Uskovaiset vastustavat usein fantasiakirjallisuutta. Harry Potter ja muut vastaavat ovat heistä usein ikäviä ja haitallisia. Perusteluina kaltaiseni fantasialajityypin kuluttaja kuulee usein kaksi perustelua:
1: Fantasiakirjallisuus heikentää suhteellisuudentajua.
2: Fantasiakirjallisuus sisältää saatananpalvontaa.
Ensimmäisessä kohdassa huomiota herättää mielestäni se, että fantasialajityypin ja Raamatun hahmo ja juonentapahtumat ovat erittäin samanlaisia. Mitä muuta sauvoineen riehuva Mooses muka on kuin velho? Tai mitä muuta nasiiri Simson oli, kuin berserkki, Conan barbaarin kaltainen voimamies, joka liehuvine tukkineen repii leijonia paljain käsin kappaleiksi? Jos fantasiakirjallisuus vie suhteellisuudentajua ja saa uskomaan taikuuteen ja muuhun vastaavaan höpöön, niin miksi Raamattu olisi yhtään parempi ihmekertomuksineen?
Toisessa kohdassa huomion herättää se että kaikki loitsujen käytöt ja muut vastaavat viittaavat aina saatananpalvontaan. Raamatun vastaavat ihmeteot taas eivät jostain syystä näin tee. Lisäksi uskovaiset tietenkin liittävät Saatanaa muinaismytologiahahmoihin ja hirviöihin, joita fantasiakirjallisuus on kiistämättä pullollaan. Raamatussa vastaavat eläimet eivät kuitenkaan tee kirjasta vaarallista. Jos fantasiakirjassa on lohikäärme, joka tapetaan niin tekeekö se kirjan vaaralliseksi vain sen takia että Raamatussa lohikäärme yhdistetään Saatanaan?
En yksinkertaisesti pysty ymmärtämään miksi se että fantasiakirjassa on ihmeitä, demoneita ja lohikäärmeitä tarkoittaa että kirja on vaarallista vieraannuttavaa Saatananpalvontaa, mutta se että Raamatussa on ihan näitä samoja asioita, niin se on "Kirjojen Kirja".. Varsinkaan kun uskovaiset kutovat fantasiakirjojen yhteydet Saatanaan lukuisien ja useimmille tuntemattomien mytologiamutkien kautta ja Raamatussahan Saatanaan taas viitataan ihan suoraan..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti