Vatikaanin virallinen lehti on julkaissut italialaisen prof. Rialtin Harry Potteria vastustavan artikkelin. Mukana on tuttua "kannustaa okkultismiin ja noituuteen" -tavaraa, joka on siitä erikoista että kukaan ei väitä Harry Potterin olevan faktuaalinen. Lausunnon ilmaisu
"Päämäärä pyhittää keinot, koska kaikkitietävät, valitut, intellektuellit tietävät kuinka synkkiä voimia valvotaan ja kuinka ne käännetään hyviksi."
tuottaa ainakin minulla riemun kiherryksiä, koska siinä on ainakin muutaman pöllimetsän verran hirsiä silmässään. Vatikaanihan jo itsessään on tuollainen auktoritaarinen taho, joka palvoo Raamatun Jumalaa, joka kirjassaan käskee mm. kansanmurhaan. Silti tätä pidetään hyvyyden lähteenä, koska näennäisestikin pahat asiat asiat tehdään oikein ja oikeista syistä, ja koska Paavi kykenee kontrolloimaan hyvyyttä valtakunnassa. Ja he väittävät Fantasiaelementtejä vilisevää Pyhää Kirjaansa "Oikeiksi Tapahtumiksi". Ja perustelevat tämän totuudellisuutta sillä, että siinä viitataan oikeisiin tapahtumapaikkoihin ja henkilöihinkin. (Joka muuten Harry Potterinkin kohdalla pätee. Siinä mainitaan ihan oikeitakin paikkoja. Mm. Lontoo ei ole mielikuvitusta.)
Koska Vatikaani sallii tuomitsevan mielipiteen, ja koska uskovaisissa on niitä jotka sitä haluvat tehdä, kohdistan siksi täydellä vapaudella saman Heidän Pyhään Kirjaansa. Mutta tämän pilkkaaminenhan olisi tietysti Jumalanpilkkaa koska Raamattua pidetään faktuaalisena. Toisin kun Harry Potteria, jota ei pidetä totena, ja jota kukaan ei pidä totena, sitä saa pilkata. Tosin tässä perustelussa jää hieman auki se, että miten ihmiset kääntyvät okkultismiin jos sitä ei pidetä totena? Ilmeisesti kaikki näkemykset ovat samanarvoisia mutta toiset näkemykset ovat samanarvoisempia kuin toiset? Siispä en välitä tästä, ja rohkeasti otan esiin Raamatun. Lähestyn sitä erään kampanjan kautta:
Pimp My Bible harjoittaa Raamatun tuunausta. (Sitä ei saa sekoittaa!) Tämän tarkoituksena on "tehdä tavallisesta henkilökohtaista".
Toki tämä on enemmän "pyhäkouluaskartelua", joka on tarkoitettu niille, joille ulkokuori on pääasia. Voidaan sanoa että "tuunauskulttuurin kannalta" Raamatun ongelma on se, minkä PMP -sivu sanoo "Ohuenohuille sisäsivuille on vaikeampi saada lisää eloa".
Mutta jos minä tuunaisin Raamatun, tekisin sen kunnolla. Tärkeä asia on pakkaus : Kannen on minusta kuvattava sisältöä. Joten hiiteen pörröisyys ja lämpimyys, sillä sitä minun on siitä kirjasta vaikea löytää. Jotta Raamatusta tulisi minulle henkilökohtainen, sen sisältöä pitäisi tuunata. Lähestulkoon kokonaan. Mutta tyydytään ulkokuoreen, jotta ei rapsahda vaikka vankilaa jumalanpilkasta.. Jos sisältöön ei voi koskea, tulee edes kannesta tehdä sisällön mukainen. Ja koska Pimppaamisen tavoitteena on korostaa omaa suhdetta ja suhtautumista Raamattuun, on minun kampanjan hengessä täysin lupa niin tehdä. Voin siksi sanoa että en pilkkaa Jumalaa vaan korostan ainoastaan omaa näkemystäni asiasta.
Koska Raamatussa on mukavasti väkivaltaa, sotakohtauksia ja seksiä, niistä saa kyllä kuvitusaiheita. Ne muut kohdat ovatkin sitten tuskastuttavan väsyttävää luetteloa siitä kuinka Aam sai Jaafetin joka sai Eesakin, joka sai Veroja, joka sai... ja listauksia siitä kuinka papin on uhrattava eläin jotta rasvan käry olisi Herralle ylen mieluisa ja kuinka kuukautisveri tekee saastaiseksi tietyksi ajaksi naisen, seksiä harrastavan naisen, ja tämän miehen. Näistä on vaikea saada irti kuvitusta.
Siksi minun Raamatussani olisi kunnon kannet. Siinä voisi olla esimerkiksi kuvaus tulvaa edeltävistä nefileistä raiskaamassa maan naisia. Tai sitten Simsonin muistoksi jotain tämän tapaista. (Valitettavasti en löytänyt kuvaa, jossa leijonaa revittäisiin riekaleiksi paljain käsin. Tosin netistä taatusti löytyisi sellaisia kuvia jotka voisivat värittää Nefileiden toimia, mutta valitettavasti en nyt auta teitä tässä asiassa tällä kertaa.) Samoin Egyptin vitsauksista saisi tyylikkäitä kuvia. Ja jos on symbolismin ystävä, voisi vaikka pistää kuvan, jossa on ovi ja verenpirskeet ovenreunoissa muistuttamassa Egyptin poikalapsien murhasta (joka verrattuna Herodeksen poikiensurmaan oli massiivinen.
Ja tietenkin: Kuvia ympärileikkauksista! Niillä muistutettaisiin siitä, kuinka Hyvät Herran seuraajat voittivat ja päihittivät eettisellä sotajuonella Sikemin kaupungin!(lue itse, koko 1. Mooseksen kirja luku 34 Joka on minusta koko Raamatun riemastuttavin luku.) Voisin myös tehdä Uuteen Testamenttiin liittyviä juttuja, mutta Mel Gibson omistaisi niihin suurimpaan osaan tekijänoikeudet.
Minun Raamattuni ei ehkä olisi niin "henkilökohtainen", kuin "massatuotteenomainen", suorastaan kliseinen nykyään kirjakaupassa myyvätä kirja. Mutta se olisi sentään rehellinen. Kansi vastaisi sisältöä. Enkä varsinaisesti pidä tätä pahana asiana. Jos kirjassa on seksiä ja väkivaltaa, se perinteisesti myy hyvin. Ja jos tässä ei ole pahaa muiden kirjojen kohdalla, niin miten se olisi muuta Raamatun kohdalla?
Jos askartelisin Raamatun ja lähettäisin siitä kuvan tuonne arvioitavaksi, niin kiinnostaisi nähdä, miten hyvin Raamatunmukainen Raamatun päällystykseni sopisi tuonne noiden vähemmän sisältöön viittaavien pörröjen, rusettien ja söpöjen kissanpentujen joukkoon.
Tietenkin, jos joku pirunkurisuudessaan on valmis myös tekemään tuon, haluan ehdottomasti nähdä lopputuloksen.
Ei kuin askartelemaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Hahah tuo 1. Moos. 34.luku.
Voin kuvitella tuon lopputilanteen. Pojat seisovat isänsä edessä veristen miekkojensa ja jumalattoman suuren ryöstösaaliinsa kanssa lahdattuaan kokonaisen kaupungin miehet: "Perkele, meirän siskoo ei kohdella niinku porttoo, kyllä jämpti on niin!"
Eli väärä tyyppi katsoi väärää tyttöä ja sen takia piti ensin silpoa kaupungin miesten munat, jotta näistä saadaan puolustuskyvyttömiä ja sen jälkeen tappaa ne, kun kerran voidaan.
Pohojaalaasta asennetta, todellakin. Tosin pohjalaiset on yleensä puukoottanu vihollisia ilman silpomista. Tosin nyt Duudsonit ovat jo ilmeisesti hieman tavalleet Pipliaa, kun ovat aina välistä lyömässä toisiaan munille...
Helsingin Sanomat julkaisi eilen korjaustiedotteen, jossa totesi alkuperäisen uutisensa olleen paikkansapitämätön. Tähän virheelliseen uutiseen oli tässä blogissa viitattu.
HS.fi:n julkaisemassa STT:n uutisessa lauantaina 19. tammikuuta kerrottiin virheellisesti, että Vatikaanin virallinen lehti tuomitsee Harry Potter -kirjat.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut Vatikaanin lehden virallinen kanta vaan lehteen kirjoittaneen italialaisen professorin Edoardo Rialtin artikkeli.
Samassa lehdessä julkistettiin myös Harry Potter -ilmiöön myönteisesti suhtautuva asiantuntija-artikkeli.
Oikaisu on luettavissa täältä:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Oikaisu+uutiseen+Vatikaanista+ja+Harry+Potterista/1135233439681
No hyvä, asiaa saivarreltu faktuaalisempaan suuntaan.
J.K. Rowling on sanonut, että hän ei korota noituutta Harry Potter kirjoissa. J.K. Rowling on myös sanonut, että hän ei usko noituuteen sillä tavoin kuin kritiikot ovat hänestä puhuneet. J.K. Rowling on edelleen sanonut ettei hän usko taikuuteen siten kuin hän on sitä kirjassaan kuvaillut. Noista kommenteista voi päätellä, että hän uskoo jollakin tavalla noituuteen ja taikuuteen. Kirjojen perusteella hän tietää paljon okkultiikasta sekä noituudesta. J.K. Rowling on myöntänyt, että hän on tutkinut paljon mytologiaa, okkultiikkaa, pakanauskontoja, kelttien uskomuksia, druidien uskontoa, noituutta sekä satanismia. J.K. Rowling myös tietää, että jotkut kirjan loitsuista ovat oikeita loitsuja, joita käytetään tosielämässä okkultiikassa ja noituudessa. J.K. Rowling kirjoittaa pahuudesta, vaikka hän koittaa uskotella toisin. Rowling ei ole kirjoittanut kirjaansa pelkästään mielikuvitusta käyttäen, vaan on hakenut täsmällistä ja tarkkaa tietoa okkultiikasta Harry Potter kirjoihin, kirjat eivät siten ole pelkkää mielikuvitusta, vaan myös perustuvat todelliseen pahuuteen.
J.K. Rowling on sanonut olevansa kristitty ja uskovansa Jumalaan. Miksi ihminen joka sanoo uskovansa Jumalaan kristittynä kirjoittaa kirjoja, jotka korottavat noituutta ja okkultiikkaa? J.K. Rowling luulee uskovansa Jumalaan, mutta hän ei usko Jumalaan siten kuin Raamattu opettaa. Ihminen joka uskoo Jumalaa ja Raamatun sanaa ei kirjoita, että on olemassa hyviä ja pahoja noitia (velhoja), kuten J. K. Rowling kirjoittaa kirjassaan. Raamattu sanoo, että kaikenlainen noituus on pahaa ja syntiä. J.k. Rowling kirjoittaa kirjassaan, että Potterin taikuus on hyvää ja tämä jo yksistään todistaa sen että Potter kirjojen sanoma on pimeydestä ja tietenkin kirjassa on paljon muuta, joka edustaa pimeyttä. Kaikki kirjat, jotka kertovat noituudesta eivätkä sano niiden olevan syntiä ovat kirjoja, jotka edustavat pimeyttä olkoon sitten niiden kirjoittaja kristitty tai ei. Raamattu sanoo taikuuden ja noituuden olevan syntiä ja Jumalaan uskovan tulee uskoa siten kuinka Raamattu opettaa.
J.K. Rowling on valinnut päähenkilön nimeksi Harry Potter (Potter eng. savenvalaja). Babyloniassa oli naisjumalatar (Aruru/Istar), joka tarinan mukaan loi savesta (savenvalaja) ihmisen. Feminiiniset noituuskultit opettivat (Babyloniassa) naisen synnytysprosessin tuovan uuden elämän, jonka kautta ihminen kasvaa ja muuttuu elämään koko ajan korkeammalla tietoisuuden tasolla. Tämän saman idean voit nähdä Potterissa, joka sai "uuden elämän" Hogwartin noitakoulussa, jossa hän opettelee uutta korkeampaa tietoisuuden tasoa noituuden avulla. J.K. Rowlingin päähahmo on syntynyt noituuden kultin muokkaamana ja hän opettaa noituutta kirjoissaan lapsille.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/HarryPotter.html
Reagoin, enkä nähnyt muuta kuin epäkohteliaisuutta ja ylenkatsetta sekä erittäin voimakasta et pahantahtoista väkisintulkintaa.
Munkki puolustaa Potteria
Uskonnolliselta suunnalta sataa yllättäen kehuja Harry Potterille, kun brittiläinen benediktiinimunkki on kirjoittanut Harry Potteria ylistävän kirjan, kertoo The Telegraph. Harry Potter on vuosien mittaan saanut runsaasti moitteita uskonnollisilta tahoilta. Yleensä kirjoja ja kirjailija J. K. Rowlingia on syytetty noituuteen kannustamisesta.
"En usko, että mikään älykäs taho väittää näitä kirjoja pahoiksi. Sellaisia väitteitä esittävät vain ihmiset, jotka eivät ole lukeneet Harry Potter -kirjoja", isä Luke sanoo Telegraphin haastattelussa. Hänen mielestään kirjoissa on nähtävissä monia kristillisiä periaatteita, kuten rakkautta ja uhrautumista. Kirjoissa esiintyvää taikuutta munkki ei pidä pahana, vaan sanoo sen olevan suoraan verrannollista ihmisten (jästien) käyttämään teknologiaan.
Isä Luken kirja Baptising Harry Potter: A Christian Reading of Harry Potter julkaistaan vuonna 2010.
Tämän luin HP-fanit sivuilta.
Miettikää ensin, ennenkuin julistatte Potteria noituuden käsikirjaksi. Lapsetkin ymmärtävät, että Harry Potter on satua. Rowling itse sanoo, että kukaan lapsi ei ole ilmoittanut hänelle:"Neiti Rowling, olenpa iloinen että luin tämän kirjan, sillä nyt haluan tulla isona noidaksi"
~11v Potterfani
"Juhani" ei olekaan maailman 10 -vuotiaat. Hän ei usko että noituus on satua! Tälläinen taikausko(kirjaimellisesti) on hänestä loogista, järkevää ja ehdottoman totta. Sitten pitää itseään terveen järjen, logiikan ja tieteen sanansaattajana! :)
Ja hän juoksee ympäriinsä pilkkaamassa ihmisiä jotka ajattelevat eri tavalla kuin hän. Ja tämän jälkeen kehtaa odottaa että häntä ja hänen uskontoaan pitäisi kohdella kunnioittavasti, eikä koskaan pilkalla tai herjalla.
En tiedä tarkemmin "Juhanin" näkemyksistä, mutta teen kyvyilläni vinhan ennustuksen. Noin tyhmä ja taikauskoinen ihminen ei voi olla kuin (ID)kreationisti!
Lähetä kommentti