lauantai 8. syyskuuta 2007

Kissojen paimentamisesta.

Ateismin sisältö on yksinkertaisimmillaan Jumalauskon puutetta. "Fysikaalista todellisuuskäsitystä". Mutta muutoin sillä ei ole mitään tiettyä kaavaa. Ateismilla ei ole varsinaista, joustamatonta, oppisisältöä. Se on pikemminkin jokaisen yksilön itse kehittämä suhtautumistapa "Jumalattomaan elämään." Ja niinpä ateismi esiintyy monessa muodossa. On äänekästä ateistia, hiljaista ateistia. On eksistentialistia. Epikurolaista. Osa uskoo kärsimyksen minimoimiseen. Toinen ajattelee että "no pain, no gain".

Siksi ateismin järjestäytyminen ei ole onnistunut kovin hyvin. Ateisteja on jotain 10% väestöstä. Tämä tarkoittaa sitä että ateistit ovat suuri vähemmistö. (Vertailun vuoksi suomenruotsalaisiakin on vain 5.5%. Heillä on oma TV -kanava, oma poliittinen puolue..) Ateismin asian vetäminen ei ole toisin sanoen onnistunut kovin tehokkaasti. Ateismin suurimpana ongelmana onkin nimenomaan sen yksilökeskeisyys; Hajanaisen joukon eriävistä mielipiteistä on erittäin vaikea työstää yhtenäistä linjaa, joka ajaa ateistien enemmistön etua.

Eipä ihme, että kristinuskossa on tavattu pitää kunnon uskovaa lampaana ja huonona vuohta. Lammasta on helppo ohjata. Vuohien kaitseminen on työlästä. Sisäisesti hajanaisen ateistilauman tavoitteiden kirjaaminen on vielä vuohipaimenenkin hommaa hankalampaa; Se on vähän kuin paimentaisi kissoja kaupungista toiseen. Kissojen paimentaminen lähentelee mahdottomuuutta.

Esimerkiksi kristinuskolla on tässä kohden selvä etu puolellaan; Uskonnon dogmaattisuus ja tasapäistävä vaikutus antaa sille vahvan "sosiaalisen etulyöntiaseman", selkeän luonteen ja kestävä tavoitteet, joissa uskonnon määräämät tavat muuttuvat pyhitetyksi ja loukkaamattomaksi perinteeksi. Lammas -uskova seuraa. Kissa -ateisti sen sijaan korkeintaan leikittelee ajatuksella, lähinnä julmasti kynsien sitä. Ja tämän vuoksi ateistien oikeuksien puolustaminen ei mikään helppo tehtävä. Sillä pohjimmiltaan ateisti voi olla pörröinen angora tai laiskan solakka siamilainen, hän voi olla katukolli tai kotikissa. Hän voi olla luppakorvainen Scottish Fold tai lyhytjalkainen Munchkin. Mutta kaikesta huolimatta hän on kissa joka kulkee omia polkujaan. Ja ainakin osa suostuu kulkemaan niitäkin vain omilla ehdoillaan.

Kaikkien ateistien yhteiset edut tahtovat tämän vuoksi peittyä; Kun piirteiden kirjo on valtavaa, ei yhteisiä tavoitteita ole niin helppo huomata. Jos esimerkiksi uima suuri uimariryhmä on kirmaamassa pois altaasta, huomaa helposti jalkojen synnyttämän sekavan ja voimakkaan aallokon, mutta vaikeampaa on huomata että samalla altaan veden pinta laskee. Tätä suuntaa voi olla vaikea huomata. Ja tämänkaltaisen suunnan huomaamista ateistien toimiva yhdistyminen vaatisi.

Niin kauan kuin tässä ei onnistuta, edustaa ateismi vähemmistöä, jolla on lukumääräänsä heikompi vaikutusvalta demokraattisessa yhteiskunnassamme.

2 kommenttia:

Samuli Pahalahti kirjoitti...

Koska ateismi on niin sisällyksetön termi, monet ateistit kutsuvat itseään vapaa-ajattelijoiksi. Se antaa jo huomattavasti enemmän vihjettä siitä, millainen maailmankatsomus yksilöllä on.

Vapaa-ajattelijan käsikirja

paahtoleipä kirjoitti...

Vapaa -ajattelijat eivät kuitenkaan edusta kaikkia ateisteja. Tai jos ovat, eivät hoida hommiaan onnistuneesti, kun siinä missä pienempi vähemmistö saa isojakin oikeuksia.

Jehovan Todistajilla on yhä oikeus armeijavapautukseen, vaikka heitä on alle 1% väestöstä; (19 000 kpl, ja Suomessa jotain 5 000 000 asukasta ~ 0,4%) Vapaa -ajattelijat taas ei saa edes suvivirttä pois koulun päättäjäisjuhlista. :)