Tästäkin Tuomitaan!

Amerikkalaiset fundamentalistit ovat päättäneet että homoseksuaalisuus on syntiä. Tämä ei olisi uutinen, mutta jos siihen sidotaan juuri kuollut näyttelijä, joka ainoastaan näytteli homoa tilanne muuttuu hieman uudemmaksi. Tuoreesti kuollut Heath "Brokeback Mountain" Ledger kun oli näytellyt homoroolia, jossa homot esitettiin inhimillisinä. Fundiksille tämä tarkoittaa tietenkin vain yhtä asiaa:

“He got on that big screen with a big, fat message: God is a liar and it’s OK to be gay.”

Siksipä toisella tavoin uskovilta näkemystensä suvaitsevaisuutta vaativat Baptistit ovat päättäneet häiritä Lodgerin hautajaisia. Ilmeisesti näytteleminen on syntiä ja eifundamentalistien mieleen olevat roolit tulee pyyhkiä kokonaan pois kaikista elokuvista.

Olen sitä mieltä, että fundamentalistit sekoilevat. He pitävät itseään Jumalan kuvina, joten ei ihme että he ovat sekoittaneet sen mitä sanomaa heistä sanotaan ja mitä Jumalasta sanotaan. Jumala ei siis välttämättä ole iso lihava valehtelija. Mutta hänen mielestään kaikkitietävät seuraajansa voivat olla jo aivan oma lukunsa. Olipa sitten kysymys näyttelemisestä tai kasvissyönnistä.

Mitä nimilistat merkitsevät?

Sandwalk -blogissa käsiteltiin (ID)kreationistien nimilistaa. Nimet on laitettu seuraavanlaiseen vetoomukseen:

"We are skeptical of the claims for the ability of random mutations and natural selection to account for the complexity of life. Careful examination of the evidence for Darwinian Theory should be encouraged."

Eli että esittäjät ovat skeptisiä siitä että satunnaismutaatiot ja luonnonvalinta voisivat tuottaa elämän kompleksisuuden ja että he suosittelevat tarkkaavaista Dawinistisen teorian tarkastelua.

Moran sanoo että hän on yhtä mieltä lausunnon kanssa, koska hän korostaa geneettistä ajautumista ja muita elementtejä esitettyjen mekanismien lisäksi. Mutta että hän ei ole silti allekirjoittamassa lausuntoa, koska hän tietää miten kreationistit sen tulkitsisivat.

Eli:
Koska tiedemiehet kannattavat kriittisyyttä, ja moni kannattaa juuri noita ajatuksia joita tuossa allekirjoituksessa tieteessä tarkoitetaan. Mutta että jokainen 700 ei välttämättä ole ymmärtänyt mitä likaisia taustamotivaatioita ID -kreationisteilla on ollut niiden lisäksi.

Mutta toisaalta kaikki tietävät että kreationisteilla on aivan erityinen tapa suhtautua lukumääriin ; Tämä näkyy muun muassa silloin, kuin Discovery Instituten pojat kertovat onko enemmistä ÄS:äläisistä evankelisia kristittyjä..

Eivätkä pelkät nimien lukumäärät ilman vertailua siitä kuinka moni on erimielinen, anna hyviä tuloksia. Esimerkiksi sen valossa, että yli 10 000 pappia on allekirjoittanut kannattavansa evoluutiota puhumattakaan siitä että aika moni tiedemies jonka nimi on Steve on allekirjoittanut vetoomuksen jossa ollaan sitä mieltä että evoluutio on hyvää tiedettä. Näihin verrattuna alle 1000 nimestä koostuva nimilista, joka on kerätty globaalisti eri puolilta maailmaa, näyttää itse asiassa surkealta tulokselta. (Ei olisi lainkaan mahdotonta saada useampia nimiä Loch Nessiin uskovista tiedemiehistä.)

Mutta minusta kreationistien tulisi lopettaa käsiäänestys, ja vedota että "jokainen tietää mitä se tarkoittaa". He voisivat seuraavaksi vaikka tehdä voimannäytteen ja pistää jokaikisen noista 700 suunnittelemaan tekemään positiiviseen todistusaineistoon perustuvan ID -tutkimuksen seuraavan vuoden aikana. Lopputulokset voitaisiin sitten julkistaa vaikka ISCIDissä, joka on ID -myönteinen julkaisu. Siinä olisikin jo sitten 700 ID -tutkimusta kasassa.

Luulen kuitenkin että he kuluttavat voimannäytettä kerätäkseen seuraavan 10 vuoden aikana seuraavat 700 nimeä lisää. Ja kirjoittavat sen sijaan muutaman Katujen Anteroille suunnatun kirjan jossa kerrotaan kuinka kreationisteja vainotaan vaikka niin moni tiedemies tietää että se on Hyvää Tiedettä! Ja että tämänkin kirjan kirjoittaa joku niistä parista samasta tyypistä, jotka vuodesta toiseen ovat niitä jotka kirjoittavat käytännössä kaikki vastaavat kirjat...

Mutta kyseessähän ei olekaan tieteen tekeminen, vaan Discoinferno, fundamentalistien vaivalla rakentama Helvetti Maan Päällä.

Kaksi kappaletta.

Hero:


Hallelujah:

Kriittisyys ja suvaitsevaisuus.

mm kirjoitteli blogissaan suvaitsevaisuudesta ja kriittisyydestä. Hänen mukaansa eurooppalainen kriittisyys on harvinaista muualla. Tämä ei minusta suinkaan tarkoita että se olisi hyvä asia. Se kertoo minusta siitä että ulkomailla on asiat todella huonosti. Olen aistimassa arvottomuutta.

Ehkä takana on se, että en ole elänyt heidän systeemissään. Euroopassa kritiikittömyys johtaa helposti siihen että joku pistää sinut maksamaan ylimääräistä esimerkisi siitä että kellosi saa vyöhyketerapiaa. Tai ainakin jotain sen tapaista. Toisaata tämä sopii myös toisin päin: Ulkomaalaiset eivät ole luoneet suhtautumistapaansa meidän kulttuurisysteemiimme. Se mikä toimii heille ei toimi välttämättä kaikille.

Toki olen yhtä mieltä siinä, että vääränlainen kriittisyys johtaa täydellisyydentavoitteluun, joka taas on tuomittu epäonnistumaan. Ihminen joka näkee sen miten asiat ovat ja sen miten niiden pitäisi olla, ja etenkin sen valtavan kuilun näiden kahden välillä, joutuu taatusti pettymään. Aivan kuten liian pitkälle viety demokratia johtaa äärimmäiseen rasismiin: Jos vain enemmistön mielipide suvaitaan, ollaan erittäin pian tilanteessa jossa on yksi valtio, yksi uskonto, yksi poliittinen puolue. (Voit jatkaa listaa loputtomiin, ja huomaat että enemmistö ihmisistä on kanssasi erimielinen aikas monessa asiassa.) Tämä ei ole kriittisyyden tai demokratian ongelma, vaan siinä kuinka sitä käytetään. (Kuten hihhuliudenkaan olennaisena ongelmana ei ole itse usko, vaan se kuinka sitä käytetään.)

Mutta siirryn kuitenkin itse aiheeseen, eli kriittisyyteen ja suvaitsevaisuuteen.

mm kommentoi:

"Tiedemaailmassa kriittisyys on tarpeen. Ihminen yleensä kuitenkin osaa vastata vain niihin kysymyksiin, mitä itse osaa tehdä. Eläköön silti rajallinen tietomme, kunhan ymmärrämme, että se on rajallista. Paljon silti riittää vielä keksimistä ja löytämistä. Toivottavasti käytämme keksintömme oikein."

Kerron miksi minun vuokseni tiedemaailma tarvitsee kriittisyyttä. Koska sen sisällä tosiasiaväitteiden sisällöllä on merkitystä. Tieteessä ei ole yhdentekevää, onko jokin asiantila jotenkin vai erilailla. Tälläisissä asioissa tarvitaan kriittisyyttä. Tämä ajatus on tullut minulle sellaiselta henkilöltä kuin Theodore Kaczynski tutummin "Unabomber". Mies oli kaamea terroristi, mutta se ei tarkoita että hänellä ei olisi jotain sanottavaa. (Ei ne ajatukset vaan kuinka...) Hän esittää kirjassaan että yhteiskunta on tietyissä asioissa kriittinen ja tietyissä asioissa suvaitsevainen. Hän esitti, että valtio ei jousta niissä asioissa joilla on sen kannalta merkitystä. Valtio välittää siitä käymmekö työssä ja maksammeko verot. Sen sijaan se voi suvaita uskontoja, jos ne eivät haittaa valtion olemassaoloa ja rakennetta. Unabomber tiivisti sen toki mielestäni väärin siihen että valtio suvaitsee vain asioita joilla ei ole merkitystä. Korostan kuitenkin sitä, että se on kriittinen nimenomaan niissä asioissa joilla on merkitystä. Sillä juuri näinhän se asia on. Ihmisetkin ovat kriittisiä nimenomaan niissä asioissa joissa on merkitystä. Ne asiat jotka ovat harmittomia saavat olla.

Se, millä on merkitystä, vain vaihtelee ihmisestä toiseen. Esimerkiksi uskonnolliset fanaatikot ovat kriittisiä nimenomaan siksi että heille Jumalalla on todella merkitystä. (Kuten sillä tuntuu toden teolla olevan merkitystä vihaisille ateisteillekin.)

Moni voi ajatella että tälläinen tavuttaminen on täysin vastoin tämän blogin henkeä. Mutta se ei itse asiassa ole. Sillä minäkin korostan sitä, että kriittisyyttä tarvitaan. En vain suostu keskustelemaan hihhuleiden kanssa, koska se ei muuttaisi asioita. Hihhuli on "määritelmällisesti dogmaatikko". Hänellä on yksi lähtökohta josta hän yhdellä ajatustavalla päättää lopputuloksen. Koska pohjimmiltaan sillä on hänelle merkitystä. Se on hänelle Merkitys isolla M:ällä. Perusmerkitys, jota ilman hänelle ei ole muita merkityksiä. En suinkaan jätä keskustelematta heidän kanssaan siksi, että heidän kannattamallaan asialla ei olisi merkitystä. Ainoastaan heidän kanssaan keskustelussa ei ole mitään mieltä : Se ei voisi olla mitään muuta kuin merkityksetöntä inttämistä joka ei johtaisi mihinkään ja jota joutuisit jatkamaan vuodesta toiseen ilman että loppua näkyisi. Tämä taas veisi paljon aikaa siten suunnatulta kritiikiltä, joka voisi oikeasti muuttaa asioita, vaikuttaa niihin. (Joka veisi voimavaroja sellaiselta jolla olisi merkitystä. Täten hihhulin kanssa keskustelu ei ole "merkityksetöntä" vaan haitallista. Ainoastaan keskustelun sisältö olisi merkityksetöntä, koska se ei etenisi mihinkään keskusteluna.)

Siksi korostaisin kriittisyyttä, mutta siten että suvaitsevaisuus otettaisiin osaksi kritiikin normia. (Kuten matematiikan normit sanovat että 1+1=2, sekulaarin kriittisyyden normi voisi olla suvaitsevaisuus.) Tämä johtaisi siihen, että suvaitsemattomuutta kohtaan voitaisiin olla suvaitsemattomia. Emme vain seisoisi hymyilemässä kaikelle moniarvoisesti. Koska esimerkiksi sharialain kivityssäännöille suotu suvaitseva hymy sanoisi vain, että kivittämisellä ei ole merkitystä. Kaikille aina suotu hymy on tyhjä hymy. Se olisi kammottava hymy. Se on kammottavuudessaan verrattavissa Neil Gaimanin Sandman -sarjakuvassa esiintyneen hahmon nimeltä "Delirium" (ent. "Delight") lahjaan. Siinä "Houreelle" hymyillyt nuori tyttö saa lahjaksi sen, että hän on aina onnellinen. Vaikka mitä tapahtuisi. Ja aina. Ja aina. Lähes yhtä kaamea on aina ja kaikkialla tuotettu lause: "Jos vaikka sallisimme".

Tälläisen suvaitsevaisuuden nimissä naispappien vastustaminen muuttuu "suvaittavaksi erilaiseksi näkemykseksi", ja homoavioliittojen vastustajat jotka haluavat määrätä toisella tavalla uskovien, peräti heidän omaan uskontokuntaansa kuulumattomienkin, avioliittoasioihin sekä natsismi muuttuvat vain "erilaisiksi näkemyksiksi". Tälläinen ei ole sellaista suvaitsevaisuutta, jota voidaan sallia. (Vika ei tässäkään kohdassa ole suvaitsevaisuudessa vaan siinä kuinka sitä käytellään.)

Siksi jos joku sanoo että meidän ateistejen tulisi vain suvaita esimerkiksi islamia tai kristinuskoa, hän kertoo minulle että joko kristinusko on täysin harmiton, tai että sillä ei ole mitään merkitystä. Minusta on tärkeää erottaa aito suvaitsevaisuus pelkästä silatusta nihilismistä. Minusta on tärkeää erottaa aito suvaitsevaisuus pelkästä pelosta välttää oman lempiaiheen kriittistä lähestymistä. Sillä kun viimeksi katsoin ikkunasta ulos, aidolla suvaitsevaisuudella oli vielä merkitystä.

Ja tämä suvaitsevaisuus ei ole ristiriidassa kriittisyyden kanssa. Se päinvastoin vaatii sitä. Kriittinen suvaitsevaisuus poistaa islamista "hihhulielementit" ja sallii loput. Tällöin panoksena tai tähtäimessä ei ole itse islaminusko tai vapaus uskoa mihin haluaa. Kritiikin alla on vain sen haittojen poistaminen. Jäljelle jäävät vain ne hyvät asiat joilla on väliä. Ja tietenkin ne asiat, joilla ei ole merkitystä. (Niiden oikeutta ei suinkaan tule mitätöidä. Sitä tulisi minusta päin vastoin korostaa!)

Ongelmana tässä on tietysti se, että on vaikea tietää millä asioilla on aidosti merkitystä. Tämän punnitseminen vaatii sitä, että kaikki elementit tulee voida asettaa kritiikin alle. Jotta voisimme edes jollain lailla saavuttaa yhteisymmärrystä siitä mitkä asiat ovat hyviä ja huonoja, millä on merkitystä ja mitkä ovat vain mielenkiintoisia kuriositeetteja. Millekään ei tule voida antaa täydellistä immuniteettia tältä. Pinnallisesti tämä tarkoittaa laajempaa oikeutta kritisoida. Laajemmassa mielessä tämä tarkoittaa laajempaa oikeutta aidosti keskustella asioista. Tämä ei välttämättä ole ensi silmäyksellä paljoa pyydetty, tai että se peräti jo toteutuu täysin. Mutta tosiasiassa jo inttämisen väistäminen näissä asioissa on nykyään kuin suuri voitto. Sillä keskustelu näyttää aina siltä että hihhuli saa haukkua mutta hänen näkemyksiään tulisi kunnioittaa...

Kolme pientä porsasta - korjaan - valkoihoisista, keskiluokkaisista, keski-ikäisistä, heteroseksuaalia, kristittyä, miestä.

Kyllä nykyaika on kauheaa. Joka paikassa on sortoa ja rasismia. Uusnatsit perustavat puolueita. Erilaisia näkemyksiä, kuten sharialain kannatusta ei suvaita. Miesten euro on naisten 80 senttiä. Hoitsujen palkka on palkkakuoppa, ei sukupuolikysymys, paitsi jos palkankorotuksiin ei oltaisi suostuttu jolloin se olisi kertonut yhteiskuntamme asenteista.

Eikä siinä vielä kaikki!

Eurooppalaisilla on kauheita rasistisia satuja. Kolme pientä porsasta loukkaa muslimeja. Ja Disney ja muut vastaavat 1933 ylläpitivät tätä vainoa.

Eli koska "Vanhan tarinan saa kirjoittaa uusiksi", mutta vain tietyin ehdoin, saamme ilmeisesti pian nähdä uudelleenkirjoitetun tarinan, joka kertoo valkoihoisista, keskiluokkaisista, keski-ikäisistä heteroseksuaaleista kristityistä miehistä. Tai jostakin muusta näiden yhdistelmästä. Sillä kuten tiedämme, heitä ei voi loukata vaan ainoastaan kritisoida. Ja he osaavat tietenkin ottaa huumorin vastaan iloiten!

Sillä siinä, missä esimerkiksi islamilaisten tai feministejen odotetaan ja sallitaan loukkaantuvan, heidän suuttumisensa kertoo ainoastaan huumorintajuttomuudesta. Siksi jos valkoihoisista, keskiluokkaisista, keski-ikäisistä heteroseksuaalia kristittyä miestä pilkkaa, tämä odotetusti naureskelee ja sanoo että "Olipa hauska juttu tuo, missä pilkkasit minua! Kerro toki lisää!"

Itse asiassa en sano että heidän pitäisi loukkaantua enemmän. Sen sijaan joitain asioita ei välttämättä tulisi ottaa niin vakavasti..

ARGh!

Tänään aiheenani on roolipelien kummajainen, Alternaty reality game. Se ei ole larppausta, eikä se oikein ole mitään muutakaan. Lähinnä se muistuttaa "sock puppettien" käyttöä, josta on tehty taidetta. Tosin vaihtoehtotodellisuuspelissä korostetaan enemmän juonta. Siinä käytetään useita medioita joilla luodaan ympäristö, jossa tapahtumia ohjaa suuresti osallistujien toiminta. Hankalaksi pelin tekee yleensä se, että osallistujat eivät tiedä että kyseessä on peli.

Kuuluisin esimerkki on alternative reality gameista on varmasti Lonelygirl15, jossa näyttelijä loi itselleen keinotekoisen persoonan, jolle sai valtavan suosion. Hänen youtube -sivuilleen löytyi mahtavasti kävijöitä ja siihen syntyi eräänlainen oma ympäristönsä. Kävijöitä oli paljon ja heidän spekulaationsa ja yksittäisten jäsenten löydöt levisivät, ja "juoni" eteni.

ARG eroaa normaalista sukkanukkeilusta siten, että kyseessä on interaktio, jossa tapahtumia ei kontrolloin "huijari", vaan tapahtumat ohjautuvat enimmäkseen pelaajien kautta; Usea osallistuja mahdollistaa eri medioiden yhteiskäytön niin, että vihjeitä tai vastaavia voidaan kätkeä useisiin toisistaan periaatteessa irrallisiin paikkoihin. Näiden löytyminen ja "pelaajien" spekulaatiot ohjaavat "pelin" kulkua. Kuten jokainen pienemmänkin mittasuhteen roolipelejä ohjannut tietää, tälläisessä systeemissä tulokset ovat usein aika vaikeasti ennustettavia.

Tulkaa ulos koloistanne, ihmiset!

Maailma on paikka, jossa ihmiset yrittävät tulla toimeen, eleillä ja oleilla. Tämä vaatii sitä, että ympäristö on "tasaista" sillä tavalla, että ihminen tietää ainakin suunnilleen mitä tapahtuu kun hän tekee joitain asioita. Mitä tarkemmin ja mitä useampia asioita täyttää tämän ehdon, sitä paremmin ihminen tulee toimeen ympäristössään. Siksi ihmiset vihaavat aukkoja, he haluavat ymmärtää. Ja koska toistaiseksi selittämättön ilmiö voi muuttua tasaiseksi, he vihaavat "aukkoja" ja "kuoppia".

Sillä tiedolla voimme selvitä kahdella tavalla:
1: Joko tiedämme, että jokin asia tapahtuu tietyillä ehdoin, mutta emme voi hallita sitä, joten voimme sopeutua siihen ja välttää tai suosia sitä, vähän tilanteen mukaan.
2: Jos tiedämme että jokin asia tapahtuu tietyin ehdoin ja voimme korjata tai manipuloida sen tai ohjata sitä vielä parempaan suuntaan.

Tieto lisää siksi kykyä välttää ongelmia ja hallita niitä.

Tämän vuoksi on ihan ymmärrettävää että ihmiset keksivät kummallsiakin selityksiä, jotta heidän maisemansa näyttäisi tasaiselta. Koska silloin ihminen kokee ymmärtävänsä asioita. Ja voivansa kenties jopa hallita niitä. Siksi tavallani täysin ymmärrän jos joku peittää tiedon aukon Jumalalla. Se antaa käsityksen hallinnasta.

Sitä minä en sen sijaan enää oikein käsitä, että ihmiset paitsi peittävät koloja aukkojen Jumalallaan he alkavat myös rakastamaan niitä koloja. Muuttavat niihin asumaan kuin parhaatkin luolamiehet ja koristelevat sen ulkopuolelta perunamaalla ja kukkaistutuksilla ja nurmella kuin Konnun hobitit. Ikäänkuin se muuttaisi sen tosiasian että he asuvat kolossa joksikin muuksi. Ja tämän kuoppaan rakastumisen seurauksena käy niin että jos joku tulee uuden tiedon kanssa peittämään kolosia, he raivostuvat.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä ei johtuu siitä että he pitävät erityisen tärkeänä hallitsemista. Aito ymmärtäminen ei tuota heille riittävää tyydytystä, koska siinä missä aukon peittäminen tuo heille henkisen ilon ja tyydytyksen, jossa ympäristö saadaan hallintaan, he joutuvat aukkojumalasta luopuessaan luopumaan hallinnasta ja siirtymään sopeutumiseen, mikä ei tietenkään ole yhtä hienoa ja palkitsevaa.

Toivottavuus ei kuitenkaan tarkoita että se olisi totta. Siksi kuoppaihmiset itse asiassa saavat konkreettisesti huonomman elämänhallinnan, mutta paremman mielen. Tässä ei siis ole vastakkain edes "kauneus ja totuus", vaan "halu ymmärtää ja halu hallita".

Viikkogallup: sitoutuneisuus ja muuttumattomuus

Tällä viikolla kyselin siitä miten sitoutuneisuus ja muuttumattomuus, vaikka ne ainakin minun arkiajattelussani tuntuvatkin ihan samalta asialta, eivät sitä ole. Tässä kohdassa huomattiin että esimerkiksi pankkitilejä tavataan pitää kauan, ne eivät vielä tarkoita sitoutuneisuutta. Ja ainakin tämän näkemyksen mukaan nimenomaan uskonnollinen vakaumus tai vakaumuksettomuus on ainut elementti, joka oli yleinen molemmissa. Uskontokuntia ei vaihdeta ja niitä on vähän. Jopa parisuhteisiin sitoutuminen jää tässä suhteessa toiseksi uskonnolle sekä määrässä että kestossa.

Tämä on minusta hieman surullinen tulos. Tosin en tiedä miten paljon se kertoo parisuhteesta jos asia voidaan korjata vaihtamalla uskontokuntaa useammin. Joten en tiedä miten surullinen olen.

Kirkko kahdella langalla

Jari Rankisen blogissa viitattiin siihen kuinka Piispat ja Arkkipiispat laukovat ristiriitaisia lausuntoja. Toinen sanoo että naispappeuden suhteen voidaan tehdä työjärjestelyjä jos se kaikille sopii ja toinen sanoo että ei. Ja muutenkin lausunnot tuntuvat hyppelehtivän laidasta laitaan jo pelkästään Arkkipiispamme lausuntoja lukiessamme. (Arkkipiispamme on niin avomielinen ja kriittinen samanaikaisesti että kykenee olemaan itsensäkin kanssa erimielinen tälläisissä asioissa.)

Fundamentalistisen Ollilaisen mukaan hänestä tuntuu siltä että

"Arkkipiispan kirjoitusta lukiessani en oikein voi välttyä ajatukselta, että mies sanoo eri asioita eri ihmisille. Teologipäivillä Kauniaisissa mies esiintyi maltillisesti ja sovittelevasti."
...
"Mutta nyt kun sali ei ole täynnä konservatiiveja, arkkipiispan sävy on toisenlainen. Tällainen kameleonttitaktiikka ja takinkääntely ei ole omiaan lisäämään luottamusta."

Itse törmäsin kirkon kameleonttimaisuuteen, tai ainakin ihovärjäykseen lukiessani tällä viikolla jotain ilmaislehteä. (Luultavasti joko 100 tai Metro, valitettavasti päivän numero ja muut kiinnostavat tiedot ovat minulta unohtuneet matkan varrella.) Siellä joku piispantasoinen ihminen kertoi, että nykyään monet kirkkoon kuuluvat haluavat enemmän suvaitsevaisuutta ja kertoi että kirkko on todella suvaitsevainen koska hyväksyy erilaisia näkemyksiä esimerkiksi homoseksuaalisuuskysymyksessä. Tälläinen maalaileminen ei minusta toimi, koska tuossa lausunnossa ei viitattu sellaiseen suvaitsevaisuuteen, jota suvaitsevaisuudella tarkoitetaan. Vaan sellaiseen suvaitsevaisuuteen, jota kirkko harjoitti toisen maailmansodan aikaan Natseja kohtaan. Kyseessä on mainitussa mutta tuoreemmassa syrjinnän hyväksymisestä.

Valitettavasti tälläinen on vain kirkolle haitaksi : Kun kaikille osapuolille tulee sellainen olo, että kirkko kääntää takkia aina yleisön mukaan, en usko että luottamus siihen tulee lisääntymään.

Täytyyhän tästäkin puhua!

PANUhuoneessa oli kirjoitus joka koski kirjastoja. Kirjastot ovat julkisia rakennuksia, kuten tiedämme. Artikkeli huomautti asiasta, jonka me kaikki varmaankin muutenkin tiedämme: Kirjastojen materiaali on painottunutta:

"siinä missä naispainotteinen henkilökunta vieroksuu esimerkiksi pornoa, se hyväksyy muulla tavalla arveluttavaa aineistoa, vallankin ”homeopatiakirjoja”. Tällä koodinimellä kirjoittaja viitannee kaikenlaiseen valetieteeseen, ”vaihtoehto”-lääkintään ja muuhun esoteeriseen hömppään, jota naisväki hormoniensa ohjaamana lueskelee paremmankin asian väärtillä innolla. Onkin aiheellista kysyä, eikö tämän tyyppinen kirjallisuus ole viemässä tilaa ja resursseja hyödyllisemmiltä aloilta: jos kirjaston luonnontiedehylly on kapoisempi kuin homeopatiahylly, sitä on pidettävä ongelmana."

Ei, minua ei itketä se että pornoa ei saa vohkittua. Mutta kyllä minua materiaalit nuorempana kovasti kiinnostivat. Ja nykyään on nettikin. Mutta en tietenkään halua estää tätä iloa muilta, etenkään maaseudun peräkammarien pojilta. (Viedä nyt toiselta elämisestä niiden pienet ilot! Missä on Hannu Karpo!) En myöskään kannata Panun tapaa suhtautua naisiin, mutta silti tuossa painottumisessa on varmasti asiaa. Mutta olen kirjoittajan kanssa sitä mieltä, että jos kirjasto hommaa hyllyilleen aidosti vaarallisia juttuja, kuten homeopatiaa ja luontaislääkintää, jotka voivat aikaasaada oikeita ongelmia, tulisi myös muita materiaaleja ottaa esille. Eli kuten Panu sanoo:

"Toisaalta - jos hyväksymme sen mahdollisuuden, että liiallisesta pornon kulutuksesta saattaa olla haittaa kansan seksuaaliterveydelle, koko kansanterveydelle tuskin on hyväksi sekään, että ”vaihtoehtolääkintää” käsitteleviä kirjoja (lue: taikauskoista hömppää) löytyy kirjastoista hyllymetreittäin. Kummasta siis on viime kädessä enemmän yhteiskunnallista vahinkoa? Loppujen lopuksi porno kuitenkin on vain ajankuluketta ja todellisuuspakoa, jota ei ole tarkoitettukaan kovin vakavasti otettavaksi, kun taas erilaisten valetiede- ja ihmelääkityskirjojen tekijät nimenomaan odottavat lukijoittensa uskovan heidän kirjoittamaansa soopaan."

En ymmärrä miksi porno tulisi kieltää "lastensuojeluna". Ainakin meidän kirjastossa on K16 -merkittyjä videoita, joita alaikäiset eivät saa haltuunsa, itse asiassa saaminen (heh heh) on vaikeampaa kuin ykkösoluen hommaaminen kipskalta!

Panulta mielenkiintoisin huomio koski kuitenkin uskonnollisuutta:

"Kristilliseltä kannalta porno on nähdäkseni tuomittavaa siksi, että se viettelee ihmistä kristillisen siveysopin vastaisina pidettäviin, huorinteoksi luokiteltaviin seksuaalisiin tekoihin; toisaalta kuitenkin suuri osa huuhaa-, valetiede- ja esoteriikkakirjallisuudesta on kristillisestä näkökulmasta pakanauskontojen propagandaa, pimeintä animismia ja šamanismia, tai ainakin gnostilaista harhaoppia. Siinä missä porno kehottaa rikkomaan kuudetta käskyä, new age -läpysköissä propagoidaan ensimmäistä käskyä vastaan. Itse kukin voi tykönään miettiä, kumpi loppujen lopuksi onkaan suurempi synti Jumalan edessä."

Minuahan ei tietenkään Jumalan kanta kiinnosta - En ole hänen hyvänpäiväntuttunsa, vaikka Hän voisi mikä päivä tahansa tulla meille kahville, valinta on siis Hänen. Hänhän kuitenkin tietänee missä asun ja on kykenevä käymään kylässä, ja minä olen näiltä elementeiltä hieman estynyt. - Mutta kirjastohenkilökunnan suhtautuminen onkin jo hieman eri lukunsa.

Ja suhtautuminen näkyy. Ottakaa joskus huviksenne itsellenne aikaa. Menkää kirjastoon, vaikka ryhmänä. (Kirjastot ovat julkisia rakennuksia, saatte mennä sinne kunhan ette melua ja laitatte kännykät kiinni ja sipaisette nelijalkaiset ystävänne kirjaston ulkopuolelle syömään eväänne.) Laskekaa huuhaakirjat. Voitte vaikka kasata ne yhteen kasaan niin on helpompaa. Kaivakaa rinnalle aidot tiedekirjat. Kolmanteen kasaan voitte laittaa pornon. Sitten voitte pyytää kirjastonhoitajia kommentoimaan että miksi helvetissä tuo tietty kasa, joka btw. ei ole porno eikä tiedekasa, on niin suuri.

Itseäni ei enimmäkseen edes pornon pieni määrä haittaa. Mutta tiedekirjoja olisi hyvä välillä saada. Ja luulisi että koululaiset hakevat kirjastosta yhä esitelmiä (vai hakevatko ne ne nykyisin wikipediasta?) varten "ihan oikeaa tietoa". Tai ainakin pitäisi. Sillä minusta koulutuksen juju on siinä että opetetaan. Eikä suinkaan se, että lapset päättävät mihin olisi kiva uskoa ja opettaja sanoo että "ottakaa itse selvää", tuolla on huuhaahylly kirjastossa Ihan Teitä varten.

Siinä on nimittäin pian lapsen maailmankuva vinossa kuin John Holmesin torni.

Juhlan paikka.

Ihmisen elämässä tavallisesti jaetaan arki ja juhla. On tavallista ja sitten jotain erityislaatuista. Ihmisten on normaalisti vaikeaa arvostaa "yksinkertaisia asioita", niin tärkeitä kuin ne voivatkin olla.

Mitkä asiat sitten ovat yleensä ilojen lähteitä? Harvinaiset asiat. Asiat, joita ei tapahdu joka päivä. Onnenpotkut. Ihminen juhlii lottovoittoa enemmän kuin normaalia arpajaisvoittoa. Vaikka arpajaisvoiton voittosuhde taatusti onkin loton pelaamista suurempi.

Kreationistit sanovat että elämä on liian epätodennäköistä. Tai että elämä on "vain sattumaa". Tämä kuulemma jotenkin pudottaa elämän arvostuksen. Miksi? Eikö se tarkoita sitä että elämää pitäisi nimenomaan juhlia entistäkin enemmän? Miksi sattumalta syntynyt sama asia olisi yhtään sen huonompi kuin jonkun tekemä? "Tuntemattoman älykkään tahon jonka motivaatiota emme voi ymmärtää" -tekemä tuotos ei tuo samalle asialle edes lisäarvoa tunteiden kautta.

Väitänkin, että on hienompaa pitää elämää "harvinaislaatuisena lottovoittona", riemastuttavana sattumana, kuin rinnastaa itsensä kylmiin tunteettomiin ja elottomiin koneisiin ja kutsua tätä "Tarkoitukseksi"...

LOTTO

Vanhan sanonnan mukaan lotto on tyhmyysverotusta ihmisille, jotka ovat huonoja matematiikassa. Tosiasiassa olen melko varma siitä että vain harva lottoaja pelaa sen takia että odottaisi voittavansa keskimääräisesti enemmän kuin pelaavansa. Harva tavoittelee suoranaista taloudellista hyvinvointia. Vaikka sitähän se lotto tarjoaa.

Se, mitä ihminen pohjimmiltaan ostaa pelatessaan lottoa, on unelman. Ihminen haluaa haaveilla "jos vaikka" -tilanteella. Ja tämä perustuu siihen että lottoaminen ei ole heistä "kauhean kallista". Heitä ei harmita häviö, koska he ovat ostaneet sillä viikoksi haavetta ja hieman jännitystä. Pelaamisen onni ei riipu pelkästään voittamisesta. Suomalainen pelitutkimus tutkii paraikaa miksi pelaaminen on hauskaa. Tutkimushankkeen lehdistötiedotteessa paljastettiin, että:

"Ravajan aikaisemmassa tutkimus-hankkeessa kävi ilmi, että toisinaan epäonnistuminen, esim. oman pelihahmon tuhoutuminen, herättää pelaajissa mielihyvää."

Itse en lottoa pelaa. Josku nuorempana olen kyllä laittanut pari riviä likoon. Mutta uhkapelit eivät ole minua varten. En osaa nauttia niistä. Samoin en ikinä ole nauttinut ainoankaan pelaajahahmon tuhoutumisesta roolipeleissä. (Olen kai outo.) Sen sijaan muistan kyllä DooMin kuolemattomuuskoodin. (IDDQD)

Uskonto tarjoaa varmasti useille uskovaisille hieman samanlaista iloa, kuin laitettu lottorivi. Tosin he vetoavat "äärettömiin voittoihin", joka tekee sen että vaikka heidän mahdollisuutensa olla oikeassa olisivat häviävän pienet, he voivat laskea "odotusarvon kannattavaksi". Siinä missä tavallisten pelien kohdalla pätee "Se ei pelaa, joka pelkää", Pascalin vaa-an mukaan juuri sellaisen kannattaisi. Sääli vain, että koko "ääretön voitto" on arvaus. Se on sama, kuin olettaisi suoraan että pelaaminen kannattaa. ; Ateisti voi ihan vastaavalla premissillä, jolla uskovainen antaa voiton suuruudeksi äärettömän antaa voitonmahdollisuuden tai voiton olemassaolon todennäköisyydeksi nollan. Tai pakottaa uskovaisen uskomaan jokaikiseen Jumalaan. Jippoja kyllä riittää niitä haluaville.

Mutta tämä on itse asiassa sivuraiteelle menemistä. Koska kyseessä ei ole matematiikka. Kyseessä uskovaisilla on haaveen ostaminen. Uskovainen panostaa "jos vaikkaan", aivan kuten lottoajakin. Ja tämä tunne pistää heidät pelaamaan. Voiton odotusarvosaivartelut ja haravasysteemien miettimiset ovat vain rationalisointeja, joilla haetaan puoliväkisin oikeutusta sille mitä halutaan. (Mallia: Kas, tässä meillä johtopäätös, mitä havaintoja voimme saada tukemaan sitä/miten saamme havainnot sopimaan siihen.) Uskovaiset eivät aidosti välitä vaikka voitto ei olisikaan ääretön. Kyseessä on haave, ei todennäköisyyslaskelmat (Voidaaan sanoa, että tämä on minun tapani sanoa Housen "The Right Stuff" -jaksossa laukoma epäkohteliaisuus "Rational arguments don't usually work on religious people. Otherwise, there would be no religious people.")

Ehkä meidän tulisikin muistaa uskontojen kanssa seuraava RAYn mainoskampanja: Pelaaminen on hauskaa, kunhan muistaa lopettaa ajoissa!

Koskeeko lait Kristittyjä?

Tänään 100 -lehdessä oli sivulla 5 pikkuinen juttu siitä, kuinka Helsingissä kristityt olivat viime päivinä pikkuisen rikkoneet lakia : He olivat käyttäneet sähköisiä vahvistimia tilaisuudessa, josta eivät olleet ilmoittaneet poliisille tai muille tahoille, joille olisi pitänyt.

Lakihan on kieltänyt sähköisten vahvistimien käytön katusoittajilta vuonna 2006 puolivälin tienoilla. Jos vaahvistimia haluaisi käyttää, siitä olisi ilmoitettava poliisille. 100 -lehden jutusta selvisi, että vahvistimia olivat käyttäneet mm. kristillistä rappia laulaneet ja että ilmoitusta asiasta ei oltu tehty. Tilaisuus ei siis ollut lainmukainen.

OK. Laki on tosi uusi. Eikä rikekään ole kovin vakava. Enkä minäkään tätä tekoa korostaisi, elleivät he puheissa itse korostaisi kuinka lainkuuliaisia ja hyviä ihmisiä he ovat. (Onhan Suomen Laissa kuulemma kristinuskoa kun se on monilta olsin moraalinen..) Koska he korostavat tätä, heille on tietenkin annettava tiukemmat kriteerit kuin muille. Jos kristillisyys tarkoittaa hyvyyttä ja moraalisuutta, vähin mitä voidaan tehdä on katsoa onko kyseessä "tekopyhyys". (Eikä heidän kannata ryömiä minkään "en tiennynnän" taakse, koska heillä on omien puheidensa mukaan suora yhteys Kaikkivaltiaaseen ja Kaikkitietävään Isäänsä. Ja että heidän vakaumuksensa kertoo heille jopa tulevaisuuden lainsäädännöstä sellaista että lähitulevaisuudessa meille tulee virtapiirit käteen. Tältä pohjalta heidän vähintään tulisi tietää, tai sitten he eivät ole vilpittömällä mielellä liikenteessä.)

Tämä 100 -lehden uutisoima tapaus on kuitenkin osoitus siitä, että vaikka uskovaiset aina itse kiistävät koskaan nähneensä yhtään mitään laitonta tai sopimatonta julistustoimessa, se ei tarkoita että tälläisiä ei koskaan ikinä missään tapahtuisi. Ja että aina kyseessä ei ole yksittäinen vahinko, vaan että ryhmäkin voi erehtyä.

Siksi korostaisin valvonnan tärkeyttä. Tietääkseni julistajille kerrotaan asiallisen toiminnan perusteet, mutta että heitä ei valvota mitenkään. Minun tietääkseni tälläistä ei sovelleta missään muussa ohjatussa katutoiminnassa. Esimerkiksi kadulla liiveissä kuukausilahjoittajia jakavien toimia valvotaan.

Harry Potter ja Raamatun tuunaus.

Vatikaanin virallinen lehti on julkaissut italialaisen prof. Rialtin Harry Potteria vastustavan artikkelin. Mukana on tuttua "kannustaa okkultismiin ja noituuteen" -tavaraa, joka on siitä erikoista että kukaan ei väitä Harry Potterin olevan faktuaalinen. Lausunnon ilmaisu

"Päämäärä pyhittää keinot, koska kaikkitietävät, valitut, intellektuellit tietävät kuinka synkkiä voimia valvotaan ja kuinka ne käännetään hyviksi."

tuottaa ainakin minulla riemun kiherryksiä, koska siinä on ainakin muutaman pöllimetsän verran hirsiä silmässään. Vatikaanihan jo itsessään on tuollainen auktoritaarinen taho, joka palvoo Raamatun Jumalaa, joka kirjassaan käskee mm. kansanmurhaan. Silti tätä pidetään hyvyyden lähteenä, koska näennäisestikin pahat asiat asiat tehdään oikein ja oikeista syistä, ja koska Paavi kykenee kontrolloimaan hyvyyttä valtakunnassa. Ja he väittävät Fantasiaelementtejä vilisevää Pyhää Kirjaansa "Oikeiksi Tapahtumiksi". Ja perustelevat tämän totuudellisuutta sillä, että siinä viitataan oikeisiin tapahtumapaikkoihin ja henkilöihinkin. (Joka muuten Harry Potterinkin kohdalla pätee. Siinä mainitaan ihan oikeitakin paikkoja. Mm. Lontoo ei ole mielikuvitusta.)

Koska Vatikaani sallii tuomitsevan mielipiteen, ja koska uskovaisissa on niitä jotka sitä haluvat tehdä, kohdistan siksi täydellä vapaudella saman Heidän Pyhään Kirjaansa. Mutta tämän pilkkaaminenhan olisi tietysti Jumalanpilkkaa koska Raamattua pidetään faktuaalisena. Toisin kun Harry Potteria, jota ei pidetä totena, ja jota kukaan ei pidä totena, sitä saa pilkata. Tosin tässä perustelussa jää hieman auki se, että miten ihmiset kääntyvät okkultismiin jos sitä ei pidetä totena? Ilmeisesti kaikki näkemykset ovat samanarvoisia mutta toiset näkemykset ovat samanarvoisempia kuin toiset? Siispä en välitä tästä, ja rohkeasti otan esiin Raamatun. Lähestyn sitä erään kampanjan kautta:

Pimp My Bible harjoittaa Raamatun tuunausta. (Sitä ei saa sekoittaa!) Tämän tarkoituksena on "tehdä tavallisesta henkilökohtaista".

Toki tämä on enemmän "pyhäkouluaskartelua", joka on tarkoitettu niille, joille ulkokuori on pääasia. Voidaan sanoa että "tuunauskulttuurin kannalta" Raamatun ongelma on se, minkä PMP -sivu sanoo "Ohuenohuille sisäsivuille on vaikeampi saada lisää eloa".

Mutta jos minä tuunaisin Raamatun, tekisin sen kunnolla. Tärkeä asia on pakkaus : Kannen on minusta kuvattava sisältöä. Joten hiiteen pörröisyys ja lämpimyys, sillä sitä minun on siitä kirjasta vaikea löytää. Jotta Raamatusta tulisi minulle henkilökohtainen, sen sisältöä pitäisi tuunata. Lähestulkoon kokonaan. Mutta tyydytään ulkokuoreen, jotta ei rapsahda vaikka vankilaa jumalanpilkasta.. Jos sisältöön ei voi koskea, tulee edes kannesta tehdä sisällön mukainen. Ja koska Pimppaamisen tavoitteena on korostaa omaa suhdetta ja suhtautumista Raamattuun, on minun kampanjan hengessä täysin lupa niin tehdä. Voin siksi sanoa että en pilkkaa Jumalaa vaan korostan ainoastaan omaa näkemystäni asiasta.

Koska Raamatussa on mukavasti väkivaltaa, sotakohtauksia ja seksiä, niistä saa kyllä kuvitusaiheita. Ne muut kohdat ovatkin sitten tuskastuttavan väsyttävää luetteloa siitä kuinka Aam sai Jaafetin joka sai Eesakin, joka sai Veroja, joka sai... ja listauksia siitä kuinka papin on uhrattava eläin jotta rasvan käry olisi Herralle ylen mieluisa ja kuinka kuukautisveri tekee saastaiseksi tietyksi ajaksi naisen, seksiä harrastavan naisen, ja tämän miehen. Näistä on vaikea saada irti kuvitusta.

Siksi minun Raamatussani olisi kunnon kannet. Siinä voisi olla esimerkiksi kuvaus tulvaa edeltävistä nefileistä raiskaamassa maan naisia. Tai sitten Simsonin muistoksi jotain tämän tapaista. (Valitettavasti en löytänyt kuvaa, jossa leijonaa revittäisiin riekaleiksi paljain käsin. Tosin netistä taatusti löytyisi sellaisia kuvia jotka voisivat värittää Nefileiden toimia, mutta valitettavasti en nyt auta teitä tässä asiassa tällä kertaa.) Samoin Egyptin vitsauksista saisi tyylikkäitä kuvia. Ja jos on symbolismin ystävä, voisi vaikka pistää kuvan, jossa on ovi ja verenpirskeet ovenreunoissa muistuttamassa Egyptin poikalapsien murhasta (joka verrattuna Herodeksen poikiensurmaan oli massiivinen.

Ja tietenkin: Kuvia ympärileikkauksista! Niillä muistutettaisiin siitä, kuinka Hyvät Herran seuraajat voittivat ja päihittivät eettisellä sotajuonella Sikemin kaupungin!(lue itse, koko 1. Mooseksen kirja luku 34 Joka on minusta koko Raamatun riemastuttavin luku.) Voisin myös tehdä Uuteen Testamenttiin liittyviä juttuja, mutta Mel Gibson omistaisi niihin suurimpaan osaan tekijänoikeudet.

Minun Raamattuni ei ehkä olisi niin "henkilökohtainen", kuin "massatuotteenomainen", suorastaan kliseinen nykyään kirjakaupassa myyvätä kirja. Mutta se olisi sentään rehellinen. Kansi vastaisi sisältöä. Enkä varsinaisesti pidä tätä pahana asiana. Jos kirjassa on seksiä ja väkivaltaa, se perinteisesti myy hyvin. Ja jos tässä ei ole pahaa muiden kirjojen kohdalla, niin miten se olisi muuta Raamatun kohdalla?

Jos askartelisin Raamatun ja lähettäisin siitä kuvan tuonne arvioitavaksi, niin kiinnostaisi nähdä, miten hyvin Raamatunmukainen Raamatun päällystykseni sopisi tuonne noiden vähemmän sisältöön viittaavien pörröjen, rusettien ja söpöjen kissanpentujen joukkoon.

Tietenkin, jos joku pirunkurisuudessaan on valmis myös tekemään tuon, haluan ehdottomasti nähdä lopputuloksen.

Ei kuin askartelemaan!

Pokerinaamalla

En ole kovin paljoa harrastanut politikointia. Mutta tässä tapauksessa olen valmis tekemään poikkeuksen. Viime viikkojen tuore uutinen on ollut pokeritakuu. Itse en pelaa mitään uhkapelejä, siis en myöskään pokeria. Ja lakiehdotuskin taisi romahtaa. Mielestäni tässä on kuitenkin parin sanan paikka, näin jälkikäteen.

Pokeritappiotakuulla tarkoitetaan sitä, että häviöitä voisi periä takaisin. Tämä on minun mielestäni siitä erikoinen laki, että sen henki sanoo eri asiaa, kuin mitä sen sanat sanovat. Tavoitteena on selvästi ollut ulkomaalaisen verkkopokeripelaamisen täyskielto. Mutta kun tätä ei voitaisi tehdä PR:än kannalta siististi suoraan, se haluttaisiin tehdä "mutkan kautta".

Suomen Pokeripelaajat korostaa että nettipokerin pelaaminen ei ole laitonta, ja että ei ole osoitettu että pelien tarjoaminen suomalaisille olisi laitonta. Eli että tuossa systeemissä karsitaan "mätien omenien" takia koko puu. Se on vähän sama, kuin jos lapsipornosivustojen netissäolemista laajennettaisiin koskemaan esimerkiksi koko googlen kuvahakua. (Koska filtterit ovat aina jäljessä ja niitä onnistutaan kiertämään, jolloin lapsipornoa voi tulla vastaan sitä kautta.)

Asiaa on mietittävä sitä kautta, mitä tapahtuu, kun tälläinen laki olisi tullut voimaan:
Ensimmäisessä vaiheessa Suomi tai tarkemmin suomalaiset pelaajat saisi valtavan edun. Siinä missä brittiläine (ammatti)pokerinpelaaja maksaa jos tulee takkiin ja saa rahaa jos voittaa, suomalainen olisi riskittömämmässä bisneksessä. Voitot käärittäisiin ja jos häviäisi, ne saisi ainakin osittain takaisin. Tästä seuraa tietysti se, että "pokerinpelaajien foorumit globaalimmin" raivostuvat eivätkä suostuisi ottamaan suomalaisia pokerinpelaajia pelaamaan, koska se vääristäisi pelitilannetta.

Tämä tarkoittaa sitä että jokin suomalainen taho nimeltä Veikkaus astuisi mukaan ja pistäisi monopoliaseman kautta pystyyn paikan jossa suomalaiset saisivat pelata, ja jossa ulkomaalaisetkin voisivat kenties pelata. Näin suomalaiset pokerinpelaajat pakottaisiin pelaamaan nimenomaan Veikkauksen pokeria.

Minua ei varsinaisesti harmita pokerin kieltäminen. Mutta olisivat tehneet sen siististi päin naamaa, eikä tuollaiselta filungilta haiskahtavalla yrityksellä.

Jumalaa vastaan taisteleminen.

Ateisti on aika erikoisessa asemassa, koska siinä missä minä en kiellä uskovaisia keskustelemasta ja kritisoimasta - en vain osallistu heidän jutteluihinsa - ateisteilta tahdotaan kieltää koko kritisoiminen. Tämä käy selvästi esiin kahdessa perusesimerkissä:

1: Ateisti ei saa kritisoida Jumalaa, koska silloin hän taistelee Jumalaa vastaan. Jumalan vihaaminen taas vaatii sen, että Jumala olisi olemassa.
2: Ateistit sortuvat vain eri näkemysten loukkaamiseen, ad hominemiin, sen sijaan että pysyisivät asiassa, eli Jumaluuden olemassaolossa. Ateisti vastustaa korkeintaan instituutiota, eikä siis uskalla käsitellä itse ongelmaa.

Eli ateisti ei voi toimia "oikein". Ateisti ei saa lähestyä Jumalaa kylmän rationaalisesti, koska se on sitä "naturalismia". Eikä Jumalaa sellaisella saa käsitellä. Jos ateisti laittaa mukaan tunnetta, hän on "vihainen ateisti, joka vihaa Jumalaa ja siis uskoo häneen".

Uskovaisilta voi siksi jäädä käsittämättä se, että ateistille itse lause "Jumala on" on yhtä merkityksetön kuin lause "eksoplasma on" tai "pääsiäispupu on". Jos ateisti ottaa tunteita mukaan koska hän vihaa valehtelua, epätieteitä, se ei tarkoita että hän vihaisi itse olematonta kohdetta. Hän vihaa epätiedettä. Maallista instituuttia, joka levittää tarinoita. Siksi ateisti vastustaakin yleensä järjestöjä ja oppeja. Ja siksi ateisti vastustaa kirkkoa, kouluopetusta, kreationististen kirjojen levittämistä. Koska katsoo että niihin liittyy petollista toimintaa. (Samallahan moni kreationisti perustelee oman evoluutiosotansa.) Ja jos julistajan persoona ja maailmankatsomus on kiinni näissä käsityksissä - kuten usein on - tämä ainoastaan kokee sen ad hominemina.

On hieman eri asia sanoa että "vastustan sinun maailmankatsomustasi -> olet huijari", kuin sanoa että "olet huijari -> vastustan maailmankatsomustasi".

Toki tässäkin on riski, että ateisti ulkoistaa rakkauden ja vihaamisen samaan tapaan, kuin uskova tekee ateistille. Eli että "rakastaa uskovaa, mutta vihaa hänen harrastamaansa oppia". Tosiasiassa maailmassa taitaa olla aika harvassa ne ihmiset jotka "Arvostavat huijaria, mutta vihaavat hänen kirjaansa". Sillä ainakin minusta huijaaminen kertoo jotain myös ihmisestä itsestään. Sillä ihminen on paitsi ruumiinsa, myös ajatuksensa ja toimensa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että demonisoin esimerkiksi skientologian perustajan ja antaisin esimerkiksi tappaa hänet. Se tarkoittaa sitä, että pidän Hubbardia huijarina ja tältä osin halveksittavana ihmisenä. Mielestäni tämän sanominen ei ole ad hominem - Koska Hubbardin valehtelu on erittäin vakuuttavasti osoitettu.

Kannibalismia! Holokaustia!

Orac kertoili eläinsuojelijoista. Sivulta löytyneen linkin mukaan PETA on ynnännyt lihansyönnin kannibalismiin ja ehdottanut eräälle kannibaalisurmaajalle pakotettua kasvisruokavaliota. (Mistä ainakin minulla tulee heti mieleen uskontohihhuleiden rinnastukset joissa homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen ynnätään.) Tämä logiikka nojaa seuraavaan:

"Like humans, animals are made of flesh, blood, and bone. They have the same five senses that we do, and they have the same capacity to experience suffering and fear. And all animals share the desire to live their lives free of pain and to avoid a violent death."

Kaikki yhteneväisyydet ovat varmasti totta. Mutta tälläinen ynnääminen on aina hieman arveluttavaa. Simpanssien perimästä valtavan suuri osuus on samanlaista kuin ihmisen. Silti simpanssia joka heittää mummoa kivellä päähän ja surmaa tämän kohdellaan eri tavoin kuin jos esimerkiksi minä menen tekemään niin. Samanlaisuus jossain ei suinkaan tarkoita samanlaisuutta kaikkialla.

Ja vaikka olisikin, PETA olisi silti vaikeuksissa. Se nimittäin itse tappaa eläimiä rutiininomaisesti:

"What's even more ironic is the fact that PETA readily admits that.......

They killed those helpless, healthy, and perfectly adoptable animals - all 96 of them in fact. That's not even being debated."

Sillä on jopa omia krematorioita tappamilleen eläimille. Jos eläinten syöminen=ihmisen syöminen samanlaisuuden varjolla, luonnollisesti tämä heidän koiriin kohdistamansa tuhoamisleiritys on suoraa verrattavissa esimerkiksi natsien holokaustiin.

Isojalan luonne selvitetty!

Mormonikirkkoon kuuluvat ovat selvittäneet että se on Raamatussa Kain, joka on tuomittu kävelemään ikuisesti maan päällä.

Onpas kätevää, kun eläinlaji jonka olemassaoloa ei olla varmistettu on saanut selityksen jonkun uskonnon Pyhän Kirjan pohjalta.

Rokotteet: Jokainen saa ihan itse miettiä ~ Vain välkyimmät pelastuvat.

Tiedefoorumilla on kinasteltu siitä aikaansaavatko rokotukset autismia. Koko ketjun idea tiivistyy oikeastaan seuraavaan:

"Miksi autismi lisääntyy? Jotkut väittävät, että lapsille annettavalla MPR-yhdistelmärokotteella olisi yhteys autismiin. MPR-rokote antaa vastuskyvyn tuhka- ja vihurirokkoa sekä sikotautia vastaan.

Willian Kessickin käytös muuttui pian MPR-rokotteen jälkeen ja hän sai ripulin ja lopetti puhumasta jo oppimiansa sanoja. Williamin äiti on vakuuttunut että autismi ja suolistovaivat liittyvät rokotteeseen. Samaa sanovat monet muut mm. Williamia tutkinut tohtori Andrew Wakefield. Wakefieldin mukaan kaikkien lasten elimistö ei kykene muodostamaan vasta-ainetta yhtä aikaa kolmea tautia vastaan, vaan tuhkarokkovirus jää elimistöön tulehduttaen suolistoa. Tulehdus vaikeuttaa ruoansulatusta, mikä vahingoitta aivoja aikaan saaden autismia.

Monet tutkijat ovat kieltäneet tämän yhteyden ja perustavat väitteensä laajoihin tilasto-otoksiin, mutta ovatko tutkimukset luotettavia? BBC:n dokumentti kertoo viimeisimmät ja osin vielä julkistamattomat tutkimustulokset. Niiden mukaan autisteilta ei löydy enempää suolistomuutoksia, eikä heidän verestään jäämiä tuhkarokkoviruksesta."

Eli yhdistelmärokotuksen väitettiin aikaansaavan autismia, mutta yhteyttä ei löydetty. Rokotteen kannattajat viittaavat tulehduksiin joita sikotauti, tuhkarokko tai muu yhdistelmärokotteen taudinaiheuttaja aiheuttaa osassa lapsia, joiden immuniteetissa on mahdollisesti geneettinen häiriö, mutta tähän ei ole yhteyttä.

Paljastuu, että rokotusten vastustajien kannalta tutkimukset ovat ikäviä. Rokotteet siis paljastuvatkin lääketieteen tutkimuksissa vaarattomiksi kerran toisensa jälkeen.

Ketjussa selviää, että vaikka rokotuksissa todella on pieniä määriä elohopeaa, sitä irtoaa myös mm. jos äidillä on hampaissa amalgaamipaikkoja tai jos hän syö järvikalaa paljon. Ja että elohopeaa saadaan paljon muualtakin, jolloin on vaikea sanoa paljonko sitä on juuri nimenomaan rokotuksista. (Ja tämähän on rokottamisen riskien kannalta se olennainen juttu.)

Paholaisen Asianajajan ketjuun laittaman linkin mukaan eräs viitattu tutkimus oli "tohtori Mark Geierin ja hänen poikansa tekemä. Geierin tutkimusmetodit ovat jättäneet toivomisen varaa"

Squirrelin kautta selviää, että MPR rokotteella ei ole havaitty yhteyttä autismiin. Samalla selviää että Wikipediassa on kaksi taulukkoa jotka näyttävät miten taudit ovat vähentyneet MPR -rokotuskampanjen alettua. Ja ainakin minusta tämä kertoo myös siitä, että jos MPR -rokotus lopetettaisiin, käyrä kääntyisi päinvastaiseen trendiin, koska taudinaiheuttajia ei ole saatu ajettua sukupuuttoon.

Silti rokotekriitikko Einstein muistuttaa, että hänen lausunnoissaan

"Jättiinkin sen oivaltamisen teidän lukijoiden harteille, ketkä ymmärsi, ketkä ei.. yhteyttä mahdolliseen perimän-geeni virheeseen."

Josta päästäänkin mielestäni se ketjun tarjoamaan oivallukseen. Siihen mitä tuollainen "arvuuttelu" itse asiassa tarkoittaa.

Se, että jokin asia on mielipide, tarkoittaa itse asiassa sitä, että on aivan sama, mitä mieltä siitä on. Asiasta ei ole todisteita puoleen tai toiseen. Ja se, että henkilö jättää asian vain "mielipiteeksi" sanoo itse asiassa että loppupeleissä ei hirveästi haittaa. Jos sanoo että "jokaisen tulee itse miettiä" jokin asia, hän itse asiassa sanoo, että molemmat ovat yhtä hyviä ja vaihtoehtoisia.

Tämä taas tarkoittaa sitä, että asialla ei ole juurikaan merkitystä. Kuten squirrel kirjoitti

"Ero siinä, onko rokotusasia mielipide, riippuu siitä onko lopputuloksella merkitystä. Kysymys ei ole siitä, voitanko "minä" tai "lääketeollisuus". Jos joku tekee virheen, en ole anteeksiantavaa sorttia. En ole kohtelias ja sano että "sinä saat olla tuota mieltä, mutta olen erimielinen". Jos minulla ei olisi kantaa, tai asia ei olisi tärkeä, en tunkisi ollenkaan keskusteluun. Mielipiteet eivät kiinnosta, koska ne ovat mielipiteitä ja kaikilla on lupa pitää omansa. Mutta jos aiheena on jotain, jolla on vakavia seurauksia, keskustelun tulisi olla aina vähintään yhtä vakavaa. Koska jos jossain "tiedefoorumilla" joku Einsteini valopäistelee olemattomia riskejä rokotukseen, se voi vaikuttaa konkreettiseen maailmaan. Joku voi uskoa, ja tämän seurauksena lapsi jää rokottamatta.

Jos kyseessä olisi pelkkä "tiedemaailman paradigma joka ei juurikaan koskettaisi normaalia elämää", niin se ei olisi kovin paljoa minun varassani. Mielipiteenvapaudella hössöttäjät yksinkertaisesti sanovat että "asia on vain mielipide", "sitä ei tule ottaa vakavasti", "ei ole juurikaan merkitystä rokotatko lapsesi vai et". Ja minä en voisi olla enempää erimielinen. Aihe merkitsee, lopputulos merkitsee. Ja jos rokotukset todella ovat vaarallisia, omat lapseni (joita minulla ei vielä kyllä ole) eivät niitä tule saamaan. Ja jos taas eivät, taatusti rokotan ne. Koska asialla on merkitystä. Koska lapsillani ja heidän elämällään tulee olemaan merkitystä."

...

"Einsteinin kaltaiset "vaihtoehtotyypit" voivat elää kevyemmin ja ottaa keskustelun vähemmän vakavasti. He voivat nukkua yönsä rauhassa. Ja minusta juuri heidän ei pitäisi."

Eli että tärkeintä ei ole niinkään "keskustella vain voittaakseen", kuin ollakseen valmis sekä voittamiseen että häviöön. Muu on vain asian tärkeyden vähättelyä. (Mielestäni liian kova vaatimus kuitenkin, vaikka on siinä ajatuksessa hieman perääkin.)

Mielestäni Einsteinin kannanotto on tosin vielä astetta kaameampi. Hänen tapansa "vihjailla" tarkoittaa sitä, että vaikka hänen mielipiteensä olisikin täysin perusteltu, hän on sitä mieltä että vain tarpeeksi viisaat ansaitsevat asian ymmärtämisen. Että tyhmien lapset, saavat kuolla ihan rauhassa, niillä ei siis ole väliä. Näin on todennäköisesti vain siksi, että hänellä ei ole kiinnostusta miettiä lasten terveyttä. Eikä siksi perustella kantaansa, koska taistossa systeemiä vastaan riittää pelkkä epäilyksen kylväminen, joka taas on helpompaa tehdä ja sitä voi tätä kautta laajentaa laajemmalle alueelle pienemmällä vaivalla. Hän toimii näin, koska ilmeisesti hänelle tärkeämpää on vastustaa "järjestelmää", eli lääketeollisuutta, kaupallisuutta ja muuta, mitä vaihtoehtoihmiset yleensä vastustavat. Totuudella ja lopputuloksella ja perusteluilla ei ole niin väliä, kunhan "kaupallisuus ja markkinavoimat" saavat turpaansa.

Minä itse taas olen sitä mieltä, että johtopäätös ei saa vaihdella vain sen mukaan voittaako lääketeollisuus vai "vaihtoehtohoito". Pääasia on lasten terveys, ja vain tämän tulisi merkitä. Ja ainakin minusta näyttää että "ihmistä kokonaisvaltaisemmin" tarkastelevat tahot ovat laajentaneet katsontatapansa tässä kohden niin laajaksi, että ihmiselämällä ei ole enää niin väliksi. Tai ainakaan meidän tyhmien elämällä ei ole väliä. Pääasiana on että kapitalismi romahtaa ja tarjoaa uudet laajemmat markkinat vaihtoehtohoidoille.

Viikkogallup:Täällä käynti

Vain hieman vajaalle puolelle tämä on jokapäiväinen paahtoleipä. :)

Nietzsche ~ No Pain, No Gain.

Minun on ollut tarkoituksena kirjoittaa Nietzschestä ja hänen laajalti väärinymmärretyistä ajatuksistaan jo melko kauan. Jo ennen Jokelaa. Jo ennen ties mitä.

Yritin jopa lukea hänen kirjojaan, mutta niiden teksti oli sen verran alatyylistä, että jos en olisi tiennyt, olisin luullut sen olevan Kirkkoa Vastustavan Juoppohullun Päiväkirja. Hänen ajatuksensa huomioon ottaen se voi olla myös tarkoituksenmukaista. Vain ne jotka kykenevät kaivamaan kaiken kuonan ja kuolan tieltä ja näkemään niiden taakse ansaitsevat ymmärryksen.
Tilannetta ei yhtään helpottanut se, että Nietzschellä on tuskainen nimi. Artikkelissa joutuu käyttämään sitä monta kertaa. Koska puhumme Nietzschestä, on hyvä aloittaa alusta, koska se on työläin ja raskain tie. Uskallan silti sanoa, että tämä tie on vieläkin kesken ja paras mitä sille voisi tehdä, on mahdollisesti se, että sen tuhoaisi. Ja luultavasti joka toinen lause on Nietzschen, joka toinen kommentaattorin ja ne on asennettu kaikki väärään kontekstiin siten, että lopulta ainut joka puhuu, olen minä ja minun mielipiteeni.

Teitä on siis varoitettu. Warning, vompatteja tuolla suunnalla!

Nietzsche on tullut tunnetuksi paitsi viiksistään ja nihilismistä, myös siitä että hän kokeili monenlaisia ajatuksia kirjoissaan Wikipedia esittää:

"Nietzschen ajatuksia on usein pidetty keskenään ristiriitaisina, mutta tunnetun Nietzsche-kääntäjän Walter Kaufmanin mukaan se saattaa vain ilmentää Nietzschen "vapaan ajattelijan" luonnetta ja pyrkimystä esittää asiat useista näkökulmista."

Siksi ei ole lainkaan ihmeellistä, että Nietzsche kannatti nuoruudessaan Schopenhaueria. Alain de Bottonin kirjan "Filosofian lohdutukset" mukaan hän oli kannattanut Shopenhauerin onnellisuuskäsitystä kohtaan. Sitä, jossa keskeistä oli tuskan minimointi, eli että elämän tarkoitus oli nimenomaan "murheen karkoitus". Nietzsche oli kirjan mukaan ihastunut tähän ajatukseen (193)

"Järkevä ihminen tavoittelee vapautta tuskasta, ei mielihyvää"

Filosofit eivät olleet tavallisesti muutoinkaan pitänyt kurjuutta arvossa. Perinteisesti onnellista elämää on ajateltu siten että siinä ei ole ahdistusta, epätoivoa, vihaa, itseinhoa eikä sydänsuruja. Nietzsche kuitenkin käänsi kauan jatkuneesta vannoutuneisuudestaan huolimatta kelkkansa. Hän loi "yli ihmisen", joka on tavallaan sankari.

Hän ajatteli että oli kahdenlaista moraalia. Herramoraalia, ja orjamoraalia. Tärkeää oli huomata, että nämä eivät olleet toistensa vastakohtia, toisen puute ei johtanut toisen katoamiseen : Herramoraali arvottaa teot asteikolla hyvä - huono, ja orjamoraali arvottaa ne asteikolla hyvä - paha.

Herramoraalia seuraava oli eräänlainen sankari. Ja peräti sankari samalla tavalla, kuin mitä monet meistä arvostavat ja ajattelevat sankarina. Shopenhauerin "järkevä ihminen" on normaalin ihmisen silmissä aika pelkuri. Nietzschen yli -ihminen taas ei vältä tuskaa, vaan kohtaa ne rohkeasti, jos hän tavoittelee jotakin asiaa. Sillä Nietzschen mukaan vallassa olevat moraalijärjestelmät tukahduttavat epäyksilöllisyydessään ja tiukassa näennäisrationaalisuudessaan ihmisen luovuuden. Yli -ihminen on luova, ja siksi rikkoo yhteiskunnan normeja. Mutta ei itsetarkoituksellisesti. Niezshe tajusi myös, että iloitsemme luonnostaan saavutuksista vain jos ne ovat saavutuksia.

"Mitä jos mielihyvä ja mielipaha ovat sidotut nuoralla yhteen siten, että se joka tahtoo saada mahdollisimman paljon toista täytyy saada mahdollisimman paljon myös toista ... Voitte valita joko niin vähän mielipahaa kuin mahdollista, siis tuskattomuuden ... tai niin paljon mielipahaa kuin mahdollista korvaukseksi siitä, että tässä kasvaa runsaasti hienoja ja toistaiseksi harvoin maistettuja nautintoja ja iloja! Jos siis päätätte valita ensiksi mainitun vaihtoehdon ja vähentää ihmisen tuskaisuutta, niin teidän täytyy myös vaimentaa ja vähentää heidän iloitsemiskykyään." ~Niezsche "filosofian lohdutukset" kirjan sivun 199 mukaan.

Tässä on takana se ajatus että suurta taideteosta ei voi tehdä ilman kokemuksia ja harjoittelua, yhteiskunnallinen asema vaatii uhrauksia, samoin ura. Eikä ensimmäisellä kerralla voi olla suuri rakastaja. Nykyisen minän ja toiveminämme välillä on kuilu. Jos kuilua ei ole, emme saavuta mitään, emme siksi voi pettyä mutta emme ilahtuakaan. Jos kuilu on suuri, koemme koko ajan tuskaa tästä kuilusta, mutta toisaalta sitä suuremmat ovat ilot kun kuilua kurotaan.

Se on vähän kuten House -televisiosarjan jakson "role model" presidenttiehdokas, joka sanoo että hän yrittää presidentiksi vaikka hänellä ei ole mahdollisuutta voittaa, koska kisaan tulee osallistua vaikka ei voisikaan voittaa. Ja että hän mieluummin uskoo ihmisistä hyvää ja pettyy silloin tällöin, kuin epäilee kaikkia ja menettää kykynsä luottaa. Tai saksofonia soittava jazzmuusikko, joka kertoo Houselle että ei halua elää koska hän on kuten House: Hän ei osaa kuin yhtä asiaa, mutta hän osaa sen hyvin. Ja sen hinta on se, että elämässä ei ole muuta. Ei ole puolisoa, ei perhettä. On vain taito jota harjoittaa. Ja kun se asia menee, sitä pettyy niin kovin että ei enää halua elää.

Tässä on takana arkielämässä tuttu ajattelu siitä että jos joku kulkee vaikeuksien tien rohkeasti, hän jotenkin ansaitsee voiton. Ja jos joku sairaana työskentelee ylennyksen eteen, hön jotenkin ansaitsee sen paremmin kuin terveenä ollut vähemmän työtä ja vain hieman enemmän tulosta tuottanut henkilö. Ja olenhan minäkin tottunut roolipelien expasysteemiin, jossa vaaralliset hirviöt tuottavat enemmän kokemusta jolla opitaan sitten esimerkiksi uimaan. En kuitenkaan ajattele monien muiden tapaan, että syöpälapset oppivat tuskassa ja että he jotenkin kokevat elämässään paljon enemmän ja ovat tämän vuoksi syvempiä ihmisiä. He vain kärsivät enemmän. Eikä Nietzschenkään mukaan pelkkä kärsimys välttämättä jalosta. Vaan se, että kärsimyksen osaa kääntää voitoksi.

Nietzschen mukaan kärsimys ei ole hävettävää, ainoastaan kyvyttömyys kasvattaa siitä jotain kaunista on. Hänkään ei siis uskonut että pelkkä tuska jalostaa. Hän ei myöskään uskonut yli -ihmiseen, joka olisi kuin Natsi -Saksan soturi, joka seuraa järkähtämättömästi dogmaa nimeltä Aadolf Hitler. Toisin kuin yleensä uskotaan. Sillä Nietzsche vihasi auktoriteetin seuraamista. Tästä tunnetuin esimerkki on Jumalan seuraaminen. Jos Jumala määrää tietyt normit, niitä seuraava ihminen ei päätä mitään. Hän vain seuraa ja tottelee. Hän ei taistele systeemiä vastaan, vaan menee mistä aita on matalin. (Erikoista kyllä Jumalan kohdalla kaikki ymmärtävät tämän, mutta vain harva tavis ymmärtää että Hitler edustaa samanlaista dogmaattista auktoriteettia.)

Nietzschen yli -ihmisen ei edes tarvitse murskata kaikkia tieltään. Itse asiassa se voi olla jopa päinvastaista. Timantit kasvavat paineessa, Yli -ihminen jalostuu ja ali -ihminen murtuu siinä. Siksi esimerkiksi ihminen, joka menettää malttinsa ja tappaa väittelykumppaninsa koska ei enää kestä häntä, menettää kasvun lähteen. Tuskan, joka väittelyosapuoli usein tuottaa, on tehokas motivoija ajatusten edistämiselle, ja väittelyn avulla omista näkemyksistä voi löytyä virheitä, joita korjata. Kun ymmärtää väittelyn luonteen ja sen mihin sitä käytetään eri olosuhteissa, hänen näkemyksensä ei enää näytäkään yhtä ristiriitaiselta.

Ja tietenkin keskustelussa on otettava huomioon myös se, että jos kyseessä on vain ärsytys, käy kuten biologianopettajani sanoi, käskettyään meidän lajitella purkillinen eri viljalajien siemeniä. Kun valitimme homman yksitoikkoisuutta, jonka ainut haaste oli parin asian yksityiskohtainen muistaminen ja toistaminen:

"Se kasvattaa luonnetta."

Ja tietenkin toisaalta taas kriitikko voikin muuttua pelkäksi kommentoijaksi, dogmaa seuraavaksi ali -ihmiseksi, joka joko muuttuu omien luomiensa sääntöjen orjaksi tai vielä pahempaa, seuraa jonkun toisen dogmaa: Siksi onkin täydellisen loogista sanoa että Nietzshe sekä kannatti että vastusti kritisointia : Kiivaasti ja samanaikaisesti molempia;

Hankamäen mukaan:
"Friedrich Nietzsche halveksui kriitikkona olemista, sillä arvostelijaksi alistuminen oli hänen mielestään pelkkää kommentaattoriksi ryhtymistä. Siksi hän karttoi myös sokraattista ajattelua. Sen mukaisesti ihminen tekee itsestään pelkän kinastelijan ja ehdollistuu toisille ihmisille eikä anna itselleen oikeutta puhua omalla äänellään, kuten Zarathustra."

Wikipedian mukaan:
"Nietzschen tuotannossa korostui omien oppien julistus ja laumaihmisten kritisointi."
...
"Nietzsche ei kuitenkaan pitänyt kaikkia ajatuksia samanarvoisina, mikä ilmenee kritiikistä monia muita filosofeja kohtaan."

Täytynee mainita, että itse en silti edusta yli -ihmistä. Turvauduin Nietzschen kirjojen sijasta hänen kirjojaan selittäviin teoksiin. Ja nimenkin kirjoitin copy -pastella. Joka ikisen kerran.
(Toisaalta tämän tunnustaminen taas saattaa tuottaa tuskaa, joka voi oikein kohdattuna olla kasvun lähde.) Ja annoin työparini lajitella viljansiemeniä. Minä sen sijaan kerroin vitsejä.

Teologia ja papin liperit.

Paholaisen Asianajaja kertoi skeptikoiden suhteesta ajaa teologia tiedemaailmasta. Siinä nousi, linkkien takaa, esiin joitakin seikkoja, jotka olivat omassa esityksessäni vajavaisesti käsitelty.

Kanta näyttää nimittäin olevan se, että kukaan ei vastusta niitä kannattamiani puolia teologiasta. Jussi K. Niemelän mukaan uskontokritiikki kuuluu skepsiksen toimintaan, koska uskonnoissa kuitenkin väitetään yliluonnollisia olentoja olevaiseksi.

"Kiitos nykyteologian, johon valistus on onneksi jonkin verran päässyt tuomaan järjen valoa, monikaan tieteellisesti koulutettu henkilö – edes teologi – ei varmaankaan kirjaimellisesti usko näihin paranormaaleihin ilmiöihin. Mutta jos hänet pakotetaan lausumaan tämä tunnustus ennen papiksi ryhtymistä, hänet ipso facto pakotetaan älylliseen epärehellisyyteen ja tämä on samanlaista vallankäyttöä, mitä puoskarit, homeopaatit, ennustajat ja astrologit harrastavat."

Minusta Niemelä haukkuu väärää puuta. Vaikka kirkko vaatii teologian koulutuksen papeiltaan, se ei tarkoita että teologian ja uskovaisuuden väliin on vedettävä yhtäläisyysmerkkien rimpsut. Jos Niemelä kokee pappien toiminnan valehteluna mallia homeopatia, uskontokritiikki on kohdistettava kirkkoon, joka vaatii työntekijöiltään uskontunnustuksia. Sillä jos lääketieteestä paperit hommannut valmistuttuaan tunkee homeopatialinjalle töihin, kritiikkiä ei kohdisteta lääketieteen koulutuslaitokseen, vaikka taatusti em. homeopaatti käyttääkin omaa diplomiaan "Todisteena sille että homeopatia on Tosi Hyvää Lääketiedettä joka Toimii Ihan Varmasti Tosi Tehokkaasti". Vaikka hänen koulutuksessaan ei olisi ollut ainuttakaan opintoviikkoa joka käsittelisi homeopatiaa. (Sillä juuri niin pseudotieteilijät tekevät.) Ja jos homeopatiajoukko yht'äkkiä päättää, että hei, he suostuvat ottamaan homeopaateiksi vain sellaisia joilla on lääketieteen tohtorin tutkinto, ei tälläisen kerhon olemassaolon vuoksi ryhdytä silti moittimaan lääketiedettä.

Samoin kuvaus rautakautiset sadut voi hyvin osua Raamattuun. Mutta ei se sen tutkimista itseään estä. Toki, jos epätoivoisesti yritettäisiin tehdä tiedekunta, joka todistaa Peter Pania todeksi on huvittava. Mutta laitos, joka tutkii Peter Panin kirjoittamisen historiallisia olosuhteita, sen muuntumista aikojen saatossa, ja vaikutusta kulttuuriin jne. Ei kuulosta enää yhtä pahalta.

Siksi puheet Dennettin käyttämästä "uskon uskomisesta" ovat kenties ihan osuvia. Mutta maali on väärä. ( Se on kuin armeijan ampumakoetilaisuus, jossa hyvin ampuvat kaverit ampui ensin surkeasti ampuneelle reikiä tauluun, jotta kaikki saisi ampumismerkin. Eli ei pisteitä ampujalle.) Sen sijaan kirkkoa tällä tavoin jo voikin kritisoida. Samoin kuin sitä lääketieteen tohtoreita keräävää homeopaattikerhoakin voi. Ja siihen Niemelä kyllä minusta osuukin ainakin hieman paremmin. Sääli vain, että se on se "naapurin taulu".

Vanhoja hyviä aikoja odotellessa.

Kriittisen ajattelun puolesta -blogissa nostettiin esiin Tapio Puolimatkan esittämä näkökanta, joka on tiivistetty muotoon

"Ongelmallisimmaksi luvussa jää ihmisen moraalisen ja tieteellisen kehityksen esitetty ristiriita. Tieteellistä kehitystä Puolimatka ei kiellä, mutta moraalisesta kehityksestä hän ei näe merkkejä."

Tässä näkemyksestä voidaan vähintään vetää "mututuntumayleistys", joka sopii erittäin hyvin hihhuleille. Kun "naturalismin" tehoa ei voida kiistää saavutustensa vuoksi, syytetään sitä ja toisella tavoin ajattelevia "moraalittomiksi". On toki täysin totta, että tieteen kehitys on luonteeltaan sellaista, että yhtäläisyysmerkit moraaliin voidaan kieltää. Mielestäni yhtäläisyysmerkit myös päinvastaiseen voidaan kieltää. Tieteen "naturalistinen" kehitys ei suoraan tarkoita moraalin katoamistakaan.

Ongelmaksi tulee tietysti se, että tieteen kehitystä voidaan helposti arvioida, mutta jo objektiivisten moraalin mittareiden puuttuminen johtaa siihen että vaikka moraali kehittyisikin, siitä ei silti olisi välttämättä näkyvissä merkkejä. Itse olen sitä mieltä, että ajan mukana yhteiskunnan moraalisuus on kehittynyt. Toki uskovainen voi ajatella, että yhteiskunta on mennyt huonoon suuntaan, koska esimerkiksi abortti ja homoseksuaalisuus sallitaan nykyään. Ja on internetpornoa. (Valitan, saatte itse palvella itseänne, en anna teille linkkejä. Katsokaa googlesta!)

Ihmiset ovat onnettomia, ja tekevät itsemurhia. Perhearvot rojahtavat. Väitän kuitenkin, että tämä ei ole koko totuus. Voidaan keksiä paljon hyviä asioita ja pahoja asioita, jotka ovat muuttuneet ajan mittaan. Ja muistimme on valikoiva. Jos muistikuvani lapsuuteni aurinkoisista kesistä olisivat tosia, ihmiset puhuisivat vakavaan ääneen vauhdikkaasta ilmaston viilenemisestä.

City -lehti, tuo moraalifilosofian kärkilehti käsitteli asiaa hieman humoristiselta kannalta. Esiin tuli monia asioita, jotka nykyisin ovat paremmin. Mutta kuitenkin esimerkiksi lausuntoa:

"Vielä 1950- ja 1960-luvuilla pysyttiin yhdessä, koska patriarkaalisessa yhteiskunnassa oli pakko. Erot yleistyivät, kun nainen sai ihmisoikeudet ja meni töihin. Perinteinen perhemalli on kestänyt hämmästyttävän hyvin. Naimisiin mennään nykyään useammin kuin maailmansotien välissä. Avioero on ihmiselle suuri juttu mutta pienempi paha kuin "vanhan hyvän ajan" parisuhdehelvetti."

tulee mielestäni pohtia vakavasti. Luemme enemmän, elämme kauemmin, netti tarjoaa paljon uusia "heimoja" joihin kuulua. Köyhillä menee nyt mukavammin, kuin mitä ne olivat ennen vuotta 1918. Itsemurhia tehdään, koska siitä ei joudu helvettiin, ja ihmiset saavat tämän vuoksi itse päättävät kummasta kärsivät enemmän. Homot saavat ihmisarvon, ateisteja ei polteta roviolla. Uskonnollinen moniarvoisuus, johon hihhulitkin aina vetoavat hädän hetkellä joten se ei voi olla huono asia, on lisääntynyt. Meillä on spam ja nettiporno, mutta ihmiset ostavat silti laajakaistoja ja Puolimatka ja PETA -aktiivit ja kapitalismia ja teknologiaa vastustavat säätiöt hommaavat tietokoneita ja nettiyhteyksiä ja sähköpostiosotteita koska pitää niiden tarjoamia etiikkakäsitystensä levityskeinoja parempina ja toimivampina. Eli pitää niiden seurauksia eettisesti vahvempina. (Siksi voit vastustaa teknologiakulttuuria levittämällä tavaraa internetissä.) Ja niin edespäin.

Väitänkin että nimenomaan tieteen kehitys on johtanut moraalin kehitykseen. Moni voi ajatella, että "WTF, tiede on moraalivapaata. Itse sanot niin." Niin onkin. Mutta ihmiset eivät ole moraalivapaita, eivätkä he ole kaikissa tilanteissa yhtä eettisesti toimivia. (Nälkään kuolevat vuorille lento-onnettomuudessa pudonneet jalkapalloilijat söivät nälkäänsä onnettomuudessa kuolleita ihmisiä.) Tämä kuitenkin nojaa yhteiskuntaoppiin. Moraalin kasvuun on johtanut yksi tila, joka on johtanut toisen systeemin toteutumiseen.

Kun aikanaan aloitin lukiossa historian opiskelun, kiroiluun taipuvainen opettajamme ensimmäisellä tunnilla sanoi että "opetan nyt yhden asian. Ja jos koulusta ette mitään muuta muistaisi, niin tämän muistatte". Käsite oli ruuan ylijäämä. (Joka ei tässä yhteydessä tarkoita haaskiolle mennyttä ruokaa.) Tai jotain sinne päin.

Opettajamme selitti, että aikanaan ruoan saamiseen on kulunut valtavasti aikaa. Että saa sapuskan, on tehtävä duunia sen eteen. Tämä tarkoittaa sitä että ihmisellä ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa miettiä teknologiaa, uskontoa tai moraaliasioita kovin paljoa. Eikä veistellä veistoksia. Hän tunki eteemme kuvan hirvenpäävasarasta. Ja sanoi, että "kuinka monta tuntia sinulta kuluisi jos nyt vaan antaisin käskyn että veistä kivestä tuollainen hirvenpää". Niin, pitäisi tietää minkälaisia kivilajeja käyttää. Pitäisi olla keksitty välineitä. Pitää keksiä työtapoja - jotta oppipoikaa voidaan opettaa, jostain sen tiedon on alunperin tultava. Lisäksi on joka tapauksessa harjoiteltava uutterasti, ja tekniikan parannus vaatii aina kokeilua. Eikä kaikki kokeilut suinkaan onnistu. Ja taidon osattuasikin hirvenpään teko ei ole mikään kädenkäänteen urakka (*nak* *nak*) ja joskus taitavakin epäommostii toimessaan ja tuhoaa lopputuloksen. Tämä tarkoittaa suunnilleen sitä, että jos olet etsimässä pupua pusikossa, et pysty tekemään hirvenpääkiviä. Ne on rakennetty ylijäämäruualla.

Eli jos heimossa 5 henkilöä saa ruuan 6:lle ihmiselle, sen kuudennen ei välttämättä enää tarvitse hankkia ruokaa. Mutta niiden viiden on silti "vähän pakko". Muuten joku kuolee nälkään. Tämä "kuudes mies" on se, joka tekee hirvenpääkiviä.

Ylijäämän kertyminen taas johtaa ja vaaditaan siihen, että Maslown tarvehierarkiakipuaminen alkaa. Ihmisellä on useamman asteen tarpeita, joista pohjimmaiset on täytettävä ennen kuin voidaan kiivetä seuraavalle tasolle. Nälkäinen tyyppi ei ole motivoitunut tekemään hirvenpääkiviä. Pitäisi saada hirveä pöytään, ei raavittua sitä kiveen. Toisin sanoen: Korkeammalla portaalla olevat tarpeet muuttuvat merkitykselliseksi vasta tietyn rajan jälkeen. Ja tiede aikaansaa sen, että saamme vähemmällä ihmismäärällä kasattua ruokaa useammalle ihmiselle. Tämä automaattisesti johtaa siihen, että meillä on ihmisiä myös miettimässä moraaliasioita;

Lama-aikakin näytti sen, että kun perutoimiinkaan ei tahtonut löytyä rahaa, sitä leikattiin esimerkiksi nuorten mielenterveystyöstä, mikä taas heijastuu nykypäiväänkin, eikä ainakaan moraalisuutta kasvattavalla tavalla. Tämä ihan esimerkkinä siitä miten "materialismia" tarvitaan moraalisen tason ylläpitoon. Toki tämä osoittaa myös sitä, että moraali ei välttämättä etene ihan suoraviivaisesti. Lyhyellä aikavälillä voi olla että "moraalin kasvua" voi olla vaikeaa huomata. Mutta pitkän tähtäimen trendejä voidaan minusta silti katsoa, vaikka "ihan objektiivisia" mittareita ei olisikaan.

Ilman tiedettä Tapio Puolimatkaa tulkitseva miettisi mistä saa pupua pöytään, miten parantuu sairaudestaan. Ei syntyisi mitään kirjaa, joissa motkotetaan rivien välissä tyytymättömyydestä siihen että tiede ei toimi riittävän hyvin moraalirintamalla ja jättää sen alueen haaskiolle. Minusta onkin jännittävää, että he tekevät motkottamista, tekevät parhaasta ystävästään vihollisen. Naturalismin rojauttaminen rojauttaisi tarpeen uskonnolle, ja se ei kai olisi kenestäkään järin mukavaa.

Juttu oikeastaan tiivistyy Johanneksen kenties kiukkuissävyiseen puuskahdukseen. (Jonka hän varmasti käsitti itse hieman toisella tavalla.)

"Helppohan täällä ylihyvinvointi yhteiskunnassamme on väittää olevansa suoraselkäinen."

Exactly! Hyvinvointi tekee suoraselkäisyydestä helpompaa. Kun vanha eettisyys onnistuu ilman ristiinnaulituksi suostumista, eettisyyttä saadaan samalla vaivalla enemmän, tai vähintäänkin vanha määrä ponnistelematta. Which is GREAT! Sillä oikean teon vaarallisuuden puute ei minusta lainkaan vie moraalilta arvoa.

Samoin naturalismin sävyttämässä sekulaarissa yhteiskunnassa on helppoa valittaa naturalismin huonoutta. Uskonnollisissa primitiivisissä yhteiskunnissa auktoriteetti on pappi, ja hänen kanssaan erimielisyys on johtanut esimerkiksi kivittämiseen tai heimosta ajamiseen. Siellä kritiikki ei olisi mahdollista. Tosin toisaalta sen heikkouksien ruotimiseenkaan ei riittänyt energiaa nykyiseen malliin..

Luulen, että vastustuksessa kyseessä on kuitenkin se, että he ottavat kuitenkin Raamatun lupaukset tosina. Raamattu lupaa taivaaseen sellaisia oloja, että niitä tiedekään ei pysty toteuttamaan. Enkä usko että koskaan ihan pystyykään. (Jotta en näytä naurettavalta tulevaisuuden historioitsijoiden silmissä, laitan lisälauseen "Ainakaan kovin lyhyellä ajalla".) Ja he vaativat tätä jo maan päällä. Jotta naturalismi olisi uskovaiselle parempi kuin uskonto, sen tulisi tarjota sama, mitä he vain lupailevat.

Minusta tämä on heiltä aika epäreilu vaatimus, koska kaikki havaitsemamme hyvät asiat ja parannukset nojaavat nimenomaan tieteen saavutuksiin ja silti he haluavat roikkua lupauksissa joista ei ole näyttöä. Tiede on pidentänyt elämää konkreettisesti, uskonto on samanaikaisesti vain lupaillut ikuista elämää. Se, mikä ennen oli rukouksen ihmeparaneminen, on antibiootin avulla jokapäiväinen, arkinen tapahtuma, jolle kohautetaan olkia.

Ehkä se johtuu siitä, että lottopelaajakaan ei oikeasti tavoittele oikeaa voittoa, vaan mahdollisuuden paremmasta. Minä taas tykkään jäädä konkreettisesti plussan puolelle. Toimivuus käytännössä, tieteen ja teknologian huima kehitys jota edes Puolimatka ei voi mitenkään kiistää, painaa vaa-assani enemmän kuin toiveajattelu.

Eli mitä materialistisuuteen tulee,lainaan Cityä, tuota älykköjen suosikkilehteä.

"Ihmiset ovat aina olleet materialisteja. Nyt meillä vain on varaa olla sitä myös käytännössä."

And I am so glad about that! (Paitsi että kaikki eivät oikeasti voi. Mutta ne jotka voivat, ovat. Teologifilosofit ja moraalin peräänkuuluttajat myyvät kirjojaan ja saavat niistä rahaa. Amerikan televangelistat myyvät moraalia ja omistavat miljoonatilit.) Ja sanon sen nimenomaan englanniksi voidakseni osoittaa että tieteen pohjalle rakennettu teknologiayhteiskunta on antanut minulle, joka vertautuu auktoriteettiasemassaan keskiajan kurjaan pesanttiin, mahdollisuuden opiskella sitä. Mene syntymään kristilliseen keskiaikaan tee sama! On nimittäin vaikeaa, vaikka olisit minkälainen säätyläinen. Vaikkapa aatelinen! Väitä siellä sitten olevasi eettisempi. Ja tee se toki muinaissukulaiseni teloitustilaisuudessa, jotta tekisit pointtisi erityisen selväksi.

Tämän jälkeen on hyvä miettiä, että jos homoseksuaalisuus, feminismi, ateismi, abortin salliminen tai muut vastaavat olivat ennen paremmin, johtuuko se siitä että sinä olet jäänyt etiikassa jälkeen, vai siitä onko yhteiskunta todella romahtanut. Ja jos päädyt romahtamiseen, tulee kiinnittää huomiota myös siihen että onko se todella merkki laajemmasta moraalin tuhosta, vai onko se vain väistämätön epämieluisa seuraus ; Pyövelit ovat jääneet työttömiksi ja työttömyys on tietysti ikävää, mutta onko pyövelien työttömyys todella merkki moraalisuuden romahduksesta. (Paitsi ei tietysti kristillisessä Amerikassa pyöveleitä on yhä.) Pohdi asiaa mielellään dogmavapasti, eli hyväksymällä muutkin vaihtoehdot kuin sen, minkä itse asetat premisseiksi, koska muutoin muut voisivat ottaa eri premissit ja niiden pohjalta päättää sinun kantasi erityisen surkeaksi. Etkä sinä sitä halua. Kun teet tätä muistelua, mieti myös sitä, että jo silloin, kun minä olin nuori (silloin Helsingin itäkeskuksen kauppakeskuksen kohdalla oli vielä peltoa. Itse asiassa oli 1980 -luvulle asti) nuoriso oli "niin turmeltunutta".

Kukkien sidontaa ja bommausta.

Sain Count Up -blogin pitäjältä kukkakimpun, pääsin siis hänen top 10:neensä, siitä huolimatta että olen tuottanut monenlaisia tunteita. Ja asiattomiakin on tullut lauottua. Että lausun tähän siksi Jorma Uotista lainaten:

"Ei Paha"

Suhteeni näihin ketjukirjeisiin on monitahoinen. Toisaalta niitä ei osaa ottaa vakavasti, kun ne on ketjukirjeitä. Toisaalta ne ottaa vakavammin jos niitä lähettelee esimerkiksi oma sisar. (Minun sisar lähettelee minulle ketjukirjeitä, jotka hänestä ovat hauskoja.)

Ja tähän liittyen tulei mieleeno Amerikkalaisissa blogeissa pyörinyt "8 fact thing", jossa ihmiset kertoivat itsestään asioita. Joitakin esimerkkejä; Mark Chu-Carroll, John S. Wilkins ja Rudy De Waele. Näitä on toki erittäin runsaasti muitakin, mutta nämä toisistaan poikkeavat henkilöt antoivat varmasti ideaa siitä, mistä "tagatuksi tulemisesta" on kysymys.

Koska minua ei tagattaisi englanninkielisellä viestillä ikinä, ja nyt sain tuollaisen kunnianosoituksen - vieläpä taholta, jolta sitä todella arvostan - päätin kokeilla tätä meemiä suomen kielellä. Eli nyt minä pistän "taggausringin" päälle niin, että minusta tulee "bommaamisen kuningas". (Bommaaja on tagien levittelijä ~ henkilö joka harrastaa "graffittitaidetta/reviirinmerkkaamista")

1: Minua ärsyttää suunnattomasti se, että suomessa ei ole hyvää sanaa sille ilmiölle, jota englannin kielellä on "implosion"; "Imploosio" kuulostaa keinotekoiselta ja typerältä. Ihan kuin kutsuisi tietokoneita "kompuuttereiksi". Toisaalta esim. Lost -sarjassa (TV -käännös) päädyttiin kääntämään Hatchin tuhoutumista kuvatessa käytetty sana "implosion" sanapariksi "sisäänpäin räjähtäminen", joka kuulostaa todella kummalliselta, vaikka siinä ei kai ole varsinaista virhettä ; Impoosiohan on normaalin kemiallisen räjähdyksen vastakohta.. Takana on se, että aikanani yritin tehdä täysin suomenkieliset roolipelisäännöt, ja "implosion" olisi ollut siisti loitsu. Mutta sitä ei voinut kääntää sujuvasti, joten jouduin lopulta jättämään sen ulos.

2: Minulla on yhä kotona alakoulusta varastamani kirja; Jules Vernen "Tonavan luotsi". Pidin nuorempana kovasti Vernestä. Kirja on edelleen melko hyvässä kunnossa ja se on luettu monta kertaa. Ja siinä on yhä koulun leimat ja kaikki. Kyseinen kirja on harvoja, ellei ainut, tietoisesti ikinä varastamani esine.

3: Kuulemieni varmistamattomien huhujen mukaan 20% ihmisistä oppii jonglööraamaan 3 pallolla alle 15 minuutissa. Minä taas olen surkea jonglööraaja. Aina silloin tällöin yritän 3 pallon jonglööraamista, mutta se ei ikinä onnistu. Edes yhtä kierrosta. Jonglööraamista useammallakin pallolla hallitsevat ystäväni ovat yrittäneet opastaa, mutta mikään ei auta. Toisaalta kykenen kyllä tiirikoimaan lukkoja, vaikka siinäkin vaaditaan tarkkaa käsien yhteispeliä ja herkkyyttä. Eikä minulla silti ole ollut koskaan ylenmääräisiä vaikeuksia. Ongelmat ovat yleensä ideoinnissa, ei toteutuksessa. Jonglöörauksessa tilanne näyttää olevan toisin päin.

4: Minulla ei ole sakkorekisterissäni yhtään ylinopeussakkoa ja rikosrekisterini on täysin puhdas. Junalla pummaamisesta minulla sen sijaan on muutamia sakkoja takavuosilta (kun ne vielä olivat siinä sadan markan pintaan ~ 20€ nykyrahassa.) Olen melko ylpeä tästä.

5: Matkustelen harvakseltaan, ja juon harvakseltaan. Silti virosta saamieni kokemusten mukaan haluaisin saada alkoholin ruokakauppaan. (Niiden hintaa ja verotusta saisi toki nostaa.) Kun kävin virossa, siellä oli normaaleissa kaupoissa vahvojakin alkoholeja. Siitä tuli sellainen vallantunne. Toki ihminen voi Suomessakin aina mennä alkoon, mutta se on kuitenkin aina hieman "erikseen reissu", vaikka alkot ovatkin usein supermarkettien yhteydessä, ovet vierekkäin tai samalla käytävällä. Tätä tunnetta ei voi järjellisesti selittää, mutta se on hieno.

6: Harrastin lapsena ja nuorena hieman teatteria. (Sujuva aloitus roolipelaajalle, eikö?) Sain aina jonkinlaisen koomisen sivuhahmon roolin. Ilmeisesti olen eräänlainen luonneroolinäyttelijä. Se ei kuitenkaan haitannut/haittaa. Sekin puuha oli ihan kivaa niin kauan kuin sitä kesti.

7: En ole ikinä nostanut päivääkään työttömyskorvausta. Välistä on ollut ajanjaksoja, jolloin töitä on ollut vähemmän. (Rahaa ei ole ollut paljoa ikinä.) Kerran työpaikka meni konkurssiin, mutta onnistuin nopeasti luovimaan itselleni seuraavaksi päiväksi (pe.) työhaastattelun ja uusi työ alkoi seuraavan viikon alussa (ma.). Välissä oli siis "pidennetty viikonloppu". Ja kun konkurssista ei edes kerrottu etukäteen, sain "irtisanomisajalta palkkaa" vanhasta paikasta. "Virallisesti" olin siis itse asiassa jotain kuukauden kahdessa työssä. Tästäkin saavutuksesta olen aika ylpeä. Etenkin kun uuden työpaikan ala oli aivan erilainen kuin mitä entiset.

8: Olen ollut yhden kerran pilvessä. (Ei en puhu lentokoneesta, vaan Cannabis sativa -kasvista, tutummin "kukasta", "hampusta"...) En ostanut tai tavoitellut mitään, omalta kohdalta tilanne oli vahinko. (En tiedä kuinka vahinko se oli antajan päässä.) Kokemus ei ollut erityisen miellyttävä, eikä se ole toistunut. Enkä ole enää luottanut "itse käärittyihin savukkeisiin". Poltan vain tehdasvalmisteista. (Tapanani on polttaa vain humalassa, eli harvoin. Uusi tupakkalaki kiukuttaa silti.)

Itse taasen kukitin seuraavat henkilöt/blogit. Suurin osa seuraamistani blogeista on ulkomaankielisiä, mutta joukkoon mahtui silti 8 kpl suomalaisia blogeja, jotka kiitoksen ansaitsevat. (Hyviä olisi ollut enemmänkin, mutta 8 on parempi numero! Pyhä Numero. Mieti nyt vaikka "8 bittistä nintendoa", jolla on jo takanaan pitkät perinteet.)

1: Paholaisen asianajaja. Olen lukenut hänen blogiaan jo aika kauan aikaa, ja sitä pitävä henkilö on ilmeisesti mitä monisyisin henkilö. Tosin en ymmärrä hänen elämäntapaansa, vaikka se taitaakin olla omani kanssa hyvin samanlainen.

2: Ajatuksia olemisesta -blogin "jaskaw". Hän kirjoittaa ateismista. Luultavasti suomen kunnianhimoisin ateistiblogi.

3: Lähtölaskenta - Count down/Lähtölaskennan jälkeen - Count Up. Sitä pitävällä henkilöllä, mm:ällä, on eri vakaumus kuin minä, mutta hänellä on joka tapauksessa "humanistin sielu". Eettinen ja mielenkiintoinen kaveri. Vaikka olemme aika usein erimielisiä, ja tapamme kommunikoida ovat niin erilaiset, että toistemme ymmärtäminen on joskus, ellei peräti useimmiten, vaikeaa. Yrityksen puolesta.

4: Kirkon penkiltä moskeijan lattialle(vanha osoite), jonka suomalaislähtöinen muslimiuskon käsittely on avannut minulle erilaisia näkökulmia. Monesta olemme samaa mieltä. Toki olemme joistain asioista täysin erimielisiä, mutta So what, mielenkiintoinen blogi silti. Vaikka tässä blogissa jostain syystä islaminuskoa ei olekaan käsitelty "kiltisti", ei minulla ole hänen elämäntapaansa vastaan oikeastaan yhtään mitään.

5: Kriittisen ajattelun puolesta -blogin pitäjä kirjoittelee eettisen ateismin puolesta. Blogi päivittyy rauhalliseen tahtiin, mikä voi olla sen luonteen huomioiden jopa ihan hyvä asia. Seuraaja jää kuitenkin aina odottamaan hieman lisää.

6: Kuritushuoneen inkvisiittori. Olen lukenut jokaikisen hänen juttunsa ja voin yhtyä siihen, että "Kirjoittaja edustaa tunne-elämän kehittymättömintä ja raainta kerrostumaa." Mutta ne jutut ovat silti hauskoja. Mutta sairaita. Mutta hauskoja.

7: Mika Sipuran blogi, jossa hän kertoilee elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä mitä tarttuu sormiin edellisistä.

8: Olen mitä olen. Itsensä esoteeriseksi mystiikaksi muuttava henkilö kirjoittelee runoja.

8+: Etsijä etsii, Hieman erilainen kuin kaikki muut listaamani blogit.

8++: Saastainen huone, jonka usea ylläpitäjä ja vierailijat ovat saaneet yliannoksen kommentointiani. Paikka jossa jostain syystä viihdyn, kenties liiankin hyvin. Anteeksi siitä.

Vakaumukselle järjetönkin on todiste.

Uskonnoissa merkittävää asiaa näyttävät edustavan ihmeet. Arkijärjen mukaisuus on kenties mausteena, mutta pääasiaa tuntuvat edustavan "hyvät kertomukset", joissa ihmeparanemisia tapahtuu. Ilmeisesti ilman näitä ihmeitä tuntuu, että Jeesus muuttuisi vain arkijärjellä tajuttavia asioita puhuvaksi mieheksi. Ja sellaisen varaan ei ole koskaan rakennettu uskontoa. Ihmeet ovat merkitäviä, koska ne tuovat uskottavuutta. Mitä uskomattomampi asia väitetään tapahtuneeksi, sitä uskottavammaksi se tuntuu muuttavan asian. Se ilmeisesti kertoo mahdista, eikä läpien puhumisesta. Arkijärjellä tilanne olisi tietysti toinen, olisi viisaampaa epäillä huijaamista.

Toinen ihmeiden valtakunta on tietysti Jumalan käskyt. Jos ne ovat arkijärjellä typeriä, ne muuttuvat uskovaisen silmissä erityisen hyviksi käskyiksi. Tämä on jo ihmekertomuksia hieman erikoisempi asia, joten annan siitä konkreettisen esimerkin ja uskovaisen perustelun.

"On sataprosenttisen osuva, että enemmistö kashrut -(kosher) lait ovat jumalallisia rituaaleja ilman järkeä. On erittäin helppoa olla murhaamatta ihmisiä. Erittäin helppoa. On hieman vaikeampaa olla varastamatta, koska siihen on toisinaan kiusaus. Niinpä tämä ei ole suurenmoinen todiste sille että uskon Jumalaan ja toteutan Hänen tahtoaan. Mutta jos Hän sanoo minulle, etten voi juoda kupillista maitokahvia lounaalla jauhelihan ja herneiden kera, kyseessä on testi. Ainoa syy siihen, että menettelen näin, on että minun on käsketty menetellä näin. Se on vaikean asian tekemistä."~Rabbi, Guardian 29. heinäkuuta. 1991.[Dennett "Lumous murtuu" s. 226 mukaan]

Tässä huomaamme erittäin merkittävän seikan. Sen, minkälaiset käskyt ovat uskovaisista uskottavia. Mitkä antavat arvovaltaa Jumalalle. Vastaus on "ihan minkälaiset tahansa". Esimerkiksi meillä visitoineet Jehovan Todistajat ovat usein viitanneet siihen että Raamatussa on viisaita hygieniasääntöjä, kuten se että täytyy käydä ulostamassa leirin ulkopuolella. Ja että ne ovat terveellisiä ja järkeviä. Mikä tietenkin kertoo siitä, että ne ovat "viisaan tahon antamia käskyjä". Tietenkään tämä ei ole tae siitä että viisas taho olisi Jumala. No hyvä. Kuten tuosta jo kirjoitetusta sitaatista huomaamme, tyhmältä vaikuttavat käskyt eivät suinkaan todista uskovalle että takana olisi "tyhmyyttä".

Eli kuten "ajatuksia olemisesta" -blogissa kommentoidaan:
Määräys ei kuitenkaan perustu millään tavalla loogiseen ajatteluun, vaan sen tavoitteena on mahdollisimman kouriintuntuvasti osoittaa missä oikein uskovien piirin rajat kulkevat. Luopumalla hyvän makuisen ja ravitsevan lihan syömisestä uskovaiset tekevät aina myös konkreettisen henkilökohtaisen uhrauksen uskonsa hyväksi, mikä sitouttaa yhteisön jäseniä entistä enemmän.

Syyt ovat henkilökohtaiset. Tyhmissä käskyissä on joko salattu viisaus tai ne ovat arvokkaita siksi että ne koettelevat uskoamme. (Jumala joka tietää syvimmätkin tunteemme ja ajatuksemme joutuu siis tekemään empiirisen testin! WTF?) Sen seurauksena uskovaiselle heitetty kysymys "Hyppäisitkö kaivoon, jos niin käskettäisiin Raamatussa/Koraanissa" on selvä. Tämä on sitä uskoa.

Toisaalta en itsekään ole immuuni järjettömille todisteille. Itseeni eniten vaikuttanut käännytyskertomus oli sisällöltään suunnilleen seuraava. Muistini ei ole valitettavasti sanatarkka, ja tämän kuulin vuosia sitten.

"Kaveri pyysi seuraksi uskonnolliseen tilaisuuteen. (en muista oliko vapaaseurakunta vai mikä, mainitsi kyllä.) En tiedä miksi menin, mutta menin. Istuin takarivissä. Lopussa kysyttiin että kuka haluaa vielä että heidän puolestaan rukoillaan. En tiedä mikä sai minut nousemaan. Minut pyydettiin seisomaan sinne eteen ja sitten kaikki rukoilivat puolestani. Se tuntui aika kivalta."

Tämän teki mielestäni vakuuttavaksi nimenomaan mumbo-jumbon puute, ja se että juttu oli irrationaalisuudessaan ja perusteluyrittämättömyydessään poikkeava. Ja kertojan oma vakaumus ja tunteet puhuivat yksin puolestaan, ilman että itse asiassa väittivät yhtään mitään.

Tietenkin, ilman rationaalisia perusteluja ei kai pitäisi uskoa mitä vain. Mutta oli se vaan silti niin pirun hyvä juttu.