tiistai 29. huhtikuuta 2008

Nimeäminen ei ole heidän vahvimpia puoliaan.

Kun puhutaan hihhuleiden "eliitistä", viitataan usein karismaattiseen liikkeeseen. Nimi viittaa "armolahjaan", mutta kuulostaa arki -ihmisen korvaan siltä, mitä karisma nyt yleensä tarkoittaa. Ihmisen ulkoista vetovoimaa.

Ja tältä kannalta ajatellen nimi vaikuttaa aika erikoiselta. Koska kun karismaattisten liikkeiden armolahjojen alla tapahtuvaa toimintaa, kuten kansankaatajien toiminnasta johtuvia "karismaattisia liikkeitä", katselee ei mieleen tule ainakaan mikään sellainen karisma, jossa kiiltävään haarniskaan pukeutunut Urho Kekkonen kutsuisi joukkojaan taisteluun, "anwards".

Toinen hieman vastaava on tietysti vapaakirkko vapaaseurakuntineen. Heidän nimensä johtuu tietysti siitä, että heitä Suomen Kirkkolaki ei ohjaa. Tosin on aika kyseenalaista sanoa tätä vapaudeksi, koska he ovat Suomen Kirkkolakia huomattavasti tiukkapipoisempia ohjeistuksissaan. Tämä vapaus on siis hieman samanlaista vapautta, kuin jos olisi nurmikenttä, jossa on vieressä hiekkatie. Voit valita kuljetko hiekkatietä vai nurmikkoa pitkin. Kun nurmelle laitetaan kieltokyltti, jossa nurmikolla kävely kielletään, ei vapaus nouse. Eikä kävely tietä tai nurmea pitkin muutu mitenkään "merkityksellisemmäksi" siksi että jokin tapa on erikseen kielletty. Tämän perustelun takana on kuulemani väite siitä että Raamatun kiellot tekevät teot merkityksellisiksi, ilman ohjeistusta on sama miten tekee, eikä millään tavalla toimimisella ole mitään arvoa. Kieltokyltti sen sijaan tekee toisen toiminnan oikeaksi ja toisen paheksuttavaksi.

Jos vapaaseurakunnat ovat vapaita ja karismaattisen herätysliikkeen tyypit ovat virkkuja ja karismaattisia, voitte alkaa kutsua minua uudella nimellä. Tästä lähtien olen mr Finland.

Ei kommentteja: