Mietintä.

Jos minä olisin kaikkivoipa kosmoksen luoja, ja voisin sanalla ja tahdolla ja muutoin tekemään mahtavia asioita. Voisin tietenkin säätää kaikki tapahtumat kaikkina aikoina. Voisin säätää miljardien ihmisten ja eläinten elinkaaren, puhumattakaan kosmoksen muista toiminnoista.

Jos kykenisin todella tähän, antaisinko itseeni verrattaen alkeellisten olentojen, ihmisten, todella näytellä niin tärkeää roolia. Näkisinkö todella sen vaivan, että välittäisin mitä nuo minun yksinkertaiset luomukseni ajattelevat minusta. Vaatisinko todella itselleni heidän palvontaansa? Tarvitsisinko tätä palvontaa johonkin? En usko, luulen että jos olisin niin yksinäinen, loisin kaikkivoipuudessani itselleni enemmän kaltaistani seuraa. Eihän ruukuntekijätkään odota että ruukut häntä alkaisivat palvomaan. Eikä kelloseppä vaadi rannekellon kiitosta, saati että kirjoittaisi kelloille kirjan, jossa vaatisi itseensä kohdistuvaa palvontaa.

Universumin kokoisessa paikassa olisi erikoista kuvitella että minulle kantaisi jotain erityistä merkitystä se, mitä jotkut ihmisille ameeboihin vertautuvat olennot ajattelevat. Olisi vaikeaa keksiä miksi näiden ameebojen vaellukset johonkin tiettyyn planeetan kolkkaan olisivan merkityksellisiä muille kuin näille vaeltaville ameeboille itselleen. En usko, että jaksaisin vaivautua heittää tuhmia ameeboja helvettiin, vaikka kuinka olisin tehnyt ne.

Kosmisesti ajatellen olisi yhtä järkevää väittää että koko universumi on olemassa vain, jotta me ihmiset voisimme nähdä 10 uutiset.