Parantuneen pikkupojan fianchetto

Joku kenties muistaa kuolevan isoäidin gambiitin. Sillä on myös sisarkikka. Sekin perustuu täysin perustelemattomalle "voitko sinä mennä sanomaan" -tempulle.

Argumentin sisältö on jotakuinkin se, että jos asian maininnasta tulee paha mieli, se ei voi olla totta. Ja toisaalta se tietysti viittaa siihen että koska joku kokee jonkun tilanteen subjektiivisesti jotenkin, sen on pakko olla totta.

On oikeastaan uskomatonta, että kukaan käyttää tätä, koska jos minä sanoisin että "Tunnen sydämessäni että ateismi on totta ja että jos joku on erimielinen, se tarkoittaa sitä että minulle tulee paha mieli." Jokainen näkee että tämä EI ole argumentti ateismin puolesta. Se olisi ainoastaan argumentti sen puolesta että lausujalla on päässä pahasti vikaa.

Tilanne alkaa sillä, että joku esittää koimieskertomuksen. Hän antaa ymmärtää että jos ei usko tapausta pelkän tarinan pohjalta, niin sitten on jo päässä vikaa ja sulkeutunut typerys.
Uskottavuus vähenee, ateisti seuraa ideologiaa dogmana ja pitää palopuheita asioista, joihin heillä ei ole kosketuspintaa ja kokemusta.

Kun sitten viittaa siihen, että takana VOI olla yhteensattuma, jolloin ei tarvitse olla typerys vaikka uskoisi toisin, eli katsoisi että takana on vain tarina, tuli vastaukseksi viittaus ihmeparanemiseen ja kehoitus jossa käsketään mennä ihmeparantuneen tai muun tarinan kertojan luo ja sanoa että kyseessä ei ole Jumalan teko. Ja kuinka tästä sanomisesta ei ateisti saa mitään ja uskovainen pahoittaa mielensä.

Tässä kohden tämä vetoomus ei tuo uskovaiselle ei ole mitään suojaa, koska käsittääkseni tarinoijat väittävät tässä tapauksessa että takana ON jotain muutakin kuin sattuma ja placebo. Heidän tulisi joko todistaa tämä väite, tai hyväksyä se että kaikki eivät olekaan samaa mieltä.

Se, että jokin kanta loukkaa jotakuta ei tarkoita että tämä kanta olisi väärin tai että sitä ei saisi edustaa. Mielestäni on erikoista että ateisteilta ensin vaaditaan huonoja tapoja, sitä että mennään sanomaan parantuneelle että hänen paranemisensa ei täytä objektiivisuuden vaatimuksia (kuten ei tee). Ja tämän jälkeen heitä pidetään epäkohteliaina.

Suo siellä, vetelä täällä. Mutta syynä taitaa olla se, että ateisti on aina syyllinen. Uskovainenhan voi aina tarinoida, "virikkeitähän" ne vain ovat. Tosin niitä tarinoita saarnataan sellaisella innolla, että ne edustavat kertojalleen muutakin kuin virikkeitä. He taitavat käyttää niitä omana ideologisena välineenään. Eikä heitä kiinnosta, mitä heidän kanssaan erimieliset asiasta ajattelevat, tai loukkaantuuko heidän käytöksestään joku. (Mutta ateistien pitäisi miettiä vakavasti muita ja muiden loukkaantumisia..)