Aito ja väärennös.

Kun keskustellaan UFOista, Jumalasta tai lähes mistä vain, tullaan melko usein sellaiseen tilanteeseen, että ihminen todistaa jonkin asian väärennökseksi, ja päättää tämän pohjalta koko ilmiön väärennetyksi. Kreationistit löytävät piltdownin ihmisiä ja muita, ja päättelevät että fossiilit on väärennettyjä ja että evoluutioiden fossiilipäätelmiin ei voi lainkaan luottaa. Peltoympyröiden
vastustajat ottavat esimerkkejä peltoympyröistä, jotka on väärennetty joten ne kaikki on väärennetty. Kummitusten vastustajat keksivät keinoja joilla kummituskuvia on väärennetty ja päättelevät että kummituksiin ei tule uskoa. UFOjen vastustajat osoittavat että jokin ufokuva on keinotekoinen ja siksi ufoihin ei tule uskoa. Ihmiset antavat esimerkkejä, joissa aivoja ärsyttämällä saadaan uskonnollisia kokemuksia ja päättelevät että uskonnolliset tuntemukset ovat keinotekoisia. Ihmiset tuottavat Penn&Teller -tyyliin ruumiisapoistumisilmiön lentäjien kiihdyttimessä, joka vaikuttaa aivoihin. Joten ruumiistapoistuminen on aina aivotoimintaa, eikä todellisia sielun liikkeitä. Kreationistit sanovat että jos ihminen rakentaa älyllään tietynlaisia rakenteita, vastaavat rakenteet luonnossakin on älyn tekemiä.

Tosiasiassahan mikään yksittäistapaus ei todista että muutoin ei voisi olla. Mutta niiden pohjalta voidaan tehdä silti yleistyksiä. Kukaan tervejärkinen ei esimerkiksi väitä että jos poliisi on löytänyt väärennettyjä seteleitä, että oikeita ei olisi. Tai että jos hän löytää supermarketista julisteen jossa on Mona Lisa, että Louvressa on esillä juliste, (arvo 7€).

Seuraava on minun kannanottoni asiaan.

Kysymys on minusta siitä, miten todisteet on painottuneet; Meillä on havaintoja aidoista fossileista, ja kykenemme erottamaan aidon ja väärennetyn fossiilin ainakin joissain määrin toisitaan. Samoin meillä on havaintoja väärennetyistä UFOkuvista ja väärennetyistä peltoympyröistä, mutta ei "aitoa tavaraa". Vaikka vaihtoehto, eli se että peltoympyrät ja UFOt voidaan molemmat osoittaa olevaksi, on mahdollinen. Tarvitaan siis selvästi kaksi ehtoa:
1: Meillä on yleistys, jossa vain toisesta vaihtoehdosta on olemassa evidentiaalista esimerkkiä. Esim. vain kummituskuvia jotka tiedetään vääriksi ja sellaisia joiden aitoutta ei tiedetä.
2: Voimme kyseenalaistaa tämän yleistyksen. Eli voimme jotenkin muuttaa tilannetta. Jos tilanne on rakennettu sellaiseksi että todistusketjun rakenne on sellainen että vain toiselle puolelle voidaan ylipäätään saada aineistoa, se on dogmi. Siksi on merkitystä että voimme kyseenalaistaa yleistyksen esimerkiksi kummituksista tuomalla itse kummitukset todelliseksi ilmiöksi. Samoin se, että näemme normaalisti aika oikein ei tarkoita sitä että havaitsemme aina oikein. Huumeet tai väsymys tai hulluus tekevät siksi hallusinaatioita. Emme rupea olettelemaan niitä oikeiksi, koska seurauksena olisi se, että näitpä mitä tahansa missä tahansa, se kertoisi vain siitä että "onpa erikoinen uusi olemassaolon muoto, jota voi tarkastella vain kun uskovainen napsii noita tiettyjä sieniä Raamatun ilmestyskirjaa lukiessa.
3: Mietimme todistustaakkaa. Koska jos esimerkiksi epileptikoilla on deja vu -kokemuksia, mutta emme tiedä miltä aito "olen kokenut tässä aikaisemmin" voitaisiin todistaa, on järkevämpää odottaa että kaikki deja vu -tapaukset ovat aivojen virheellisestä toiminnasta johtuvia.

Kysymys on ole pelkästään siitä onko yleistäminen hyvä vai huono asia. Kysymys on pikemminkin siitä, että toisaalla yleistäminen, eli asioiden luokittelu yhteen tiettyijen säännönmukaisuuksien kautta, on tavallista. Ja toisaalta on joskus ihan syytä huutaa että "ei pidä yleistää!" Yleistyksien käytössä kyse on aina siitä minkälaisia todisteita ja mihin asti meillä niitä on, mitä olettelemme yleistäessämme ja voimmeko kyseenalaistaa sen.

Tämän vuoksi esimerkiksi jos juliste onkin vain julistemarkkinoita varten tehty, emme todellakaan voi väittää että Louvressa tai yhtään missään on sen julisteen "aito taulu". Vaikka Mona Lisa onkin meillä esimerkkinä. Juliste muuttuu "kopioksi" vasta jos meillä on havaitoja myös itse taulusta, aivan samoin kuin taulukaan ei muutu julisteeksi koska Louvressa oleva taulu ei havaintojen pohjalta ole juliste. Tämän vuoksi väite Jumalan älystä piirteen takana ontuu, koska jos evoluutio tai luonto tuottakin sen piirteen, väite siirtyy heti siihen, kuinka se on "ohjelmoitu siihen". Joka tarkoittaa sitä että voimme loppupeleissä saada todisteita vain "älyn" puolelle. "eiälyn" puoli jää aina pakosti tyhjäksi. (He toimivat juuri kuten ne shamaanit jotka väittävät näkevänsä hallusinaatioissa "uusia ulottuvuuksia". Shamaanit eivät toki oleta "havainnointia" kuten eivät kreationistitkaan "älyä". Mutta he olettavat niitä sinne missä niistä ei ole todisteita, ja tämän tehdessään he vievät kykynsä itsekriittisyyteen.) Voidaan aina sanoa että "emme vain tiedä miten äly vaikutti", se yllättävä ongelma ei siis kumoakaan yleistystä, vaan osoittaa ainoastaan että älyä oli jossain erikoisessa paikassa.

Kysymys ei ole koskaan siitä, "voiko olla", vaan siitä "onko todisteita", ja "olemmeko kriittisiä myös itsellemme".