Erkki, Erkki, Anna merkki.

Erkki Tuomioja on yllättänyt. Hän tunnusti olevansa ateisti Helsingin yliopiston Porthaniassa Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlissa. Perään Tuomioja halusi, että teologinen tiedekunta poistettaisiin yliopistoista ja korkeakouluista sekä valtion ja kirkon erottamista toisistaan.

Minulla nousivat karvat pystyyn. Sillä:
1: Teologia on kansainvälisesti hyväksytty tieteeksi. (Erkki Tuomiojan mielipiteitä taas ei, ainakaan vastaavalla tasolla.)
2: Skepsiksen rooli ei minusta ole olla tiedepoliisi, joka kontrolloi tiedemaailmaa. Sen tehtävänä on minusta enemmänkin valistaa maallikoita, jotta huijarit eivät vedättäisi herkkäuskoisia niin helposti. Muutoin en näe skepsiksellä mitään arvoa, se muuttuisi pelkäksi auktoriteetiksi, joka pyrkii ohjaamaan yliopistoa ja tieteentekoa.
3: Ja käsittääkseni ainakin eräs tieteen tärkeä tunnusmerkkikin on se, että se on "autonominen", eli sen ulkopuoliset tahot, kuten skepsis, eivät jo tämänkään vuoksi saa ohjata sen toimintaa. Tosin sama koskee tietysti niitä lehtikirjoittajia ja maallikkokirjojen suoltajia ja pseudotieteilijöitä, jotka haukkuvat tiedemaailmaan "norsunluutorneissa eläviksi" vainoajiksi.
4: Teologian yliopistossa oleminen ei ole politiikaa. (Tosin yliopiston tutkimusten rahoitus voi tätä jo ollakin. Tosin haluaisin enemmänkin että yliopisto, eikä eduskunta, päättäisi siitä miten rahat suunnataan. Eduskunta antaisi vain tietyn rahasumman, joka jaettaisiin yliopiston sisällä. Toki tämä voi olla utopistinen toive, ja voin olla tämän näkemykseni kanssa erittäin yksin.)

Toki hermostumistani lievensi se, että Tuomioja ei selvästi tarkoittanut koko teologista.
"Tämä siis erotuksena uskonnon ja uskomusten tutkimukselle, jolle pitää olla paikkansa".

Uskontoja saa siis tutkia valtion rahoituksella, mutta ei tehdä Jumalatodistuksia? Toki olen sitä mieltä, että teologeille on annettu ihan riittävästi aikaa keksiä jumalatodistuksiaan, eikä mitään ole kuulunut. (Toki yliopistojen resursseja on mennyt ja tulee menemään hukkaan aiheen parissa, mutta ehkä se on sitä SETI -touhua. Rahaa poltetaan vaikka tuloksia tuskin tullaankaan saamaan. Ehkä sekin on tärkeää kaikesta huolimatta.) Mutta kyllä se silti kuulostaa hieman siltä, että Tuomioja on pikemminkin sanomassa että "Formula ja ralli ei ole urheilua". Toki ne eivät ole yleisurheilua, vaan autourheilua, ja eroavat esimerkiksi keihäänheitosta ja juoksusta tämän vuoksi. Samoin teologian tieteellisyystapaa ei saa sekoittaa esimerkiksi evoluutioteorian tieteellisyystapaan. Uskonto muistuttaa tässä kohdassa mielestäni taloustiedettä. Ei fysiikkaa, ei biologiaa, ei luonnontieteitä. Mutta niitä ei kai olla missään maailmassa rajaamassa tiedemaailman ulkopuolelle.

Toki rajaa ylitetään ja tieteellisyysmääritelmällä kikkaillaan talosteorian puolelta huomattavasti vähemmän. Mutta tämä kertoo enemmän "tietyistä uskovaisista" ja "tietyistä teologeista" kuin itse teologiasta oppina. Saamani käsityksen mukaan akateeminen teologia mainitaan piruna hihhuleiden puheissa. Ateismin pesäkkeenä. Paikkana, jonne pääasiassa mennään uskovaisena ja tullaan ulos ateistina. Näin kai käy ihan siksi koska siellä on paljon hermeneutiikkaa ja pätevää historiantutkimustakin. Teologit tuottavat myös kriittistä eksegetiikkaa, jonka piirissä tuotetaan Raamatun aukkoja ja teologian perusväitteitä kritisoivia kirjoja, joita skeptikkoateistit ja ateismin sanan levittäjätkin erittäin mielellään lukevat. Tajuvatkohan ollenkaan että lukiessaan näitä, he lukevat sitä kauheaa teologiaa?

Lisäksi minusta on tärkeää että teologinen on yhteydessä muuhun akateemiseen maailmaan. Minua kun yksinkertaisesti hirvittävät Suomen Teologisen Instituutin tapaiset laitokset, joissa sisäpiiri pieni pyörii, pyörittää ja lämpenee vain tietynlaisille ajatuksille. Ja siksi ajatus vaihtoehdosta, eli siitä että kirkko kouluttaa itse omat pappinsa, on järkyttävä. Millaisia pappeja tuottaisi koulutus, joka olisi erillinen ja sisäinen juttu. Jo nyt, kun teologinen on kiinni muussa akateemisessa maailmassa, valmistuneidenkin teologien joukosta löytyy järkyttäviä hurmahenkiä.

Tämän lisäksi Tuomioja huomautti siitä, että maailmassa kunnioitetaan kaikkein vähiten uskonnottomien vakaumusta. Tämähän on tunnettu ilmiö, joka näkyy lainsäädännön tasolla asti jumalanpilkkalaissa, jossa pyhä on rajoitettu siten, että keskustelussa lain mukaan tilanne menee helposti siihen että ateistin näkemyksiä saa kritisoida ja haukkua vapaasti, mutta jos olet uskontoa vastaan, lakitupa heilahtaa helpommin. Toki jumalanpilkkalakia ei lähdetä soveltamaan kuin silloin, kun jumalanpilkka on saanut "tarpeeksi julkisuutta". Eli se tarkoittaa sitä että ateistien näkemyksen halventaminen on sallittua aina ja kaikkialla, mutta uskovaisten vain pienessä mittakaavassa.

Tuomioja huomautti myös alaikäisten lasten pakkosyötöstä. (Johon valtionkirkon lopettaminen ei ole ratkaisu. Itse asiassa en keksi muita kuin totalitarismiin perustuvia ratkaisuja tähän: Joko uskonnonvapaus kielletään, tai uskovaisten maailmankuvan näkyminen kotona estetään tai sitten otetaan lapset pois tai kielletään lasten saanti uskovaisilta. Näitä emme kai kuitenkaan halua? Tuomioja ei kuitenkaan ole mikään "Tuomio -oja" vaan käsittääkseni muutoin ihan humaani heppu.)

Lisäksi Tuomioja tunnusti uutisessa tunteneensa huonoa omaatuntoa kun oli hyssytellyt Muhammed-pilakuvakohua. No, tässä kohden voi vain kysellä että miksi sitten hyssytteli? Ei tästä hyssyttelystä voida syyttää kuin yhtä henkilöä. (Vihje. Etunimi alkaa E -kirjaimella.)

Lopuksi Tuomioja huomautti

"Miksi meidän pitäisi hyväksyä minkään näköistä sananvapauden tai edes huonon maun rajoittamista sen vuoksi, että se loukkaa joidenkin uskonnollisia tunteita?"

Niin, se on hyvä kysymys. Joka tulee ehdottomasti esittää sellaiselle ihmiselle, joka toisaalla suree sitä että "maailmassa kunnioitetaan kaikkein vähiten uskonnottomien vakaumusta." Minusta tässä kohtaa on tärkeää ottaa huomioon hyvät tavat. Ja että päätetään sitten kohteliaisuuden tai kritiikivapauden välillä, tehtäisiin niin että kaikilla olisi samat oikeudet. Tämä näyttää ainakin pinnallisessa tarkastelussa olevan, paitsi uskovaisten hihhuleiden, myös Tuomiojan ongelma.

Ehkä olisi saavutettava jonkinlainen kompromissi. Saada ihmiset ymmärtämään, että jotain toimea ei tule tuomita tai rangaista sen takia, että se on tehty vakaumuksessa tai koska siihen liittyy uskonto tai ateismi. Vaan että rangaistus tulee korkeintaan "hyvien tapojen" rikkomisesta. Siksi jos minä olisin esimerkiksi opettaja, jonka koulun pihalla joku ottaa oman raamattunsa ja polttaisi sen, pitäisin puhuttelun tälle ihmiselle. Samanlaisen puhuttelun kuin sille, joka polttaa "Lajien Synnyn" tai "Pupu Tupunan" koulun pihalla.

Ja kaikesta huolimatta olen Tuomiojan kanssa yhtä mieltä valtion ja kirkon erottamisesta ja lasten liittämisestä kirkkoon. Valtionkirkko voi minun puolestani "kuolla pois". (You can cite me on that!)