Perhe on minun Allahini - ei minulta mitään puutu.

Monen mielestä ateistien bussikampanja "Jumalaa on tuskin olemassa" ei ole kovin pidetty. Se on kuulemma loukkaava. Kuitenkin sen sisältö on minusta aika pliisu. Se ei myöskään ole mitään "Eroa kirkosta" tai muuta vastaavaa palvelun kritisoimista. Aikaisempaa bussikampanjaahan moitittiin siitä. Kuitenkin samaa perustelua käytetään tähänkin, johon se ei sovellu.

Minusta on aika erikoista ylipäätään mainostaa ateismia. Suurin syy on tietysti se, että ateismi on ennen kaikkea vapautta erilaisista dogmeista. Se sanoutuu irti Jumalasta, ja muuten saa tykätä miten vain. Toisin sanoen ateistit ovat Sartrea mukaillen kaikista vastuullisempia olentoja vapautensa kanssa.

Tietenkin vapaa -ajattelijaksi itsensä kutsuminen kertoo enemmän. Mutta toisaalta ateismia voidaan ajatella myös vapauden kautta. Itse en mainostamisajatuksesta pidä ylipäätään. Julistaminen, tekipä sitä kuka tahansa missä tahansa millä tekosyyllä tahansa, on aina jonkin verran kyseenalaista toimintaa. Mutta jos sitä nyt mainostetaan, kuten vaikka shampoota, niin otan oman ehdotukseni roskapostin lisäämiseksi maailmaan.

Sillä ateismia voidaan tiivistää yksilöllisyyden kautta. Tarvitaan jotain nasevampaa kuin tuo nykinen mainos, joka ei edes sano että Jumalaa ei olisi. Se ei siis ole varsinaisesti edes ateistinen. Enkä minä ymmärrä mitä tuo elämästä nauttiminen tarkoittaa? Luulen että ateistit voivat olla ihan yhtä onnellisia kuin uskovat. Joka tarkoittaa sitä että yhtälön puolet voi myös kääntää. Muutenkin se on pliisu.

Ehkä asiaa voisi tuoda esiin sen kautta, mitä ateismissa näytetään pelkäävän. Eli että ateismi poistaa elämästä sisältöä. Voidaan kuitenkin ajatella myös että kun ateisti jättää uskonnon ja sen tietyt turhina pitämänsä säännöt, hän täyttää tämän tyhjiön jollakin. Siksi mainoksissa voisi olla vaikkapa juuri tuo otsikon mainoslause. Jumalan voi korvata vaikka se purjehtiminen, ja mainos olisi silloin "Ryhdyin ateistiksi koska kaikki paitsi purjehtiminen on turhaa". Tai "Nykyään tunnen olevani osa jotain suurempaa - Rukoilun sijasta harrastan taiteita." Mainos voisi olla humoristinenkin: "Ryhdyin ateistiksi - nykyään palvon vain kinkkua" -ja kuvassa olisi iso läski mies syömässä kuin siinä kohutussa mainoksessa. Tai siinä voisi olla "Sunnuntai; Rukoilun sijasta jääkiekonpeluuta" tai "Nykyisin vain vaimo on Jumalan asemassa, älä sinäkään pidä muita Jumalia" tai samalla teemalla naisnäkökantaa "Olen yksiavioinen, mieheni lisäksi sydämeeni ei mahdu toista miestä!", kenties voitaisiin käyttää jopa sinkkunäkökantaa: "Nykyään Jumaloin vain Angelina Jolieta - Ryhdy sinäkin vapaa -ajattelijaksi." Nämä jäisivät varmaan kivemmin mieleenkin. (Ah, Angelina Jolie...)

Ainut ongelma on tietyisti se, että ihmiset eivät yleensä uhraa uskontoihin kovin paljoa vaivaa. Mitään lisäaikaa ei oikeasti tule. Jos maalaan taulua joulukirkon ja sukulaisen rippikoulun verran, en varmaan hirveän montaa taideteosta ehdi vuodessa maalata. Mutta näin periaatteessa tämä "luopumalla saat" -henki tulee kuitenkin esiin. Tätäkin voisi tietysti udella laittamalla kysymyksen "Kun ryhdyt ateistiksi, mistä muka tarkalleen ottaen menetät?" "Ryhdyin ateistiksi - Missä muutos" / "Käännyin ateistiksi - miksi en tunne menettäneeni mitään?" Naimisiinmenostakin voisi kysellä "Kävimme maistraatissa. Kirkkoseremoniassa säästämämme ajan kulutimme häävuoteeseen." Vertailua voisi toteuttaa vaikka rukoilukuvalla, jossa henkilö rukoilee Raamatun edessä vakava ilme naamalla, silmät kiinni. Kuvateksti mainostaa Hesarin tyyliin "Hanki parempaa luettavaa!". Tai kuvassa voisi olla vastakkain mummo, joka nukkuu kirkon penkissä ja haukottelee. (Olen käynyt kirkossa. Tapahtuma ei ole edes keksitty.) Vieressä on mummo bingossa kädet pystyssä. Kysymys voisi olla "Miten sinä haluat käyttää aikasi?" Mutta kenties tämä astetta aggressiivisempi tapa ei olisi minusta yhtä hyvä tapa lähestyä asiaa. Ei kai tässä haluta miksikään uusiohihhuleiksi ryhtyä? Että päästään yhdestä pahasta, kun otetaan toinen samanlainen? Tosin tämä aggressiivisempikin mainoskampanja olisi parempi kuin nykyinen. En pitänyt siitä edes englanniksi.

Tosin näistäkin tulisi tietysti kamalan raivostuneita tuntemuksia. Koska uskontojen julistaminen on perusoikeus. Mutta ateismille niitä oikeuksia ei haluta antaa, koska se ei ole uskonto. No, jos ei, niin mitä se sitten on? Tietoa?