"En huomaa".

Olen miettinyt, pitäisikö uskovaisia luokitella tarkemmin kuin kahtia "normaaliin" ja "hihhuliin". Sillä olen huomannut että uskovaisissa on sellaisia tyyppejä jotka joko eivät ole hihhuleita tai jotka ainakin yrittävät kovasti olematta tai vähintään vaikuttamatta sellaiselta. Heillä on kuitenkin erikoisia piirteitä.
* Kritiikin yksipuolisuus: Jos ateisti tekee yliampuvan kommentin, tätä kritisoidaan ja muistutetaan esimerkiksi siitä että kaikki eivät ole tälläisiä. Muistutetaan että kaikki uskovaiset eivät ole fundamentalisteja, ja että itse edustaa "tervettä uskoa". Kuitenkin jos fundamentalisti tekee aggressiivista kommentointia, tämä taho on hiljaa. Hän sanoutuu siitä irti, mutta ei sanoudu siitä irti.
* Omien kokemusten puutteeseen vetoaminen: Tämä on itse asiassa tavallisin tuntomerkki. Henkilö on selvästi kristitty ja muistuttaa kuinka hän ei ole kohdannut mitään ongelmia eikä ole huomannut että kristityt olisivat hankalia. He kuitenkin jättävät mainitsematta sen, kuinka he eivät itse asiassa koskaan sano mitään poikkipuolista fundamentalisteista - hehän vain muistuttava ateisteja siitä, että kaikki eivät ole fundamentalisteja. Mikä on eri asia kuin sanoa että se on väärin. Ilman että kritiikkiä sanoo ääneen, on luultavaa että mitään negatiivista palautetta ei tietenkään tule.
* Oikeuksien risteyttäminen: Kristityillä on ihmisoikeuksien suoma lupa esittää uskoaan kuten kaikilla näkemyksillä. Siksi tätä toimintaa ei saa kritisoida. Sen sijaan ateistien bussikampanjaa ja muuta vastaavaa toimintaa kuvataan sanalla "aggressiivinen". Bussikampanjan "propably no God" -ilmaus on tiukkuudessaan järkyttävä etenkin kun sitä vertaa kristittyjen laimeisiin "Helvetti on Todellinen" -lausuntoihin. Ateisteilla on siis selvästi vähemmät oikeudet sanoa asiansa.
* Asioiden yhdistäminen: Esimerkiksi kaste liitetään kirkkoon liittämiseen. Tätä kautta perustellaan että kasteessa ei ole mitään pahaa, ja se on perinne. Ja että kirkosta pääsee eroon helposti. Sen sijaan vaihtoehto, jossa pidetään kastetilaisuus mutta ei liitetä kirkkoon jää käsittelemättä. Kyllähän siihen pääsee kätevästi ja helposti liittymään sitten isona. Ja jos kerran kirkko tarjoaa positiivisia kokemuksia lapsille ja nuorille, niin mikäs siinä sitten niiden pohjalta on liittyessä. Ja vaikka tämä sallittaisiin, niin silti jos tätä helposta kirkosta eroamista mainostaa, muistutetaan että kyseessä on "negatiivinen mainonta", että ei mitenkään saisi houkutella jäseniä pois. Tästä tulee erikoinen tilanne, jossa eroamisen helppous ja näkyvyys on perustelu omille puuhille, mutta samalla tätä helppoutta ja näkyvyyttä yritetään poistaa ilman että omia puuhia ollaan ajamassa alas.
* Henkilöt muistuttavat että "kaikilla on lupa ajatella niinkuin haluavat" jota seuraa esimerkiksi moite siitä että tieteellinen metodi on vain ajallinen ilmiö, tai jokin muu toisen ajattelutavan loogisen perustan (jos niin voi sanoa) moittimista. Eli hänellä on lupa uskoa, mutta muilla on "lupa olla tyhmä".
* Kristinusko on heistä sekä rationaalinen usko, että uskonto jota koskee uskonnonvapaus. Sen sijaan ateismi on uskonto silloin kun aiheena on tieteeseen liitetyt asiat. Mutta silloin, kun ateisteille pitäisi saada uskovaisten oikeuksia, niin siinä vaiheessa muistutetaan kuinka ateismi ei ole uskonto, koska siinä ei ole Pyhää Kirjaa. Ateismi on uskonto vain kun siitä on ateismille haittaa, mutta silloin kun siitä olisi heille etua, tätä etua ei haluta tarjota.

En tiedä millä nimellä tätä "epätasapainoisesti käsittelevää" uskovaa kutsuisi. Ehdotuksia otetaan vastaan. Olisi hyvä, jos se olisi naseva, mutta ei niin negatiivisesti sävyttynyt kuin "hihhuli" -sana.