiä asioita ja toisten uskontoa loukataan. Jos kertoo uutisia, joissa kerrotaan ikävästi toimivista hihhuleista, he loukkaantuvat. Toki on ymmärrettävää, jos he hermostuvat silloin jos ateisti tekee väärää dikotomiaa, eli rinnastaa kaikki uskovaiset hihhuleihin. Ymmärrettävää se on silloinkin kun he satunnaisesti lukevat tätä blogia, eivätkä voi mitenkään järkevästi tietääkään mikä on homman nimi.

Suuttuminen on siis tältä osin ihan asiallista ja luvallista. Tai ainakin ymmärrettävää. Se suotakoon, siihen suorastaan kannustettakoon.

Mutta olen kuitenkin ollut huomaavinani, että maltilliset uskovaiset liikuskelevat ateistejen blogeilla ja ateistien parissa, ja toki ihan asiallisesti kritisoivat ateisteja. Puuttuvat ylilyönteihin aktiivisesti. Ja usein syystä. Mutta mikä merkillisintä, samantapaiset argumentit joita sovelletaan ateisteihin saavat olla heidän puoleltaan ihan tyystin rauhassa. En muista että jossain olisi uskovainen vakaumuksensa tunnustaen puolustanut ateisteja hihhuleiden herjoja vastaan. Tämä kahtiajako kertoo minusta jotain piilossa olevista näkemyksistä. Siitä, kuinka uskonnollisia hihhuleita tulee sallia, "kun ne nyt kuitenkin on uskossa, toisin kuin ne ateistit".

Paavi nosti esiin vakavan asian katolisen kirkon piiristä. Hänen ei olisi tarvinnut. Kaikki tietävät asiasta joka tapauksessa. Paavin lausunto oli sen sijaan katolisen kirkon virallinen kannanotto. Kannanotto siitä että he eivät salli kardinaaleiltaan ja papeiltaan mitä vain. Että korkea kirkollinen asema ei anna mitään hyssyttelyoikeutta. Että heitä voidaan kritisoida vaikka he "jakavatkin saman uskon".

Eli minulta lähtee tänään iso peukku Paaville!

Anteeksi, anteeksi

Eilisestä anteeksipyytelystä tuli mieleen se, miten hihhulit ovat valmiita myös joustamaan kriteereissään. Olen jo aikaisemmin huomauttanut siitä, kuinka hihhulit mielellään haukkuvat ateisteja pahuuksista jos nämä tekevät jotain, mutta jos yhteiskunnan sormet sanovat soo soo soo ja kristilliset kengän kannat laulaa KKK, he ovat halukkaita rajaamaan pahan ulkopuolelle. "Ei todellinen uskova" -hengessä.

Mutta tässä on poikkeuksiakin. On mielenkiintoista, että hihhulit ovat halukkaita antamaan tietyille tyypeille kovasti anteeksi. Hovind joutui vankilaan petoksesta ja vaikka mistä. Häntä silti yhä puolustetaan. Hän on yhä uskottava uskovainen. Sillä onhan hän sentään "darwinisteja vastaan". Tältä kohden uskovaiselta katoaa kaikki häpy. Jos henkilö on tarpeeksi "sankari", hän saa olla vaikka vankilassa kuten Hovind.

Samoin tutun tuntuista asennetta edustaa ÄS -piireistä tuttu David Scott Springer, eli tutummin "DaveScot". Häneltä on saatu muun muassa seuraava lausunto:

"Actually it makes me feel like doing some pain experiments on PZ Myers. I don't believe he feels pain. All the blood and screaming from my fists pounding his face to a pulp would be nothing more significant than an automobile engine leaking oil and bearings making noise from lack of lubrication. Of course I could be wrong. -ds"

Tai tälläistä:

"I would have done the same thing if I were Myers. Probably worse. The difference is that I freely admit I'm a sociopath. To thine own self be true..."

Ja mitä muutoin tulee heidän toimintaansa, Dembski tuli kuuluisaksi Pieruäänivideoista, joissa käsiteltiin hänen vastustajiaan todella noin kypsästi ja asiallisesti. Eikä muutoinkaan videotavat ole olleet sieltä paremmasta päästä. Kun ottaa huomioon esimerkiksi sen, miten "Inner Lifen" pätkää on käytetty.

"Last year you were charging colleges thousands of dollars to give lectures showing a copy of The Inner Life of the Cell, you claimed you "found somewhere", with Harvard's and XVIVO's credits stripped out and the copyright notice removed (which is in itself a felony) and a creationist voice-over pasted on over our music (yes, I have a recording of your lecture)."

Eli että siitä poistettiin tarkoituksellisesti kuvassa mukana ollut tekijänoikeustavara, ja esitettiin ilman lupaa. Ja kun tästä jäätiin kiinni, muistanemme kuinka Dembski puolustautui sillä, että ei tiennyt eikä katso teheensä mitään väärin ja että ei aio toistaa tekoaan. ("nonapology") Ja että tämän jälkeen videosta tehdään Expellediä varten vain miltei identtinen pätkä sellaisilla olemattomilla resursseilla, joilla aidon tutkimusmateriaalin sovittaminen ei ole uskottavaa - etenkään kun "Inner Lifen" epätarkkuudetkin oli kopioituneet Expelled -versioon. (Toki sen ymmärtää jos samasta proessista tulisi samantapaisia pätkiä, mutta että virheetkin. Lunttaamisenkin saa selville etenkin sen takia että molemmista löytyvät ihan samat virheet.) Toki 1 henkilö riittää jos videoita tehdään copy-pastella yhdistettynä "PhotoShoppaamiseen".

Muistettavana on myös se, että nämä veikkoset ovat Ensin haastatelleet muun muassa Myersiä "crossroads" -elokuvaan. Haastateltaville väitettiin, että se on neutraali dokumentti. Kuitenkaan Crossroads -nimelle ei oltu varattu elokuvan nettisivua. Expelled -nimen sisältävä nettisivu sen sijaan oltiin varattu jo ennen kuin Myersiä oltiin haastateltu. Ja tämän jälkeen elokuvaan haastateltua ei päästetty ennakkonäytökseen. Paljastuu myös sellainen jännittävä asia, että esimerkiksi keskeinen ÄS:än vastustaja, Ken Miller, on jätetty Expelled -haastatelluista, koska dokumentintekijät ovat halunneet rinnastaa väkisin ja alleviivaten että evoluutioon uskominen === ateismi.

Kyse ei ole edes siitä, onko tähän tekijänoikeudelliset luvat tai saako ennakkolippuja jakaa vain niille joille halutaan. Kyse ei ole siitä saako surkeaa gonzojournalismia ja paskoja animaatioita tehdä. (Onhan south parkkiakin.) Kyse on siitä, onko tämä toiminta hyvien tapojen mukaista.

Ihmiset, joiden yhtenä pääargumenttina on se, että darwinismi romuttaa moraalin, luulisi välittävän tästä asiasta. Minun silmiini näyttää kovasti siltä, että kreationismin moraali tiivistyy siihen, että rikotaan lain henkeä niin paljon kuin se vain on mahdollista, kunhan se ei vain riko lain kirjainta.

Viikkogallup: Kysymisestä ja vastaamisesta

Taitojen kohdalla kysymisen taitoa pidettiin oikeiden vastausten tietämistä tärkeämpänä. Vaikka yleensä ihmiset näyttävät olevan ylpeitä nimenomaan siitä mitä he tietävät. Etumatkaa oikeiden kysymysten tietämisellä oli valtavasti.

Puutteet taas jakautuivat tasaisemmin. Vastaamatta jättäminen ja vastaaminen silloin kuin muut eivät halua saivat paljon ääniä. Melko paljon ääniä sai myös koululuokista tuttu "ei kysy vaikka vastattaisiin". (Kenties kokemusten ja oman häpeän kirvoittamana?) Toisaalta melko paljon ääniä sai myös kohta "kysyy enemmän kuin ehditään vastata". (Joka onkin netissä tuttu ongelma. 1 hullu voi kysyä enemmän kuin 10 viisasta ehtii vastata. Ja tätä käytetään inttämisen välineenä.) "Kysyy kun ei vastata" sai vain yhden hajaäänen. Kenties on koettu että tässä tilanteessa ollaan vähän kuin uhrin asemassa, ei syyllisen.

Vaarallista edes tietää!

Monique Davis on vastannut ateisti Rob Shermanille. Hänen sanomansa voidaan tiivistää seuraavaan esitykseen:

"It’s dangerous for our children to even know that your philosophy exists!"

Minun mielestäni tämä on erikoista. Sillä sensuuri ei ole ratkaisu. Tässä vaiheessa moni kreationisti tietysti innostuu. Että kyllä kreationismiakin täytyy laittaa tieteeseen, kun avomielisyyttä kannatetaan.

Tosin tässä tilanteessa on yksi olennainen ero. Ateismia ei haluta tieteeseen. Ateistit eivät väitä että heillä on uusi tieteellinen teoria, joka perustuu siihen että Jumalaa ei ole. He ainoastaan kertovat että ateismi voi olla hyväksytty tapa ajatella.

Hihhulien kannalta ateismista tietäminen tosin voi olla vaarallista sitä kautta, että se innostaa luopumaan uskosta. Sillä ateismista kertominen kertoo että kaikki eivät usko Jumalaan, joka tarkoittaa sitä että joku voi miettiä ja harkita vaihtoehtoa, ja ottaa selvää miksi ateisti uskoo kuten uskoo. Ja tämä tarkoittaa että joku hylkää uskonsa.

Ateismista kertominen on vaarallista, koska heitä kuunnellessaan muut joutuvat väkisin huomaamaan että ateistit eivät olekaan kategorisesti joitain vankiloissa viruvia moraalittomia rikollisia, vaan jopa ihan tavallisia kavereita. Tämä vie pohjan kaikelta siltä natsismipropagandalta, jota fundamentalistit ovat niin kauan ja niin innolla levittäneet. Ja levittävät yhä.

Toisin sanoen, siinä missä kreationisteja rajataan ulos ainostaan tieteessä. Esimerkiksi heitä ei estetä julistamasta foorumeilla, tai netissä tai lehtien palstoilla, kuten helposti voimmekin huomata. Ateistit sen sijaan yritetään vaientaa myös sosiaalisella tasolla. Tähän kohtaan onkin hyvä laittaa sitaatti Pandan peukalosta:

"However, he is still conflating two very different issues. One is the issue of censorship and one is the issue of providing a responsible education to students, and graduate students. If such students’ metaphysical believes cause a conflict with their ability to do science, then there may indeed be a sufficient reason to ‘flunk them’. And this has nothing to do with atheism but all with sound education. While it is true that atheists are more likely to accept sound science, this should not be confused with science being materialistic or atheistic."

Heille ei haluta antaa oikeutta olla olemassa ja esittää mielipiteitään. Ja tätä peittelyä harjoittavat tahot, jotka ovat kovimpaan ääneen vaatimassa itselleen puhumisoikeutta ja joiden mielestä tiedemaaimaan päästämisen puute on vainoa. Jotenkin tämän jälkeen tulee sellainen olo, että kenties fundamentalistit ovatkin niitä vainoajia, ja että itse asiassa heitä ei vastusteta yhteiskunnassamme tarpeeksi. Sillä suvaitsemattomuutta ei tarvitse suvaita. Itse asiassa ei pidä.

Sillä tälläisestä suvaitsemattomuuden suvaitsemisesta ja sen seurauksista on historiassa esimerkkejä erittäin runsaasti.

Davies on toki nyt pyytänyt anteeksi Shermanilta, ja tämä on antanut anteeksi. Anteeksipyynnöt jälkeenpäin eivät kuitenkaan muuta hänen sanomisiaan asialliseksi. Ainut asia jonka hihhulit voivat oppia on se, että he eivät enää toista Daviesin tekemää virhettä.

Mutta me tiedämme, että näin ei tule koskaan tapahtumaan.

Tosin itselleni näistä lausunnoista ja niiden anteeksipyynnöistä tulee aina sellainen mieli, että hihhuli on lausunnoissaan kerrankin sanonut mitä ajattelee. Ja sanan kumoamisen syy ei olisi anteeksipyynnön halu, vaan se että asiasta tulee ikävää julkisuutta hihhuleille. Kun joku kerrankin näyttää mitä he sisimmältään ajattelevat.

Tokihan tämän paljastuminen on vaarallisin asia, joka hihhuleita voi kohdata.

Miksi emme usko koimieheen?

Wikipedian artikkelin mukaan Mothman on pelottava, siivekäs, parimetrinen olento, joka ilmestyi vuosien 1966-67 välillä yli sadalle ihmiselle Point Pleasantin pikkukaupungin alueella Länsi-Virginiassa, Yhdysvalloissa. Monet olivat nähneet koimiehen samanaikaisesti. Yksittäisistä hallusinaatioista ei siis ole kysymys.

Silti koimieheen ei yleisesti uskota. Kun menet katujulistajalle kertomaan koimieskertomuksia, hän pitää sinua hörhönä. Ja se on sinulle ihan oikein.

Syykin on selvä. Tarinoihin perustuvat jutut eivät juurikaan paina, koimiehen todistamiseksi pitäisi saada konkreettisempaa evidenssiä. Sillä isojalkaa, jetiä, Loch Nessin hirviötä on nähty. Kertomuksia on paljon.

Valitettavasti kertomuksia on myös helppo tehdä. Minäkin voin väittää nähneeni vaikka mitä, mutta eivät ne kertomuksillani todistetuksi tule. Toki joku aina uskoo. Mutta tämä on pikemminkin vain heidän ongelmansa.

Minusta täsmälleen samaa tulee soveltaa ihmeparanemiskertomuksiin ja muihin "rukoilin ja sitten Herra tuli taivaallisella interventiollaan" -juttuihin.

Ne ovat epäuskottavia, kunnes toisin todistetaan. Ja todistukseksi ei riitä pelkkä sana ja kertomus. Tai se, että sanan ja kertomuksen alkulähde, ensimmäinen kertoja, löytyy. Sillä tarina ei muutu todeksi sillä että kertoja muutetaan minämuotoon.

400.

Texasissa, tuossa kristillisen uskovaisuuden keskittymässä ja Jumalan lahjassa maan päälle, on tehty massapelastus. Uskonnollisessa yhteisössä naisia oli kohdeltu lisääntymiskoneina. Alaikäisiä pakkonaitettiin, pakkoavioliittoja muutenkin ja muuta vastaavaa. Vahvasti miesnäkökulmaa painottanut patriarkaalinen yhteisö perusteli toimintaansa Raamatunjakein.

En siis väitä että kaikki uskovaiset olisivat tälläisiä. Luulen että monet uskovaiset ajattelevat että Raamattua oltiin käytetty väärin, väärässä kontekstissa ja muutoin kaltoin.

Mutta mietittävänä on se, että ateisteilla ei vastaavia yhteisöjä jotka toimivat vastaavalla teholla, taida kovin usein syntyä. Itselleni ei tule yhtään mieleen. Miksi siis tälläiset toiminnat ovat uskonnollisille yhteisöille tyypillisempiä kuin ateisteille?

Prockol harum

Whiter shade of pale


Conquistador

Mietintä.

Jos minä olisin kaikkivoipa kosmoksen luoja, ja voisin sanalla ja tahdolla ja muutoin tekemään mahtavia asioita. Voisin tietenkin säätää kaikki tapahtumat kaikkina aikoina. Voisin säätää miljardien ihmisten ja eläinten elinkaaren, puhumattakaan kosmoksen muista toiminnoista.

Jos kykenisin todella tähän, antaisinko itseeni verrattaen alkeellisten olentojen, ihmisten, todella näytellä niin tärkeää roolia. Näkisinkö todella sen vaivan, että välittäisin mitä nuo minun yksinkertaiset luomukseni ajattelevat minusta. Vaatisinko todella itselleni heidän palvontaansa? Tarvitsisinko tätä palvontaa johonkin? En usko, luulen että jos olisin niin yksinäinen, loisin kaikkivoipuudessani itselleni enemmän kaltaistani seuraa. Eihän ruukuntekijätkään odota että ruukut häntä alkaisivat palvomaan. Eikä kelloseppä vaadi rannekellon kiitosta, saati että kirjoittaisi kelloille kirjan, jossa vaatisi itseensä kohdistuvaa palvontaa.

Universumin kokoisessa paikassa olisi erikoista kuvitella että minulle kantaisi jotain erityistä merkitystä se, mitä jotkut ihmisille ameeboihin vertautuvat olennot ajattelevat. Olisi vaikeaa keksiä miksi näiden ameebojen vaellukset johonkin tiettyyn planeetan kolkkaan olisivan merkityksellisiä muille kuin näille vaeltaville ameeboille itselleen. En usko, että jaksaisin vaivautua heittää tuhmia ameeboja helvettiin, vaikka kuinka olisin tehnyt ne.

Kosmisesti ajatellen olisi yhtä järkevää väittää että koko universumi on olemassa vain, jotta me ihmiset voisimme nähdä 10 uutiset.

Vanha vuohi!

5200 vuotta vanha sarjakuva on löytynyt. Kuvan sankarina on tuo vieressä komeileva vuohi. Vuohi löytyi iranista, tosin ei vanhasta päivälehdestä, vaan ruukusta. tutkijat huomasivat, että kun ruukkua pyörittelee, siinä toistuvissa kuvioissa on pieniä muutoksia. Ja kun näistä tehdään animaatio, saadaan vuohi hyppimään ja syömään.

Ilmeisesti tutkijat olivat harjoittaneet jonkinlaista pullonpyöritystä. Ja ilmeisesti muinaiset iranilaiset harjoittivat samantapaista aktiviteettia, jota itse harjoitin kouluvihkojen reunoihin. Tosin niiden kouluvihkojeni sankareina olivat tikku -ukot.

Todellako?

Dave Navarro on yllättänyt. Hän kertoo olevansa täydellisen heteroseksuaalinen. (Kuten Ted Haggardgin.) Dave kertoo selvittäneensä asian empiirisesti.

Hänen kokeilunsa homoseksin alueella siis todistavat hänet heteroseksuaaliksi.

Abortin vastustaminen.

Uskovaiset vastustavat usein aborttia. En itsekään sitä toki mukavana tai kevyenä asiana pidä. Mutta en kuitenkaan haluaisi vetää yhtäläisyysmerkkejä murhaankaan niin keveästi. Jos abortoitavalla sikiöllä ei ole aivotoimintaa, se ei koe tuskaakaan, eikä hänen ajattelunsa lakkaa. Tällöin tilanne ei ole murhaan verrattavissa.

Ainakin minulle on jäänyt täysin auki, miksi ja missä vaiheesa tilanne muuttuu abortiksi, ja mitkä asiat johtavat siihen että kyseessä on abortti;
1: Miksi ehkäisy ei ole abortti? Kondomiin ja keskeytettyyn yhdintään ryhdytään vakaasta tahdosta ja seuraus on sama.
2: Alkion kiinnittyminen kohtuun on tietysti jonkinlainen merkittävä raja. Mutta jo ennen tätä voidaan tilanne estää: Nimen omaan tätä tarttumista ehkäistään ns. katumuspillereillä.
3: Vasta kun alkiolla on hermosto, kyse on abortista?

Minun mielestäni vasta kun yksilö voi tuntea tuskaa, sen abortointi on väärin, ja minimivaatimus tälle on hermoston toiminta. Joka käynnistyy vasta kun sikiö on ollut kiinnittyneenä kohtuun jo jonkin aikaa. Ja niin edespäin. Ongelmia tuottaa muun muassa jälkiehkäisypillereiden käyttö; Sehän tarkoittaa jo määritelmälliseti alkion abortoimista ennen kuin se liittyy kohtuun. Solupallo ei olisi välttämättä kiinnittynyt muutenkaan, mutta aborttin olisi silti laskettava mukaan. Itse asiassa ei ole tavatonta löytää henkilöä, joka sanoo että vasta kohtuun kiinnittynyt alkio on mahdollista abortoida, mutta että jälkiehkäisy on silti syntiä. Jälkiehkäisypillerin toimintaperiaate ei siis ilmeisesti ole aina tiedossa ja jälkiehkäisyn nähdään jotenkin myrkyttävän jo kiinnittyneen sikiön.

Jälkiehkäisyssä kuitenkin vain pienennetään raskaustodennäköisyyttä, joten samalla logiikalla myös rajun liikunnan harrastaminen seksin jälkeisinä päivinä olisi kiellettyä, koska sekin tekee aivan samaa asiaa. Ja sekin on aktiviista toimintaa. Vai muuttuuko liikunta moraalittomaksi vasta kun se tehdään tietty tavoite, raskauden minimointi, mielessä?

Eräs tyypillisin abortinvastustajien kanta on, että he jollain lailla viittaavat sinuun ja elämääsi henkilönä; Esimerkiksi “Miettikääs asiaa siltä kantilta, että sinuakaan ei olisi olemassa, jos äitisi olisi tehnyt abortin.” Tämä on tietysti täysin tunteisiin vetoavaa. Koska koko juttu perustuu siihen, että aborttia ei tehdä sellaisessa vaiheessa missä ihmisellä olisi tietoisuus tai käsitys ympäristöstään. Sen sijaan siinä vaiheessa kun kysymys on asetettu ja vastaus voidaan saada, tietoisuus on. Ero on minusta merkittävä. Asiaa on rinnastettu jopa näin: Jos kysytään ihmiseltä, joka on jo olemassa, että "Olisiko hyvä, jos vanhempasi olisivatkin käyttäneet kondomia, tai siveästi pidättyneet seksistä aikanaan, jolloin silloin sinua ei olisi?" , niin harvapa taitaa pitää tilannetta sellaisena, että olisi ollut parempi olla olematta. (Harva taitaa olla niin masentunut että toivoisi ennemmin olevansa olematta kuin olevansa elossa.) mutta tästä ei voida johtaa että elämän kunnioittamiseksi ihmisten pitäisi naida koko ajan, joka ikinen päivä, mielellään lukuisia kertoja, jotta syntymä ja elämän ihme ei vain jäisi toteutumatta.

Jos jälkiehkäisy johtaa huonoon moraaliin, päättelyillä joilla sitä vastustetaan voidaan siis johtaa ihan samanlaiseen huonoon moraaliin.

Minusta avainsana on tietoisuus; Mitä ei ole kokenut, ei osaa kaivata. Siksi argumentaatio "saisiko lapsen tappaa jos sitä ei enää huvita hoitaa" -argumentti haukkuu väärää puuta. Jos sikiön hermosto ei toimi, se ei tiedä mitään elämästä, ei siis myöskään kuolemasta. Tietenkään sikiötä, jonka hermosto toimii, ei saa tappaa.

Toisaalta minusta jokainen halukas saa jättää abortin tekemättä jos siltä tuntuu. Enkä suosittele aborttia muutoinkaan ensimmäisenä suoritteena. Mutta en halua kieltääkään sitä. Abortin vastustajat taas ovat siitä erikoisia, että he päättävät asiasta paitsi omasta, myös muiden puolesta. Minusta on OK, jos joku on kristitty eikä suostu tekemään aborttia missään olosuhteissa, koska se olisi hänestä kristillisyyden vastaista. Se on hänen oma päätöksensä.

Mutta pitäisikö tämä normi pistää kaikille muillekin pakolliseksi? Minusta tässä on jälleen "moraalisen pakkokontrollin" halua. Abortinvastustajat haluavat siis toisin sanoen määrittää oman mielipiteensä kaikkien normiksi. Minun mielestäni taas abortin tekemättömyys muuttuu merkityksettömäksi, jos se tehdään mahdottomaksi. Jos kaikilta amputoidaan kädet, hän ei enää voi kehuskella sillä että ei näpistä kaupassa.

Ja toisaalta, aborttikielto on vaarallista. Jos lasten vanhempia estetään tekemästä laillista aborttia, he tekevät sen kuitenkin laittomasti. Maissa joissa abortit on kielletty, harrastetaan enemmän myös äidille vaarallisia "hengariabortteja". Jo tämä pistää hieman miettimään, että aborttien kieltämisestä on vakavia haittoja. Toisaalta tällä samanlaisella päättelyllä voitaisiin sallia myös ympärileikkaukset; Kun niitä tehtäisiin kuitenkin, ne pitäisi tehdä sairaalassa. Ne taas eivät ainakaan minusta tunnu hyviltä ratkaisuilta. Tosin abortissa on kyseessä aina kaksi henkeä, lapsen ja äidin. Molemmat tulisi ottaa huomioon myös vertailussa ympärileikkauksiin, joissa on vain yksi osapuoli joka kantaa riskit.

Sitten kun mukaan lisätään se, pitäisikö hedelmöityshoitoja sallia, koska ne manipuloivat syntyvyyttä, väestönkasvu joka on ongelma juuri liiallisuutensa vuoksi, sekä kloonit, joita voitaisiin tuottaa ihmisiksi, otetaan mukaan tilanne muuttuu jo niin sekavaksi että normaali ihminen ei voi kuin ihmetellä.

Kysymykset ovat vaikeita. Ja minusta niiden miettiminen ja niistä päättäminen ei ole ulkopuolisen asia. Lapsi tulee perheeseen. Kyseessä on perhetapahtuma, iloinen tai surullinen. Ja perheen asia on päättää miten toimivat.

Ammutaanhan hevosiakin.

Vähän aikaa sitten televisiossa hevosharratajat pitivät mielenosoitusta. Tämä mielenosoitus päätyi ihan uutisiin asti. Mielenosoittajilla oli mielessään vain yksi asia. Suomessa ei ole tarpeeksi teorastamoja joilla tapettaisiin hevosia. Tämän vuoksi hevosia piti kuljettaa hankalasti ulkomaille teurastettavaksi. Ja matkat ovat epäeettisiä, ja on tyhmää ensin kuljettaa hevonen ulkomaille, jossa se laitetaan lihaksi, ja joka sitten tuodaan takaisin suomeen ja kun lihaa ei täällä syödä, kuljetetaan tämän jälkeen ulkomaille. Suomen hevosharrastajat halusivatkin suomeen lisää teurastamoja. Näitä taas saadaan syömällä paljon hevosta. Ole siis hevosten ystävä, ja syö hevosta, että saadaan suomeen hevosteurastamoja!

Tämä ei ole sitä, mistä ensimmäisenä tulisi eettisyys mieleen, mutta näin vain näyttää olevan.

Siksipä joku varmasti voisi tehdä sellaisen liikeidean, että rakentaisi sellaisen erityisen hevosteurastamon, jossa hevosia sitten teurastettaisiin. Pulttipistoolilla päähän ja mitä niille nyt sitten tehtäisiin. Hevosten ystävät voisivat sitten tuoda hevosensa sinne teurastettaviksi. Teurastetut hevoset saisi sitten lisämaksusta haudata. Silloin ei tehtäisi meetwurstia siitä Lissuponista, eläinystävästä. Paitsi tietysti jos haluaisivat, niin saisivat lihat itselleen, ja voisivat vaikka syöttää vieraille. Tulisi sellainen läheinen kotitarveolo. Miettikää nyt, kuinka lämpöinen olo tulee, kun kaupunkilaisserkku tulee kylään ja kyselee sitten että "Missä se teijän issikka on." Vastaus olisi että "Siinähän tuo, olla möllöttelee. Siinä sinun leivällä."

Varmasti tälläisiä miltei toimivia liikeideoita olisi muitakin. Esimerkiksi:

Koska osa hevosten ruumiista ei menisi hautaan eikä leivälle, osasta hevosen ruumiista tulisi ongelmia. Ne pitää kuitenkin hävittää tai käsitellä jotenkin, joten saman tien voisi rinnakkaisyritykseksi perustaa erityisen hevosten ruumiiden siirtopalvelun. Kun ne kuolleet hevoset laittaisi johonkin pihalle, ja laittaisi ilmoitustaululle viestin siitä että siirtelee hevosia, voisi niitä ruhoja siirtää pihalta toiselle vaikka päivä ja kuukausitolkulla. Aina joku soittaisi että "hae pois". Voitaisiin tarvita jopa lisätyövoimaa tähän. Lopulta jollain ei olisi varaa ostaa palvelua, ja tämä hautaisi sen hevosen jäänteet vaikka takapihalleen.

Näin hevonenkin saisi lopulta haudan rauhan.

Miksi ihmiset pysyvät uskovaisina?

Uskovaisuuteen on varmasti paljon syitä. Liittyminen ja pysyminen uskossa ovat hieman eri asioita. Tässä kerron joitain aatteitani siitä, miksi monet pysyvät uskossa modernissa yhteiskunnassamme. (Tosin olin yllättynyt kun "kuudes aisti" -tietovisailussa vain noin puolet uskoi kuolemanjälkeiseen elämään. Samalla selvisi että nuorista enemmistö ei usko.)

Luetteloni ei ole täydellinen eikä varmasti sovi kaikkiin uskovaisiin.

1: Sosiaalinen yhtenäisyys.
Uskomus, jonka mukaan menneisyydessä ryhmähenki nousi ja saattoi yhteiskunnan selviämään uskonnon avulla. Ja että tämä tarkoittaa sitä että yhteiskunta ei voi tulla toimeen ilman uskontoa. Jotain, joka pitää kansalaiset kurissa.

Uskonto kuitenkin aiheuttaa sekulaarissa, moniarvoisessa yhteiskunnassa, usein ongelmia. Voi olla että ennen uskonnoista on ollut hyötyä tässä suhteessa, mutta nykyisin sekulaarit uskonnot joudutaan liennyttämään lähes ateistiselle tasolle, jotta se ei aiheuttaisi ristiriitoja. Koska niitä "ainoita oikeita uskontoja" on useita. Nykyisin uskonto on sitä vähemmän riitoja aiheuttava, mitä lähempänä se on ateismia. (Valitettavasti osa ateisteista ottaa uskovaisista mallia. Hekään eivät rauhan asiaa aja.)

2: Moraalisyyt.
Moni pitää uskontoa ainoana moraalisen käytöksen lähteenä. Aivan liian usein törmää ajatteluun, jonka mukaan ei ole mitään mahdollisuuttakaan olla moraalinen ilman uskontoa. Kuitenkin jo se, että katsoo ympärilleen, riittää siihen että ihmiset ovat melko lailla yhtä moraalisia. Vankipuvuissa kaikki näyttävät samalta, et voi erottaa heidän uskontoaan. (Vain heidän ihonvärinsä ja ikänsä, joita toki voi käyttää arvailemisen tukena.)

3: Suku ja ystävät.
Uskonto peritään vanhemmilta. Tämä tarkoittaa sitä, että uskonto sidotaan aina perheeseen, ja ydinryhmiin. Uskosta luopuja luo konfliktia. Mutta suurin niistä ei ole Jumalaa vastaan. Suurin niistä on monesti perhettä vastaan. Tämä tietenkin korostuu esimerkiksi Jehovan Todistajien yhteydessä. Kun yhteydet eronneihin katkaistaan, vain todellinen perheenrikkoja, joka ei välitä perheestään yhtään, tekee eroamisen keveästi vain sen takia että hänellä ei ole vakaumusta. Muille se on kovaakin kovempi paikka.

4: Uskonnoissa on itsekritiikkisuoja.
Uskontojen piirissä ei yleensä moitita samaa uskontoa. Tämä koskee tietysti ateistejakin. Onkin tyypillistä, että kuuluitpa mihin tahansa uskonnolliseen ryhmään tahansa, kritiikki löytyy aina ulkopuolelta. Helluntailaiset haukkuvat Jehovan Todistajia, kirjoittavat kirjoja joissa repivät Uuden Maailman Raamatunkäännöksen tavu tavulta alas. Helluntailaisten kritiikki taas löytyy jostain muualta. Aina jostain muualta. Tässä on se, että jos kuulut johonkin uskontoon, on todennäköistä että et törmää sen sisällä omaan ryhmään kohdistuvaan kritiikkiin, mutta törmäät muiden uskomusjärjestelmien kritiikkiin. Tästä syntyy vaikutelma siitä että "on valittu oikein". Muissa on vikaa, meissä ei yhtään. (Osassa uskonnollisissa järjestelmissä itsekritiikkisuoja on vedetty äärimmilleen. Logiikka ja tieteen vallalla olevat teoriat heitetään syrjään, jos ne ovat ristiriidassa opetusten kanssa. Heille jopa opetetaan virheellisiä näkemyksiä esimerkiksi evoluutiosta. Esimerkiksi Gouldin mallista opetetaan ties mitä ihmeellisyyksiä, jotka ovat täydellisen väärin.)

5: Ego
Ihmiset ovat erittäin keskittyneitä itseensä ja heidän lähimpiin ystäviinsä. Tätä voidaan sanoa vaikka "egosentrismiksi". Tämä on näkynyt historiassa siten, että maa on nähty universumin keskuksena ja ihmiselle on nähty erityisiä tarkoituksia. Tämä onkin yleistä. Ihminen kokee, että hänellä on oltava jokin erityinen merkitys, jotta voisi elää onnellisesti. (Itse en tätä voi ymmärtää. Itse olen vetänyt tilanteen äärimmilleen: WYSIWYG -ajattelutavan mukaanhan "se mitä näet on se mitä saat", itse olen vetänyt tämän siihen asti että WYGIWYS, eli "se mitä saat on se mitä näet". Kun käyn kaupassa, olen aivan yhtä elossa kuin silloin kuin olen juhlissa. Molemmat ovat minun elämääni, enkä lakkaa olemasta toisessa näistä tapauksista.)

6: Pelko
Normaalisti ihmiset pelkäävät ajatusta siitä että he vain lakkaavat olemasta. Pelastustoiveet, inkarnaatioajattelu ja muut asiat tuovat tähän kohtaan helpotusta. On huomattava, että valheellinenkin toivo on toivoa, mutta on huomattava myös se, että väärästäkin toivosta luopuminen on raskasta. Tämän takia WinCapitassa rahansa menettäneet pyörittivät keskuudessaan erilaisia huhuja: Yhden huhun mukaan sijoitusklubin toiminta keskeytyi koska klubin johto olisi itse pyytänyt klubin tutkintaa rahanpesuepäilyjen vuoksi. Toivosta luopuminen oli raskasta. Samoin monet jotka ovat sortuneet "nigerialaiskirjeisiin" ovat lähetelleet ja lähetelleet sitä rahaa vuosikaupalla. He ovat ajatelleet että pian se raha tulee. He eivät ole voineet ajatella että heitä on petetty ja kunnolla ja että jo heitetyt rahat olisi saman tien voinut vaikka polttaa. Ja tässä kohden kyseessä oli pelkkä raha. Elämä on ihmisille rahaa tärkeämpi. ("Rahat vai henki" ei oikeastaan ole kysymys, se on ilmoitus siitä että paras antaa rahat, ettei lähde henki.)

7: Hallinta
Maailmassa on paljon asioita joita ihminen ei ymmärrä tai hallitse. Tämän tunnustaminen on vaikeaa. Moni luottaa yliluonnolliseen koska uskoo varjelukseen ja muuhun, joka auttaa ja tukee hädän hetkellä. Tässä on vänkä hyötyaajattelu taustalla: Uskomalla voidaan hallita katastrofeja, estää niiden tulemista tai paikata seurauksia. Käsillä parantamalla ja rukoilulla voidaan yrittää parantua vaikka lääketiede olisi voimaton. Tämä tarkoittaa sitä että uskovaisen ei tarvitse koskaan myöntää että ei ymmärtäisi tai voisi hallita jotain tilannetta. Hän kokee aina olevansa "Jumalan kämmenellä".

8: Perinteet
Ajattelun pitäminen samanlaisena on helppoa. Maailmankuvan muuttaminen on yleensä ainakin raskaampaa, vaikeampaa tai pidempi prosessi. Kun isi ja äiti on jo lapsena opettanut jonkin asian, "että näin on", niin sitä helposti uskotaan ja seurataan lapsena. Ja sitten kun tullaan aikuisiksi, se onkin jo opittu tapa.

9: Seura
Seurakunnissa ei olla yksin. Niissä on muita ihmisiä. Jos olet yksinäinen, etkä muutoin saa seuraa, uskonnollisissa järjestöissä ollaan halukas antamaan seuraa kääntymystä vastaan. Jos sen sijaan olet uppiniskainen ja kieltäydyt uskomasta, jäät jälleen yksin. Seuran tarve korostuu esimeriksi läheisen kuoleman yhteydessä.

Miksi tiede on länsimaista.

Nokkelimmat pokkelimmat ovatkin jo varmaan huomanneet, kuinka Juttelin historia -asioista Päiviö Latvukseksi paljastuneen nimimerkin kanssa. Koko keskustelu kannattaa käydä lukemassa, sillä Latvuksella on ihan mielenkiintoisia asioita sanottavanaan.

Nyt kun on kulunut useita päiviä ilman viimeiseen viestiini vastaamista ja koska Päiviö itse on vihjannut muutamaa viestiä aikaisemmin lopettelevansa maratonia, päättelen keskustelun osaltamme käydyksi. Tämä on jonkinlainen lausuntoni tästä. Tai lähinnä puran hämmennystä, jota keskustelu herätti.

Jätän tässä vähemmälle tämän, kuten muutkin asiat jotka jo tuolla blogissa nostin esille. Eli sen, että kun uskonnoissa pitää tehdä jakoja naisia suvaitsevaisiin ja eisuvaitsevaisiin, tulee ateisminkin edut ja haitat punnita samalla tavalla, eikä linkittämällä yhteen. Eli sen, että tieteen vallankumouksen aikana taikauskot saivat valtaa, koska näin käy aina. : Kun kommunismi romahti venäjällä, taatusti sielläkin nousi esiin sellaisia näkemyksiä jotka ennen lähetettiin siperiaan. Ja näiden osuus yhteiskunnassa kasvoi taatusti verrattuna siihen vanhaan. Eli ne näkemykset joita vanha rakenne oli kaikin voimin vastustanut yleistyivät kun vaino lakkasi. Samoin jätän vähemmälle sen, miten tiede kehittyi renessanssin aikana, vaikka Newton puuhaili okkultismin kanssa ja alkemiat ja muut harhaopit yleistyivät Latvuksenkin mukaan vahvasti. (Vaikka eikö se mennyt niin että juuri yksijumalaisuus ja naisista tykkääminen takasi jotain?)

Sen sijaan suosittelen ihmisiä lukemaan molemmat kannat. Tässä tyydyn vain marisemaan jotta vaikuttaisin skeptisemmältä. Oikeasti keskustelu oli ainakin minusta ihan mielenkiintoinen ja ihan riittävän asiallinenkin.

Vastakkain oli minun kantani, jonka mukaan tiedettä kehittävät vain ne, jotka ovat onnistuneet kiipimään Maslown hierarkiassa ylimmälle tasolle. Eli ne, jotka kuluttavat aikaansa tiedettä miettien, ovat niitä joiden ei tarvitse miettiä syömisasioita ja muita maallisia. Ja että kun maslown alemmat portaat ovat täynnä, ihminen keksii muuta puhdetta, joka voi olla taidetta, tiedettä tai muuta vastaavaa. Ja että ihminen keksii juuri sitä, mihin hän kokee hänellä olevan tarvetta. Eli päättelen että köyhimmissä oloissa rikkaisto tekee taidetta ja tiedettä. Ja että kreikkalaiset eivät keksineet höyrykoneelle työvoimakäyttöä koska heillä oli orjia, eikä tätä kautta tarvetta kehittää höyrykoneita. Orjilla sai paremmin ja enemmän, mitäs suotta kehittämään.

Lisäksi korostan sitä, että tiede kasvaa nimenomaan työn kautta. Tiede kehittyy sitä enemmän mitä enemmän sen kysymyksiä avoimesti pohditaan. Tiede rakentuu siis pikku hiljaa. En siis väitä että neroja ei olisi tai että heidän tuottamillaan tieteen vallankumouksilla ei olisi merkitystä, vaan korostan sitä, että jos 1/10 000 on nero, niin kun otetaan 100 000 tutkijaa, heistä 10 on keskimäärin neroja. Isoissa luvuissa keskiarvot rupeavat jylläämään joka tasolla.

Päiviön kanta, vaikka usein pyysinkin kertomaan mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, jäi ainakin minulle hieman hataraksi. Hän kertoi esittelevänsä tiiliä, ja että talo rakentuu tiilistä. Minun mielestäni myös tiilikasat tehdään tiilistä. Päiviö reagoi tarkennuspyyntöihin viittaamalla että historiankirjoitus ei ole paradoksitonta ja vihjaa että näkemykseni on jonkinlainen kammottavuus, jossa "ihminen on kuin kone, joka ryhtyy tuottamaan tiedettä kun". Johon minä reagoin sillä, että jos jotkut tekijät vaikuttavat tieteen kehitykseen, siitä syntyy tieteessä aina sellainen että "kun tietyt ehdot täyttyvät..." Juuri tätähän se selittäminen on. Minun mielestäni historiassa eikä missään muussakaan luoda mitään selityksiä vain kasaamalla sillisalaatti faktoja. (Eli pelkkiä faktoja tai sitaatteja luettelemalla.) Todellinen takana olevien ilmiöiden tutkimus historiassakin on tapahtumien selittämistä, jossa pohjalla on jokin tulkinta siitä miksi jokin asia tapahtui ja vasta tämä osoitetaan esimerkeillä. Irrallinen fakta
on irrallinen fakta, vaikka niitä kasaisi yhteen. Jos minä kasaan yhteen kaikki historian tapahtumat, selittämättä niitä taustaperiaatteilla, en voisi väittää kertoneeni mitään selityksiä historiasta.

Päin vastoin, irrallinen sitaattikokoelma voi jopa hämmentää. Ainakin minulle kävi näin Päiviön puheita seuratessa. Mitä enemmän luin, sitä vähemmän ymmärsin mikä logiikka hänellä oli takanaan. Jollain muulla asia voi tietysti olla toisin, ja voi olla että Päiviön tutkimus on jo niin edistynyttä että se ei aukene yksinkertaiselle mielelleni.

Selvää on vain, että hän pitää monoteismiä ja naisten arvostusta ja tämän esimuotoa, seksiä, keskeisellä sijalla. Minusta etenkin naisiin liittyvät asiat ovat seurausta yleisemmästä sekularisoitumisesta, siis jonkinlainen markkeri, eikä suinkaan mikään alkuunpaneva voima. Erot näkemyksissämme eivät siis ole mitenkään erityisen suuria. Seksuaalisuus löytyy Maslown hierarkiassa alhaalta. Samoin parisuhteelle on siellä paikkansa. Samoin kun korostan avomielisyyttä kaikkia kohtaan, se sisällyttää myös naiset. Olen kuitenkin halukas liittämään myös uskonnonvapauden ja esimerkiksi homot ja muut erilaiset ihmisryhmät mukaan. Minulla täyttymysasiat ovat monialaisempia.

Latvus ei siis korosta erityisesti kristinuskoa, koska hän mm. myöntää että

"Muslimien keskuudessa tiede oli kyllä varhaisella keskiajalla eurooppalaisten edelleä"

Nykyajan islamista hän ei sen sijaan näytä pitävän, koska he kohtelevat naisia väärin ; Tärkeää on siis naisen asema, joka Päiviöstä näyttää tarkoittavan sitä että naisella on tiettyjä ominaisuuksia. Päiviöstä naiset harrastavat yhdistelevää, analogista, ajattelua ja miehet hajottavaa, analysoivaa. Hän korostaa näitä ajattelun eroja, minä taas näkisin mielummin sukupuolet harmaan sävyinä ja jatkumona. Toisaalta Päiviökin toisaalta näyttää hyväksyvän että naisen ajattelu ja käytös riippuvat kulttuurista. Että nainen mukautuu. Mikä on minusta hieman ristiriidassa sen kanssa että nimenomaan naisilla olisi tietynlaiset sukupuoleen synnynnäisesti sidotut ajattelutavat.

Olen myös havaitsevinani, että hänellä on sellaisia ajatuksia, että jos jokin kulttuuri edistää tiedettä, sen täytyy olla "oikeanlainen uskonto". Mielestäni tämä ei millään lailla todista että Jumala olisi olemassa, sillä ihmiset sen tieteen ovat kuitenkin aina tehneet. Mutta on kuitenkin syytä tutustua ideaan hieman tarkemmin : Koska sekulaareja ateisteja on ollut aika lailla vähän historiassa vallassa, on nyt oikeastaan ainut tilaisuus näyttää miten he ovat saaneet aikaan. Selvästi ateismi on vallassa tieteessä, eli nykyään tieteessä enemmistö huipputiedemiehistä on ateisteja. Määrä on suurempi kuin muussa kulttuurissa. Ja tiede taas edistyy tällä hetkellä räjähdysmäisesti. Vähintään tämä on ongelmallista sille monoteismille, jonka piti olla jotenkin kriittisen tärkeää.

Itse sen sijaan jään ihmettelemään sitä, kuuluuko jokaiseen tieteen kirjaan todella ympätä se tieteenfilosofian osuus, jotta se voisi olla tärkeä. Samoin jään ihmettelemään, miksi hän lainaa Tolstoin kommentteja, joiden mukaan vain kristillinen nainen on vapaa, kun hän samalla myöntää että ne ovat vain "kuvauksia tuosta ajasta". Joko hän tarkoittaa että sitaatti on oikein tai että se ei ole. (Ad hominem ei muutu miksikään faktaksi, vain sillä että sille laittaa sitaatin, jos tarkoittaa sen sisältöä, sanoo sen ikään kuin itse. Eikä kuuluisan ihmisen tekemä lausuntokaan väistämättä ole argumenttivirheetön.)

Lisäksi minusta on tärkeämpää että sääntö toimii, kuin että sääntö on todistettu valitsemalla jokin teema, ja sitten listaamalla isolla työllä erillinen kokoelma joka liittyy tähän. Siksi minusta ei ole merkitystä sillä onko jossain kirjassa käsitelty joka ikinen historian kausi vai ei. Sillä ainakin tässä käsittelemässämme Diamondin "tykit taudit ja teräs" -kirjassa, idea elinympäristöjen erilaisuudesta osoitetaan erilaisin esimerkein. Kirja painottaa hyviä esimerkkejä, niiden määrän sijasta. Diamond ei yksinkertaisesti ole vain päättänyt sanoa jotain tiettyä ja sitten kuluttanut aikaansa kirjastossa 20 vuotta keräten mitä tahansa joka mistä tahansa kulmasta tukee hänen näkemystään, koska tällä metodilla lähes mitä tahansa voitaisiin väittää. Jos takana on se, että ajankohtia on jätetty tarkoituksella käyttämättä, Latvuksen voisi luulla osoittaa tämän kertomalla mitä puuttuvassa ajankohdassa oli kriittistä ja ongelmallista. Ja tietenkin sen, miksi tämä teoria ei saa "sisältää paradokseja", koska niitä itselleenkin suo.

Samoin hänen puolustuspuheensa siitä että hänen kirjaansa on syytetty manipuloivista kysymyksistä on se, että hän on halunnut ohjata nuoria tutkijoita miettimään kysymyksiä. Hänen omasta Newton -osiostaankin löytyi tälläinen:

"Olisivatko Newtonin viimeiset 40 elinvuotta olleet toisenlaiset ilman Jeesuksen alkuperän kieltämistä, sillä nyt hän ei ollut enää rajansa tunteva, armahdettu syntinen!"

Minusta tälläiset tutkimuskysymykset ovat melko erikoisia.