Toinen toistaan kilvan kunnioittaen?

Naispappeus on aikaansaanut kränää joidenkin miespappien ja fundamentalistien keskuudessa. Sinänsä ymmärrän heidän kantansa siihen että Raamatun dogmi on kirkon dogmi. Vaikka Raamatun dogmi olisikin syrjivä. Tässä suhteessa he ovat mielestäni oikeassa. Koska kirkossa uskotaan Raamattuun on naispappeuskin pohjimmiltaan Raamattukysymys, ei tasa -arvokysymys.

Eri asia sitten onkin se, pitääkö meidän pelkästään perinteen vuoksi hyväksyä tälläisiä syrjiviä dogmeja kannattavia instituutioita. Mutta en kuitenkaan ymmärrä lainkaan kaikkea sitä argumentointia, jota naispappien vastustajat harrastavat.. He nimittäin julistavat, muun muassa täällä, että kyseessä on "suvaitsevaisuuskysymys". Eli että "eri lailla ajattelevia miespappeja tulisi ymmärtää", ja muu olisi syrjintää. Lopussa on tietysti vielä Raamatunlause:

"Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne." (Room 12:10)

Jota kehutaan erinomaiseksi ohjeeksi. Sinänsä tuo ajatus on aivan sama, kuin jos rasisti sanoisi että hänen neekeri ja juutalaisvastaisia mielipiteitään tulisi ymmärtää. Jos tätä ajatteluteemaa "rasismin syrjiminen on rasismia, joten rasismi tulisi suvaitsevaisuuden nimissä hyväksyä" on jotain, jonka tulisi löytyä Orwellin kuuluisasta teoksesta. Tuskin löytyy, koska Orwellkaan tuskin kykeni alenemaan ajattelussaan noin matalalle. Vaatimus erityisoikeuksista on itse asiassa seuraavanlainen:

Työpaikat voivat valita työntekijöitään eri kriteereillä. Tämä kriteeri on tällä kertaa ajokortti. On useita työpaikkoja jotka vaativat ajokortin, muuten et pääse töihin. Tämä ei ole syrjintää (vrt: Ortodoksipapin täytyy olla mies, instituution kanta.) Esimerkiksi piirivartijaksi ei pääse ilman ajokorttia. No, meillä on sitten myymälävartija, joka sanoo että hän ei halua tehdä parina töitä kenekään kanssa, jolla ei ole ajokorttia. (vrt: "Ortodokseilla vain miespappeja") Hän ei saa tehdä sitä, koska kyseiseen työhön voidaan ottaa myös niitä joilla ei ole ajokorttia. Tämä on syrjintää. (vrt: Luterilainen pappi ei halua tehdä töitä naispapin kanssa.) Jos myymälävartija ei halua tehdä töitä ajokortittomien kanssa, niin ryhtyköön piirivartijaksi.

On nimittäin muistettava että luterilainen kirkko on paitsi Raamatunnoudatuskeskus, myös instituutio, joka päättää mitä luterilainen usko on. Ja aina on ollut erimielisyyksiä siitä mitä Raamattu on sanonut eri asioista. Historia on opettanut meille että ennen on väitetty Raamatun tukevan niin kuninkaanvaltaa, orjuutta ja vastustavan naisten äänioikeutta. Emme pidä näitä näkemyksiä ylpeilyn alaisina, emmekä ajattele että orjuuden hyväksyjien tulisi saada pitää "erilainen uskonsa". Eikä naispappeus (sen puoleen kuin homokysymyskään) ole mitenkään erilainen suhteessa näihin ; Käsityksemme Raamatun esittämistä asioista vain ovat ajan kanssa muuttuneet, ja tämän muutoksen on hyväksynyt lopulta aina myös uskonnollinen instituutio. Siksi onkin niin, että jos instituution tavat ovat jonkun papin mielestä Raamatunvastaiset, hänen ei omantunnon vuoksi pitäisi, edes saisi, tukea sen toimintaa, joten hänen olisi oikeastaan erottava virastaan. Hän voisi sitten mennä ortodoksipapiksi, tai muuhun uskontahoon -tai peräti tai perustaa uuden uskonnollisen instituution, jossa tätä Raamatun käsitystä noudatetaan. Jossa ei siis olisi kuin miespappeja. Jos he haluavat kuninkaan ja orjia, he tosin joutuvat muuttamaan johonkin muuhun maahan. Mutta heillä on oikeus siihen.

Valitettavasti tilanne ei ole niin kuin Pekka Rytilä Helsingin Sanomien mielipideosastolla 20.4. 2007 olleen mielipidekirjoituksen mukaan väittää, eli että "Jumalan sana menee maallisten lakien edelle". Suomessa tuomitaan Suomen Lain mukaan. Eikä Suomen Lakia ole millään lailla alistettu niin että sen olisi pakko olla ristiriidaton Raamatun, Koraanin tai minkään muunkaan pyhän kirjan lain kanssa.