torstai 17. tammikuuta 2008

Vanhoja hyviä aikoja odotellessa.

Kriittisen ajattelun puolesta -blogissa nostettiin esiin Tapio Puolimatkan esittämä näkökanta, joka on tiivistetty muotoon

"Ongelmallisimmaksi luvussa jää ihmisen moraalisen ja tieteellisen kehityksen esitetty ristiriita. Tieteellistä kehitystä Puolimatka ei kiellä, mutta moraalisesta kehityksestä hän ei näe merkkejä."

Tässä näkemyksestä voidaan vähintään vetää "mututuntumayleistys", joka sopii erittäin hyvin hihhuleille. Kun "naturalismin" tehoa ei voida kiistää saavutustensa vuoksi, syytetään sitä ja toisella tavoin ajattelevia "moraalittomiksi". On toki täysin totta, että tieteen kehitys on luonteeltaan sellaista, että yhtäläisyysmerkit moraaliin voidaan kieltää. Mielestäni yhtäläisyysmerkit myös päinvastaiseen voidaan kieltää. Tieteen "naturalistinen" kehitys ei suoraan tarkoita moraalin katoamistakaan.

Ongelmaksi tulee tietysti se, että tieteen kehitystä voidaan helposti arvioida, mutta jo objektiivisten moraalin mittareiden puuttuminen johtaa siihen että vaikka moraali kehittyisikin, siitä ei silti olisi välttämättä näkyvissä merkkejä. Itse olen sitä mieltä, että ajan mukana yhteiskunnan moraalisuus on kehittynyt. Toki uskovainen voi ajatella, että yhteiskunta on mennyt huonoon suuntaan, koska esimerkiksi abortti ja homoseksuaalisuus sallitaan nykyään. Ja on internetpornoa. (Valitan, saatte itse palvella itseänne, en anna teille linkkejä. Katsokaa googlesta!)

Ihmiset ovat onnettomia, ja tekevät itsemurhia. Perhearvot rojahtavat. Väitän kuitenkin, että tämä ei ole koko totuus. Voidaan keksiä paljon hyviä asioita ja pahoja asioita, jotka ovat muuttuneet ajan mittaan. Ja muistimme on valikoiva. Jos muistikuvani lapsuuteni aurinkoisista kesistä olisivat tosia, ihmiset puhuisivat vakavaan ääneen vauhdikkaasta ilmaston viilenemisestä.

City -lehti, tuo moraalifilosofian kärkilehti käsitteli asiaa hieman humoristiselta kannalta. Esiin tuli monia asioita, jotka nykyisin ovat paremmin. Mutta kuitenkin esimerkiksi lausuntoa:

"Vielä 1950- ja 1960-luvuilla pysyttiin yhdessä, koska patriarkaalisessa yhteiskunnassa oli pakko. Erot yleistyivät, kun nainen sai ihmisoikeudet ja meni töihin. Perinteinen perhemalli on kestänyt hämmästyttävän hyvin. Naimisiin mennään nykyään useammin kuin maailmansotien välissä. Avioero on ihmiselle suuri juttu mutta pienempi paha kuin "vanhan hyvän ajan" parisuhdehelvetti."

tulee mielestäni pohtia vakavasti. Luemme enemmän, elämme kauemmin, netti tarjoaa paljon uusia "heimoja" joihin kuulua. Köyhillä menee nyt mukavammin, kuin mitä ne olivat ennen vuotta 1918. Itsemurhia tehdään, koska siitä ei joudu helvettiin, ja ihmiset saavat tämän vuoksi itse päättävät kummasta kärsivät enemmän. Homot saavat ihmisarvon, ateisteja ei polteta roviolla. Uskonnollinen moniarvoisuus, johon hihhulitkin aina vetoavat hädän hetkellä joten se ei voi olla huono asia, on lisääntynyt. Meillä on spam ja nettiporno, mutta ihmiset ostavat silti laajakaistoja ja Puolimatka ja PETA -aktiivit ja kapitalismia ja teknologiaa vastustavat säätiöt hommaavat tietokoneita ja nettiyhteyksiä ja sähköpostiosotteita koska pitää niiden tarjoamia etiikkakäsitystensä levityskeinoja parempina ja toimivampina. Eli pitää niiden seurauksia eettisesti vahvempina. (Siksi voit vastustaa teknologiakulttuuria levittämällä tavaraa internetissä.) Ja niin edespäin.

Väitänkin että nimenomaan tieteen kehitys on johtanut moraalin kehitykseen. Moni voi ajatella, että "WTF, tiede on moraalivapaata. Itse sanot niin." Niin onkin. Mutta ihmiset eivät ole moraalivapaita, eivätkä he ole kaikissa tilanteissa yhtä eettisesti toimivia. (Nälkään kuolevat vuorille lento-onnettomuudessa pudonneet jalkapalloilijat söivät nälkäänsä onnettomuudessa kuolleita ihmisiä.) Tämä kuitenkin nojaa yhteiskuntaoppiin. Moraalin kasvuun on johtanut yksi tila, joka on johtanut toisen systeemin toteutumiseen.

Kun aikanaan aloitin lukiossa historian opiskelun, kiroiluun taipuvainen opettajamme ensimmäisellä tunnilla sanoi että "opetan nyt yhden asian. Ja jos koulusta ette mitään muuta muistaisi, niin tämän muistatte". Käsite oli ruuan ylijäämä. (Joka ei tässä yhteydessä tarkoita haaskiolle mennyttä ruokaa.) Tai jotain sinne päin.

Opettajamme selitti, että aikanaan ruoan saamiseen on kulunut valtavasti aikaa. Että saa sapuskan, on tehtävä duunia sen eteen. Tämä tarkoittaa sitä että ihmisellä ei ole ollut yksinkertaisesti aikaa miettiä teknologiaa, uskontoa tai moraaliasioita kovin paljoa. Eikä veistellä veistoksia. Hän tunki eteemme kuvan hirvenpäävasarasta. Ja sanoi, että "kuinka monta tuntia sinulta kuluisi jos nyt vaan antaisin käskyn että veistä kivestä tuollainen hirvenpää". Niin, pitäisi tietää minkälaisia kivilajeja käyttää. Pitäisi olla keksitty välineitä. Pitää keksiä työtapoja - jotta oppipoikaa voidaan opettaa, jostain sen tiedon on alunperin tultava. Lisäksi on joka tapauksessa harjoiteltava uutterasti, ja tekniikan parannus vaatii aina kokeilua. Eikä kaikki kokeilut suinkaan onnistu. Ja taidon osattuasikin hirvenpään teko ei ole mikään kädenkäänteen urakka (*nak* *nak*) ja joskus taitavakin epäommostii toimessaan ja tuhoaa lopputuloksen. Tämä tarkoittaa suunnilleen sitä, että jos olet etsimässä pupua pusikossa, et pysty tekemään hirvenpääkiviä. Ne on rakennetty ylijäämäruualla.

Eli jos heimossa 5 henkilöä saa ruuan 6:lle ihmiselle, sen kuudennen ei välttämättä enää tarvitse hankkia ruokaa. Mutta niiden viiden on silti "vähän pakko". Muuten joku kuolee nälkään. Tämä "kuudes mies" on se, joka tekee hirvenpääkiviä.

Ylijäämän kertyminen taas johtaa ja vaaditaan siihen, että Maslown tarvehierarkiakipuaminen alkaa. Ihmisellä on useamman asteen tarpeita, joista pohjimmaiset on täytettävä ennen kuin voidaan kiivetä seuraavalle tasolle. Nälkäinen tyyppi ei ole motivoitunut tekemään hirvenpääkiviä. Pitäisi saada hirveä pöytään, ei raavittua sitä kiveen. Toisin sanoen: Korkeammalla portaalla olevat tarpeet muuttuvat merkitykselliseksi vasta tietyn rajan jälkeen. Ja tiede aikaansaa sen, että saamme vähemmällä ihmismäärällä kasattua ruokaa useammalle ihmiselle. Tämä automaattisesti johtaa siihen, että meillä on ihmisiä myös miettimässä moraaliasioita;

Lama-aikakin näytti sen, että kun perutoimiinkaan ei tahtonut löytyä rahaa, sitä leikattiin esimerkiksi nuorten mielenterveystyöstä, mikä taas heijastuu nykypäiväänkin, eikä ainakaan moraalisuutta kasvattavalla tavalla. Tämä ihan esimerkkinä siitä miten "materialismia" tarvitaan moraalisen tason ylläpitoon. Toki tämä osoittaa myös sitä, että moraali ei välttämättä etene ihan suoraviivaisesti. Lyhyellä aikavälillä voi olla että "moraalin kasvua" voi olla vaikeaa huomata. Mutta pitkän tähtäimen trendejä voidaan minusta silti katsoa, vaikka "ihan objektiivisia" mittareita ei olisikaan.

Ilman tiedettä Tapio Puolimatkaa tulkitseva miettisi mistä saa pupua pöytään, miten parantuu sairaudestaan. Ei syntyisi mitään kirjaa, joissa motkotetaan rivien välissä tyytymättömyydestä siihen että tiede ei toimi riittävän hyvin moraalirintamalla ja jättää sen alueen haaskiolle. Minusta onkin jännittävää, että he tekevät motkottamista, tekevät parhaasta ystävästään vihollisen. Naturalismin rojauttaminen rojauttaisi tarpeen uskonnolle, ja se ei kai olisi kenestäkään järin mukavaa.

Juttu oikeastaan tiivistyy Johanneksen kenties kiukkuissävyiseen puuskahdukseen. (Jonka hän varmasti käsitti itse hieman toisella tavalla.)

"Helppohan täällä ylihyvinvointi yhteiskunnassamme on väittää olevansa suoraselkäinen."

Exactly! Hyvinvointi tekee suoraselkäisyydestä helpompaa. Kun vanha eettisyys onnistuu ilman ristiinnaulituksi suostumista, eettisyyttä saadaan samalla vaivalla enemmän, tai vähintäänkin vanha määrä ponnistelematta. Which is GREAT! Sillä oikean teon vaarallisuuden puute ei minusta lainkaan vie moraalilta arvoa.

Samoin naturalismin sävyttämässä sekulaarissa yhteiskunnassa on helppoa valittaa naturalismin huonoutta. Uskonnollisissa primitiivisissä yhteiskunnissa auktoriteetti on pappi, ja hänen kanssaan erimielisyys on johtanut esimerkiksi kivittämiseen tai heimosta ajamiseen. Siellä kritiikki ei olisi mahdollista. Tosin toisaalta sen heikkouksien ruotimiseenkaan ei riittänyt energiaa nykyiseen malliin..

Luulen, että vastustuksessa kyseessä on kuitenkin se, että he ottavat kuitenkin Raamatun lupaukset tosina. Raamattu lupaa taivaaseen sellaisia oloja, että niitä tiedekään ei pysty toteuttamaan. Enkä usko että koskaan ihan pystyykään. (Jotta en näytä naurettavalta tulevaisuuden historioitsijoiden silmissä, laitan lisälauseen "Ainakaan kovin lyhyellä ajalla".) Ja he vaativat tätä jo maan päällä. Jotta naturalismi olisi uskovaiselle parempi kuin uskonto, sen tulisi tarjota sama, mitä he vain lupailevat.

Minusta tämä on heiltä aika epäreilu vaatimus, koska kaikki havaitsemamme hyvät asiat ja parannukset nojaavat nimenomaan tieteen saavutuksiin ja silti he haluavat roikkua lupauksissa joista ei ole näyttöä. Tiede on pidentänyt elämää konkreettisesti, uskonto on samanaikaisesti vain lupaillut ikuista elämää. Se, mikä ennen oli rukouksen ihmeparaneminen, on antibiootin avulla jokapäiväinen, arkinen tapahtuma, jolle kohautetaan olkia.

Ehkä se johtuu siitä, että lottopelaajakaan ei oikeasti tavoittele oikeaa voittoa, vaan mahdollisuuden paremmasta. Minä taas tykkään jäädä konkreettisesti plussan puolelle. Toimivuus käytännössä, tieteen ja teknologian huima kehitys jota edes Puolimatka ei voi mitenkään kiistää, painaa vaa-assani enemmän kuin toiveajattelu.

Eli mitä materialistisuuteen tulee,lainaan Cityä, tuota älykköjen suosikkilehteä.

"Ihmiset ovat aina olleet materialisteja. Nyt meillä vain on varaa olla sitä myös käytännössä."

And I am so glad about that! (Paitsi että kaikki eivät oikeasti voi. Mutta ne jotka voivat, ovat. Teologifilosofit ja moraalin peräänkuuluttajat myyvät kirjojaan ja saavat niistä rahaa. Amerikan televangelistat myyvät moraalia ja omistavat miljoonatilit.) Ja sanon sen nimenomaan englanniksi voidakseni osoittaa että tieteen pohjalle rakennettu teknologiayhteiskunta on antanut minulle, joka vertautuu auktoriteettiasemassaan keskiajan kurjaan pesanttiin, mahdollisuuden opiskella sitä. Mene syntymään kristilliseen keskiaikaan tee sama! On nimittäin vaikeaa, vaikka olisit minkälainen säätyläinen. Vaikkapa aatelinen! Väitä siellä sitten olevasi eettisempi. Ja tee se toki muinaissukulaiseni teloitustilaisuudessa, jotta tekisit pointtisi erityisen selväksi.

Tämän jälkeen on hyvä miettiä, että jos homoseksuaalisuus, feminismi, ateismi, abortin salliminen tai muut vastaavat olivat ennen paremmin, johtuuko se siitä että sinä olet jäänyt etiikassa jälkeen, vai siitä onko yhteiskunta todella romahtanut. Ja jos päädyt romahtamiseen, tulee kiinnittää huomiota myös siihen että onko se todella merkki laajemmasta moraalin tuhosta, vai onko se vain väistämätön epämieluisa seuraus ; Pyövelit ovat jääneet työttömiksi ja työttömyys on tietysti ikävää, mutta onko pyövelien työttömyys todella merkki moraalisuuden romahduksesta. (Paitsi ei tietysti kristillisessä Amerikassa pyöveleitä on yhä.) Pohdi asiaa mielellään dogmavapasti, eli hyväksymällä muutkin vaihtoehdot kuin sen, minkä itse asetat premisseiksi, koska muutoin muut voisivat ottaa eri premissit ja niiden pohjalta päättää sinun kantasi erityisen surkeaksi. Etkä sinä sitä halua. Kun teet tätä muistelua, mieti myös sitä, että jo silloin, kun minä olin nuori (silloin Helsingin itäkeskuksen kauppakeskuksen kohdalla oli vielä peltoa. Itse asiassa oli 1980 -luvulle asti) nuoriso oli "niin turmeltunutta".

1 kommentti:

olematon kirjoitti...

Jos moraalisesta kehityksestä ei nähdä merkkejä ei katsota tarpeeksi kauas. Meidän taloudessa ei esim. ole orjia. Tai Vanhasen Hallitus ei pohdi kenet/ketkä olisi seuraavaksi uhrattava jumalille helvetinmoisessa kokossa.

Kun kirjoitit, että moraalin kehitys seurailee tieteen kehitystä, niskavillani nousivat jyrkästi pystyyn, mutta vain hetkeksi ja aivan turhaan. Esitelmä ylijäämä ruuasta oli hyvä. Itsekin saattaisin sanoa jotain vastaavaa... jos osaisin.