Virallinen kanta, epävirallinen käytäntö ja mututulkinta.

Palaan aiheeseen, jossa aikaisemmin tein kammottavan väärän yleistyksen, leimaamisen. Eli roolipelaamiseen ja saatananpalvontaan.

Virheeni oli sama, mikä se on roolipelaajia saatananpalvojiksi uskovilla ja tästä heti epäilevillä: Kun oletetaan että kirkko vastustaa automaattisesti, neutraalikin teksti muuttaa heti väriään. Pistän esimerkin. Vanhassa blogiviestissäni kommenteissa siteerasin erästä kirkollista roolipelaamistekstiä. Alkuperäisessä tekstissä ei ole korostuksia, mutta lisään niitä demonstroidakseni mitä tälläinen maailmankuvaoletus tekee ihan OK:lle tekstille. Myös alaviite on väristään huolimatta lisätty samalla tavoin, sitä ei ole alkuperäistekstissä:

"Larppaajat ärsyyntyvät, kun heitä luullaan saatananpalvojiksi. Sitä heistä useimmat eivät ole. Kuitenkin joissain peleissä esimerkiksi uskontona voi olla saatananpalvonta ja niissä käytetään saatananpalvontarituaaleja. Vaikkei larppaaminen sinänsä johda saatananpalvontaan, voi sillä joidenkin ihmisten kohdalla olla katalyyttinen vaikutus. Tälle ns."portti -mallille" ei ole kuitenkaan saatu kaikkia tahoja vakuuttavia todisteita ja siitä kiistelläänkin yhä.¹ Jotkut ovat kuitenkin larppaamisen yhteydessä kiinnostuneet okkultismista ja magiasta tosimaailmassa."
_{1 "kiistellään = porttiteoria ei ole välttämättä väärässä, on mahdollinen, se vakuuttaa jotkut"}

Siksi minä tein juuri niin kuin moni uskovainen tekee. Eli väärän tulkinnan. Itse artikkelissa tietenkin tein toisen aivan vastaavan yleistysvirheen, mutta sitä on hieman vaikeampi huomata. Demonstraatiotekstilläni se oli itse asissa helpompi tehdä sillä tavalla että pointti tulee selväksi.

Toisin sanoen tein sen virheen, että yhdistin yksilöt ja kirkon "virallisen kannan". Hyvä, tämä pitäisi jättää tähän? Ei. Koska se olisi aika samanlainen väärä yleistys. Ei pidä sekoittaa kirkon virallista kantaa kirkon jäsenten toimintaan. Olennaista on huomata, että syy siihen, että tein väärän yleistyksen johtui juuri siitä että luultavasti jokainen kauemmin ja aktiivisemmin roolipelannut on kohdannut elämänsä aikana saatananpalvontaan liittyviä epäilyjä. Tämä on käytännössä niin yleistä, että luulin sen pohjalta että se on peräti kirkon kanta. (Minullahan ei ole kristillistä vakaumusta, joka muutoin pakottaisi "alleviivaamaan tekstiä". Alleviivaamiseen tuleva ennakkoluulo on tullut siksi muualta. Ja tuosta se on tullut.)

Otan esimerkin omasta elämästä. Eräs lukiolainen roolipelaaja sai muutama vuosi sitten hauskan yllätyksen. Heidän lukionsa uskonnonopettaja huomasi, että henkilö pelasi roolipelejä. Mitenkäs mallikkaasti hän hoiti tilanteen? No, soitti tietysti jo täysi -ikäisen lukiolaisen vanhemmille, ja kertoi että epäili että heidän lapsellaan "saattaisi olla linkkejä saatananpalvontaan". Ensinnäkin täysi ikäisten lukiolaisten vanhemmat eivät ole se taho joille asiasta lain mukaan tulisi soitella. Mutta silti tuo "roolipelaus=saatananpalvonta" -kytkös tuli aika selvästi esille. Kun opettaja soittaa ja sanoo huolestuneena sanat "saattaa olla". Olihan siinä sitten hyvä kun tuon lukio -oppilaan vanhemmat soittavat huolestuneina. (Ei, en teurasta kodissani eläimiä ja juo niiden verta. Annan muiden tappaa elukat muualla ja sitten se veri kyllä kelpaa, tosin vain paistinpannun kautta!)

Vanhempien reagoinnin soittoon vielä ymmärtää, normaalia huolta omasta lapsesta, joka normaalisti tulee siitä että opettajat vaivautuvat soittelemaan perään. Mutta se opettaja. Olisi tehnyt mieli mennä hänen luokseen ja määrätä hänelle gastroskopia, koska minusta "hänellä saattaa olla" ihan mikä tahansa sairaus, joka diagnosoidaan vatsalaukun tähystyksellä. Se ei ole erityisen kivulias tai vaarallinen toimenpide, mutta se ei estä sitä olemasta erittäin epämiellyttävä. Olisin määrännyt juuri tämän tutkimuksen, koska se olisi erittäin lähellä "potut pottuina" -ajattelua. (No, en ole sellaisessa asemassa, että voisin määrätä, joten asia jäi kuvittelun asteelle. Muutoin kyllä: Olisi se ollut yhden lääkärilisenssin arvoinen temppu.)

Kriittisen ajattelun puolesta -blogissa taas nostettiin esiin toinen käytännön tapaus roolipelaamiseen liittyen. Suora lainaus blogista:

"Hetkeä myöhemmin minut oli jo kiidätetty pelottavaan tilanteeseen papin ja nuoriso-ohjaajan ja hiljaisen huoneen maailmaan. Saatananpalvontaa, demoneita!"

Tässä on siksi olemassa selvä ristiriita. Kuten aiemmin on mainittu: Kirkko ei vastusta roolipelaamista eikä kannata tuota sinunkaan riparityyppejen opetuksia. Mutta kuten kirkon kantojen laita usein on, käytäntö eroaa kauniista sanoista. Minun lukio -opettajaesimerkkini ei tietenkään liity varsinaisesti kirkkoon, mutta kriittisen ajattelun puolesta -blogin riparitoiminta kertoo omaa kieltään käytännöstä kirkon puolella.

Siksi olennaista on huomata, että mitä "kirkon virallinen kanta" tarkoittaa? Ei ainakaan toimintaohjetta, jota järkähtämättä seurataan. Tämä on kirkolle ongelma ; Jos asiaa lähestytään laatukäsikirjoissa käytettävien ISO -standardejen mukaista laatua, kirkon johdon olisi laatua miettiessään kyettävä nousemaan paperinpyörityksen ulkopuolelle, lakata tekemästä pelkkiä korulauseita. Jos laatu ei ole määriteltyjen tavoitteiden, korulauseiden tai "virallisen kannan" mukainen, se tarkoittaa että "toiminta sukkaa" siltä osin. Ja näin ihmisenäkin tuntuu että jotta kirkon tai ihmisen sanalla olisi mitään merkitystä, hänen pitäisi olla luotettava, sanojensa mittainen. Jos vain lupaa ja puhuu, paikka on ehkä kevätjuhlien puhujanpöntössä, mutta elämän sisällöksi siitä ei ole. (Emmekä me kai halua kirkon roolia uskovaisten elämässä jättää pelkästään tähän? Luulisi että uskontojärjestön tavoitteet olisivat jotain enemmän, vaikkapa "sydämessä ja arjessa vaikuttamisen".)

Siksi onkin hyvä huomata, että kirkko puhuu, mutta naispappeja ei kohdellakaan tasa-arvoisesti kaikkialla. Roolipelaajia puhutellaan säännönmukaisesti. Tai tarkemmin sanottuna "Epäillään erittäin kärkkäästi". Jos seuraus on erittäin usein "olet roolipelaaja, palvotko siis Saatanaa?" voidaan kysyä missä määrin utelu on retorinen kysymys, jossa ainoastaan paljastuu kysyjän oma väärä näkemys, jota hän ei sano rehellisesti koska siitä voisi seurata ikäviä seuraamuksia. Ja missä määrin sitä mitä väitetään, eli "ainoastaan kysymistä". Ainakin minulla tulee tietty mielikuva.

Mutta se voi olla mututuntumaa, joka johtuu vain siitä että uskovaiset ovat niin kovin huolestuneita kanssaihmisten saatananpalvonnasta. Voit ihan itse miettiä, onko näin. Jos et ole roolipelaaja tai muu "vastaavan leimaamisen alla olevan harrastaja", jos näin olisi sinä olisit melko varmasti törmännyt tässä tilanteessa ihan samanlaiseen saatananpalvonnasta kyselemiseen. Jos kyseessä ei ole väärä leimaaminen ja ennakkoluulot, vaan aito huoli, sitä tehtäisiin samalla tasolla suunnilleen kaikille.

Hieman samanlaista, mutta astetta avoimempaa toimintaa havaitsin tuoreessa Jehovan Todistajien Herätkää -lehdessä (Tammikuu 2008) Sen tietokonepelejä käsittelevässä artikkelissa, sivulla 1p mainitaan roolipelit, jotka sen mukaan ovat tulleet erittäin suosituiksi. Lehden mukaan roolipeleissä tapahtuu seuraavaa:

'"Tavalliset ihmiset antautuvat tekemään sellaista, mitä he eivät koskaan tekisi tai voisi tehdä tosielämässä." Sanoo eräs toimittaja, "Seksi on arkipäivää, samoin prostituutio". Muutaman napin painalluksella pelaajat saavat avatarinsa harrastamaan seksiä samalla kun he itse puhuvat seksistä pikaviesteissään. Lisäksi nuo maailmat ovat "täynnä virtuaalirikoksia, parittajia, kiristäjiä, väärentäjiä ja salamurhaajia"'

Toki varmasti löytyy roolipelejä, joissa noita kaikkia tai ainakin yhtä tiettyä voidaan tehdä. Mutta itse tunnistan vain ensimmäisen lauseen ja kolme viimeistä sanaa. Muuhun en ole itse juurikaan törmännyt. Toki lehteä ei silti voi väittää suoraan "valehtelusta". Mutta "tarkasti valikoitujen seikkojen esittämistä ja relevantin muun tiedon esittämättä jättämisestä" voidaan jo syyttääkin.

Ymmärrän että tämän syy on sama kuin sen lukio -opettajan "saattaisi olla". Sanotaan
ympäripyöreästi tavalla, jolla oma epäilys saadaan täysin selvästi läpi ilman että voidaan joutua sanoista varsinaisesti vastuuseen. Sanotaan asia sanomatta sitä. Jehovan Todistajat ovat kuitenkin kirkkoa astetta rehellisempiä, koska he itse ovat suoraan kysyttäessä suoraan sanoneet että roolipelaus ei ole Jehovan Todistajalle sopivaa. Kuten varmasti sanoo heidän järjestönsäkin, jos sitä kysytään. Todistajien Järjestö varoo siis vain herjaamista, eikä salli roolipelaamista. Kirkko taas sanoo järjestön tasolla että on OK pelata roolipelejä, mutta käytännön tasolla tilanne voi olla hyvin erilainen.