Ateistisen ja varmaan muunkinlaisen blogin pidossa törmää erikoisiin asioihin. Ehkä kiusallisin on mainostaminen.
Tässä blogissa tämä on näkynyt muutamalla tavalla. Esimerkiksi jostain muuten harvinaisesta aiheista on puhuttu hieman ennen jotain uskovaisten tilaisuutta, jossa on juuri tämän aiheen juttuja. Uusin liittyy tietysti Karjalan Teologisen Seuran "The Jesus Seminariin", jossa Robert J. Miller kertoo historiallisesta Jeesuksesta. Nämä erottaa mainostamiseksi siitä että ne tulevat ennen tälläistä tilaisuutta. Jälkeenpäin innostuneena selittäminen on tietenkin eri asia. Sehän on "normaalimpaa".
Tämän tyyppiseen olen kuitenkin suhtautunut melko positiivisesti. Kunhan ne eivät ole suoraan "tässä ilmoittautumislomake ja ilmoitus tapahtumasta". Jos niissä nostetaan esiin aihe, joka ei viittaa itse tapahtumaan, ja joku kiinnostuu ja vaikka googlaa lisää aiheesta ja tietää että "kas, siitä on seminaari", niin mikä ettei? Onhan tässä tietysti sekin, että uskova voi vahingossakin kertoa asioista ennen. Ei kai sitä voida tehdä kiellettyjä aiheita sen perusteella että "on tulossa pian seminaari aiheesta". Ei kai kukaa uskovakaan ihan kaikkia näitä seuraa.
Toinen, paljon ärsyttävämpi promootiotapa on myös yleisempi. Sitä kutsutaan nimellä "linkflood". Siinä on ideana se, että esitetään joko lyhyellä rivillä linkki johonkin sivuun, tai sitten sitä alustetaan copy-pastella sivuun liittyen. Näihin ei yleensä kommentoida takaisi, olen testannut. Tämänkaltainen mainostaminen tietenkin lisää linkatun sivun googlestatusta. Ja sori vaan, tämä blogi ei ole sitä varten että tämänkaltaista tehdään.
Menkää kanssauskovaistenne sivuille linkkisotimaan. En minäkään käy koskaan edes reagoimasa uskovaisten blogeihin paikan päälle. Sillä minusta peruskunnioitukseen kuuluu se, että "kirkko saa olla kadulla, mutta sinne ei saa pakottaa". Sama koskee tietysti tätäkin paikkaa. Päiviö Latvushan kävi täällä moittimassa sitä miten tämäkin blogi on julkinen paikka. Mielestäni olennainen ero ei ole "vapaa lupa tulla" vaan jokin ihan muu. Tänne voi tulla jos kiinnostaa, eikä mitään mainostamista uskovaisten sivulle tule. Minun kommentteja saa vain ateistejen paikoista. Jos käyn uskovaisten sivuilla kommentoimassa, pyrin kehumaan. (Esimerkiksi "Count Up" -blogissa on joitakin tämänkaltaisia kehujani.) Tänne taas kasaan kriittisemmät kannanotot. Koska tämä on ennen kaikkea ateismiblogi.
Valitettavasti kaikki eivät noudata tätä periaatetta, eivätkä katso että "toimin niin kuin toivon minua kohdeltavan". He eivät ymmärrä että on yksinkertaisesti epäkunnioittavaa mainostaa ja kasvattaa googlestatusta sellaisissa paikoissa jotka vastustavat jotain asiaa. Eihän siveysblogeissakaan olisi asiallista mainostaa pornografian promootiomainoksia. Sen pitäisi sanoa jo yleinen hyvän tavan käsitys. Moni uskovainenkin ymmärtää tämän. Osa taas ei. He lienevät juuri niitä joilta hyvät tavat ovat hukassa, ja joita tämä blogi keskittyy ruotimaan.
Nämä linkkimainostajat ovat viime aikoina yleistyneet ja ne pakottavat miettimään sitä, pitäisikö viestien ennakkosensuuri jälleen laittaa päälle. Nyt sitä ei ole vähään aikaan tarvittu (Sehän oli vähän aikaa päällä hieman samasta syystä. Saatiin pornomainoksia. Tosin jos minä saan valita, niin mieluummin porno kuin joku uskonnollinen paikka.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mainonta on yleinen ongelma. Pahin, johon olen törmännyt, on se, että henkilöllä oli argumentti. Jota hän ei kertonut tarkasti. Sisältö oli kuulemma luettavissa kirjasta. Joka sattumalta tuo hänelle rahaa.
Ostin kirjan. Luin sen. Kritisoin sitä. Henkilö sanoi että hän ei ole tarkoittanut noin. Kehotti lukemaan kirjan. Kun kerroin että olen lukenut, kommentoi että pitää lukea uudestaan. En ollut lukenut tarpeeksi hyvin.
Ei pumppauksista huolimatta kertonut mikä sanomassani oli väärin, ja miten hän sen oli tarkoittanut.
Koska ideana ei tietenkään ollut keskustella. "Tarpeeksi hyvin" lukeminen kun syntyy sillä että on mukisematta samaa mieltä. Kuten reagoinneista huomasin. Henkilö myötäili vahvasti kommentteja jotka oli esittänyt tyyppi joka ei ollut tutustnut kunnolla kirjaan, mutta läimi kirjoittajaa selkään.
Ongelmana on tässä tietysti se, että saman reagointitavan voi toteuttaa ihan missä vaan ja se näyttää samalta. Ei vaadi esitietoja tai argumenttiosaamista. Koska keskustelua ei käydä. Aiheeseen ei viitata muuta kuin omistusoikeuden ja lukutarkkuuden kautta, eikä jälkimmäiseen tarjota mitään kriteereitä.
Mutta tavoitteenahan onkin saada myytyä kirjoja. "Jo niin ja niin moni on ostanut". Skeptikonkin rahat kelpaavat, tietenkin. Ja iso myyntimäärä tarkoittaa että "sen on oltava totta". Miljoonan kärpäsen ei edes tarvitse pitää paskasta sanoakseen että se on hyvää.
Sanomattakin selvää on se, että en ole tuon jälkeen ostanut ainuttakaan tuollaista promotoitua kirjaa. Vaadin asiasisällön esittämistä, sitä lihaa johon voidaan tarttua. Minun tehtävänäni kun ei ole tukea kaiken maailman ihmisten pseudotieteellisen aineiston tuotantotoimintaa.
Lähetä kommentti