Miksi ihmiset pysyvät uskovaisina?

Uskovaisuuteen on varmasti paljon syitä. Liittyminen ja pysyminen uskossa ovat hieman eri asioita. Tässä kerron joitain aatteitani siitä, miksi monet pysyvät uskossa modernissa yhteiskunnassamme. (Tosin olin yllättynyt kun "kuudes aisti" -tietovisailussa vain noin puolet uskoi kuolemanjälkeiseen elämään. Samalla selvisi että nuorista enemmistö ei usko.)

Luetteloni ei ole täydellinen eikä varmasti sovi kaikkiin uskovaisiin.

1: Sosiaalinen yhtenäisyys.
Uskomus, jonka mukaan menneisyydessä ryhmähenki nousi ja saattoi yhteiskunnan selviämään uskonnon avulla. Ja että tämä tarkoittaa sitä että yhteiskunta ei voi tulla toimeen ilman uskontoa. Jotain, joka pitää kansalaiset kurissa.

Uskonto kuitenkin aiheuttaa sekulaarissa, moniarvoisessa yhteiskunnassa, usein ongelmia. Voi olla että ennen uskonnoista on ollut hyötyä tässä suhteessa, mutta nykyisin sekulaarit uskonnot joudutaan liennyttämään lähes ateistiselle tasolle, jotta se ei aiheuttaisi ristiriitoja. Koska niitä "ainoita oikeita uskontoja" on useita. Nykyisin uskonto on sitä vähemmän riitoja aiheuttava, mitä lähempänä se on ateismia. (Valitettavasti osa ateisteista ottaa uskovaisista mallia. Hekään eivät rauhan asiaa aja.)

2: Moraalisyyt.
Moni pitää uskontoa ainoana moraalisen käytöksen lähteenä. Aivan liian usein törmää ajatteluun, jonka mukaan ei ole mitään mahdollisuuttakaan olla moraalinen ilman uskontoa. Kuitenkin jo se, että katsoo ympärilleen, riittää siihen että ihmiset ovat melko lailla yhtä moraalisia. Vankipuvuissa kaikki näyttävät samalta, et voi erottaa heidän uskontoaan. (Vain heidän ihonvärinsä ja ikänsä, joita toki voi käyttää arvailemisen tukena.)

3: Suku ja ystävät.
Uskonto peritään vanhemmilta. Tämä tarkoittaa sitä, että uskonto sidotaan aina perheeseen, ja ydinryhmiin. Uskosta luopuja luo konfliktia. Mutta suurin niistä ei ole Jumalaa vastaan. Suurin niistä on monesti perhettä vastaan. Tämä tietenkin korostuu esimerkiksi Jehovan Todistajien yhteydessä. Kun yhteydet eronneihin katkaistaan, vain todellinen perheenrikkoja, joka ei välitä perheestään yhtään, tekee eroamisen keveästi vain sen takia että hänellä ei ole vakaumusta. Muille se on kovaakin kovempi paikka.

4: Uskonnoissa on itsekritiikkisuoja.
Uskontojen piirissä ei yleensä moitita samaa uskontoa. Tämä koskee tietysti ateistejakin. Onkin tyypillistä, että kuuluitpa mihin tahansa uskonnolliseen ryhmään tahansa, kritiikki löytyy aina ulkopuolelta. Helluntailaiset haukkuvat Jehovan Todistajia, kirjoittavat kirjoja joissa repivät Uuden Maailman Raamatunkäännöksen tavu tavulta alas. Helluntailaisten kritiikki taas löytyy jostain muualta. Aina jostain muualta. Tässä on se, että jos kuulut johonkin uskontoon, on todennäköistä että et törmää sen sisällä omaan ryhmään kohdistuvaan kritiikkiin, mutta törmäät muiden uskomusjärjestelmien kritiikkiin. Tästä syntyy vaikutelma siitä että "on valittu oikein". Muissa on vikaa, meissä ei yhtään. (Osassa uskonnollisissa järjestelmissä itsekritiikkisuoja on vedetty äärimmilleen. Logiikka ja tieteen vallalla olevat teoriat heitetään syrjään, jos ne ovat ristiriidassa opetusten kanssa. Heille jopa opetetaan virheellisiä näkemyksiä esimerkiksi evoluutiosta. Esimerkiksi Gouldin mallista opetetaan ties mitä ihmeellisyyksiä, jotka ovat täydellisen väärin.)

5: Ego
Ihmiset ovat erittäin keskittyneitä itseensä ja heidän lähimpiin ystäviinsä. Tätä voidaan sanoa vaikka "egosentrismiksi". Tämä on näkynyt historiassa siten, että maa on nähty universumin keskuksena ja ihmiselle on nähty erityisiä tarkoituksia. Tämä onkin yleistä. Ihminen kokee, että hänellä on oltava jokin erityinen merkitys, jotta voisi elää onnellisesti. (Itse en tätä voi ymmärtää. Itse olen vetänyt tilanteen äärimmilleen: WYSIWYG -ajattelutavan mukaanhan "se mitä näet on se mitä saat", itse olen vetänyt tämän siihen asti että WYGIWYS, eli "se mitä saat on se mitä näet". Kun käyn kaupassa, olen aivan yhtä elossa kuin silloin kuin olen juhlissa. Molemmat ovat minun elämääni, enkä lakkaa olemasta toisessa näistä tapauksista.)

6: Pelko
Normaalisti ihmiset pelkäävät ajatusta siitä että he vain lakkaavat olemasta. Pelastustoiveet, inkarnaatioajattelu ja muut asiat tuovat tähän kohtaan helpotusta. On huomattava, että valheellinenkin toivo on toivoa, mutta on huomattava myös se, että väärästäkin toivosta luopuminen on raskasta. Tämän takia WinCapitassa rahansa menettäneet pyörittivät keskuudessaan erilaisia huhuja: Yhden huhun mukaan sijoitusklubin toiminta keskeytyi koska klubin johto olisi itse pyytänyt klubin tutkintaa rahanpesuepäilyjen vuoksi. Toivosta luopuminen oli raskasta. Samoin monet jotka ovat sortuneet "nigerialaiskirjeisiin" ovat lähetelleet ja lähetelleet sitä rahaa vuosikaupalla. He ovat ajatelleet että pian se raha tulee. He eivät ole voineet ajatella että heitä on petetty ja kunnolla ja että jo heitetyt rahat olisi saman tien voinut vaikka polttaa. Ja tässä kohden kyseessä oli pelkkä raha. Elämä on ihmisille rahaa tärkeämpi. ("Rahat vai henki" ei oikeastaan ole kysymys, se on ilmoitus siitä että paras antaa rahat, ettei lähde henki.)

7: Hallinta
Maailmassa on paljon asioita joita ihminen ei ymmärrä tai hallitse. Tämän tunnustaminen on vaikeaa. Moni luottaa yliluonnolliseen koska uskoo varjelukseen ja muuhun, joka auttaa ja tukee hädän hetkellä. Tässä on vänkä hyötyaajattelu taustalla: Uskomalla voidaan hallita katastrofeja, estää niiden tulemista tai paikata seurauksia. Käsillä parantamalla ja rukoilulla voidaan yrittää parantua vaikka lääketiede olisi voimaton. Tämä tarkoittaa sitä että uskovaisen ei tarvitse koskaan myöntää että ei ymmärtäisi tai voisi hallita jotain tilannetta. Hän kokee aina olevansa "Jumalan kämmenellä".

8: Perinteet
Ajattelun pitäminen samanlaisena on helppoa. Maailmankuvan muuttaminen on yleensä ainakin raskaampaa, vaikeampaa tai pidempi prosessi. Kun isi ja äiti on jo lapsena opettanut jonkin asian, "että näin on", niin sitä helposti uskotaan ja seurataan lapsena. Ja sitten kun tullaan aikuisiksi, se onkin jo opittu tapa.

9: Seura
Seurakunnissa ei olla yksin. Niissä on muita ihmisiä. Jos olet yksinäinen, etkä muutoin saa seuraa, uskonnollisissa järjestöissä ollaan halukas antamaan seuraa kääntymystä vastaan. Jos sen sijaan olet uppiniskainen ja kieltäydyt uskomasta, jäät jälleen yksin. Seuran tarve korostuu esimeriksi läheisen kuoleman yhteydessä.