Abortin vastustaminen.

Uskovaiset vastustavat usein aborttia. En itsekään sitä toki mukavana tai kevyenä asiana pidä. Mutta en kuitenkaan haluaisi vetää yhtäläisyysmerkkejä murhaankaan niin keveästi. Jos abortoitavalla sikiöllä ei ole aivotoimintaa, se ei koe tuskaakaan, eikä hänen ajattelunsa lakkaa. Tällöin tilanne ei ole murhaan verrattavissa.

Ainakin minulle on jäänyt täysin auki, miksi ja missä vaiheesa tilanne muuttuu abortiksi, ja mitkä asiat johtavat siihen että kyseessä on abortti;
1: Miksi ehkäisy ei ole abortti? Kondomiin ja keskeytettyyn yhdintään ryhdytään vakaasta tahdosta ja seuraus on sama.
2: Alkion kiinnittyminen kohtuun on tietysti jonkinlainen merkittävä raja. Mutta jo ennen tätä voidaan tilanne estää: Nimen omaan tätä tarttumista ehkäistään ns. katumuspillereillä.
3: Vasta kun alkiolla on hermosto, kyse on abortista?

Minun mielestäni vasta kun yksilö voi tuntea tuskaa, sen abortointi on väärin, ja minimivaatimus tälle on hermoston toiminta. Joka käynnistyy vasta kun sikiö on ollut kiinnittyneenä kohtuun jo jonkin aikaa. Ja niin edespäin. Ongelmia tuottaa muun muassa jälkiehkäisypillereiden käyttö; Sehän tarkoittaa jo määritelmälliseti alkion abortoimista ennen kuin se liittyy kohtuun. Solupallo ei olisi välttämättä kiinnittynyt muutenkaan, mutta aborttin olisi silti laskettava mukaan. Itse asiassa ei ole tavatonta löytää henkilöä, joka sanoo että vasta kohtuun kiinnittynyt alkio on mahdollista abortoida, mutta että jälkiehkäisy on silti syntiä. Jälkiehkäisypillerin toimintaperiaate ei siis ilmeisesti ole aina tiedossa ja jälkiehkäisyn nähdään jotenkin myrkyttävän jo kiinnittyneen sikiön.

Jälkiehkäisyssä kuitenkin vain pienennetään raskaustodennäköisyyttä, joten samalla logiikalla myös rajun liikunnan harrastaminen seksin jälkeisinä päivinä olisi kiellettyä, koska sekin tekee aivan samaa asiaa. Ja sekin on aktiviista toimintaa. Vai muuttuuko liikunta moraalittomaksi vasta kun se tehdään tietty tavoite, raskauden minimointi, mielessä?

Eräs tyypillisin abortinvastustajien kanta on, että he jollain lailla viittaavat sinuun ja elämääsi henkilönä; Esimerkiksi “Miettikääs asiaa siltä kantilta, että sinuakaan ei olisi olemassa, jos äitisi olisi tehnyt abortin.” Tämä on tietysti täysin tunteisiin vetoavaa. Koska koko juttu perustuu siihen, että aborttia ei tehdä sellaisessa vaiheessa missä ihmisellä olisi tietoisuus tai käsitys ympäristöstään. Sen sijaan siinä vaiheessa kun kysymys on asetettu ja vastaus voidaan saada, tietoisuus on. Ero on minusta merkittävä. Asiaa on rinnastettu jopa näin: Jos kysytään ihmiseltä, joka on jo olemassa, että "Olisiko hyvä, jos vanhempasi olisivatkin käyttäneet kondomia, tai siveästi pidättyneet seksistä aikanaan, jolloin silloin sinua ei olisi?" , niin harvapa taitaa pitää tilannetta sellaisena, että olisi ollut parempi olla olematta. (Harva taitaa olla niin masentunut että toivoisi ennemmin olevansa olematta kuin olevansa elossa.) mutta tästä ei voida johtaa että elämän kunnioittamiseksi ihmisten pitäisi naida koko ajan, joka ikinen päivä, mielellään lukuisia kertoja, jotta syntymä ja elämän ihme ei vain jäisi toteutumatta.

Jos jälkiehkäisy johtaa huonoon moraaliin, päättelyillä joilla sitä vastustetaan voidaan siis johtaa ihan samanlaiseen huonoon moraaliin.

Minusta avainsana on tietoisuus; Mitä ei ole kokenut, ei osaa kaivata. Siksi argumentaatio "saisiko lapsen tappaa jos sitä ei enää huvita hoitaa" -argumentti haukkuu väärää puuta. Jos sikiön hermosto ei toimi, se ei tiedä mitään elämästä, ei siis myöskään kuolemasta. Tietenkään sikiötä, jonka hermosto toimii, ei saa tappaa.

Toisaalta minusta jokainen halukas saa jättää abortin tekemättä jos siltä tuntuu. Enkä suosittele aborttia muutoinkaan ensimmäisenä suoritteena. Mutta en halua kieltääkään sitä. Abortin vastustajat taas ovat siitä erikoisia, että he päättävät asiasta paitsi omasta, myös muiden puolesta. Minusta on OK, jos joku on kristitty eikä suostu tekemään aborttia missään olosuhteissa, koska se olisi hänestä kristillisyyden vastaista. Se on hänen oma päätöksensä.

Mutta pitäisikö tämä normi pistää kaikille muillekin pakolliseksi? Minusta tässä on jälleen "moraalisen pakkokontrollin" halua. Abortinvastustajat haluavat siis toisin sanoen määrittää oman mielipiteensä kaikkien normiksi. Minun mielestäni taas abortin tekemättömyys muuttuu merkityksettömäksi, jos se tehdään mahdottomaksi. Jos kaikilta amputoidaan kädet, hän ei enää voi kehuskella sillä että ei näpistä kaupassa.

Ja toisaalta, aborttikielto on vaarallista. Jos lasten vanhempia estetään tekemästä laillista aborttia, he tekevät sen kuitenkin laittomasti. Maissa joissa abortit on kielletty, harrastetaan enemmän myös äidille vaarallisia "hengariabortteja". Jo tämä pistää hieman miettimään, että aborttien kieltämisestä on vakavia haittoja. Toisaalta tällä samanlaisella päättelyllä voitaisiin sallia myös ympärileikkaukset; Kun niitä tehtäisiin kuitenkin, ne pitäisi tehdä sairaalassa. Ne taas eivät ainakaan minusta tunnu hyviltä ratkaisuilta. Tosin abortissa on kyseessä aina kaksi henkeä, lapsen ja äidin. Molemmat tulisi ottaa huomioon myös vertailussa ympärileikkauksiin, joissa on vain yksi osapuoli joka kantaa riskit.

Sitten kun mukaan lisätään se, pitäisikö hedelmöityshoitoja sallia, koska ne manipuloivat syntyvyyttä, väestönkasvu joka on ongelma juuri liiallisuutensa vuoksi, sekä kloonit, joita voitaisiin tuottaa ihmisiksi, otetaan mukaan tilanne muuttuu jo niin sekavaksi että normaali ihminen ei voi kuin ihmetellä.

Kysymykset ovat vaikeita. Ja minusta niiden miettiminen ja niistä päättäminen ei ole ulkopuolisen asia. Lapsi tulee perheeseen. Kyseessä on perhetapahtuma, iloinen tai surullinen. Ja perheen asia on päättää miten toimivat.