Kemppisen blogissa kommenttiraidassa oli seuraava lausunto.
"Toiseksi täytyy sanoa, että voi olla, että alitajuisesti yliopistomiehen henkilökohtainen vakaumus sanelee, mikä on tutkimuksen tulos, mutta tästä huolimatta kenelläkään teologilla yliopistossa ei liene henkilökohtaista vakaumusta pelissä - en ole nähnyt kirjaa, jossa aksioomana olisi oma vakaumus. Paitsi epätieteellisten ateistien kirjoisa. Näin Suomessa. Amerikkalaisissa seminaareissa tahi katolilaisissa yliopistoissa meininki voi olla toinen."
Mika Sipuran blogissa taas esitellään Plantingan oppia, esiin nostettiin seuraavaa:
"1) Teismi pystyy takaamaan tiedollisten kykyjemme luotettavuuden, mihin naturalismi ei pysty (Plantingan esittämä argumentaatioketju)
2) Ihmisellä on luontainen, reflektiivinen=tiedollinen kyky Jumalan olemassaolon kokemiseen (Plantingan oma kokemus ja vakaumus)
3) Siis: Jumala on olemassa"
Näköjään jos on tarpeeksi suuri ja arvostettu filosofi, saa laittaa vakaumuksensa aksioomiin. Minulta samaa ei varmaan sallita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Onko olemassa muunlaisia aksioomia kuin sellaisia jotka ovat vakaumuksia?
Ainakin minun käsittääkseni aksioomat ovat alkuoletuksia, joiden pohjalle päättelyt rakennetaan. Niiden määrä pyritään minimoimaan, mutta niistä ei koskaan päästä täysin eroon.
KAIKKI aksioomat ovat vain esille kirjattua vakaumusta. Tavoitteena on tämän minimointi, mutta jokaikinen, niin Plantinga kuin Dawkins laittavat aksioomiin vakaumuksensa joka tapauksessa.
Toiset aksioomat vain ovat kenties subjektiivisempia kuin toiset.
Lähetä kommentti