Muiston pysyvyys.

Ajatellaan edelleen hihhuleiden erästä yleisintä kikkaa:
Se on "Ette osaa selittää, ja vaikka voisittekin, en ymmärrä. Joten olen oikeassa."
Tämänkaltainen ajattelu kun estää keskustelun kokonaan. Toki me tiedämme että hihhuleiden tavoitteena ei koskaan ole keskustelu, vaan se että "keskustelun kohde oppii jotain eli kääntyy hihhuliksi". Hihhuli kun ei keskustele, vaan käännyttää -ja mikä parasta ; luulee että vastapuoli tekee samoin.

Väärinymmärrykset johtuvat siitä että ateististen ja hihhulististen ihmisten tavoitteet ovat aivan erilaiset.

Ateistit ja muut vastaavat kun ajattelevat että tiede etsii, eli hakee sitä puuttuvaa tietoa. Tällöin se että kaikkea ei tiedetä ei tarkoita että kaikkea ei voida tietää, eikä varsinkaan että enemmän ei voida tietää. Heille tämä tarkoittaa edelleen sitä, että ateismin ja vastaavan kimppuun ei voida hyökätä -ja vielä vähemmän oikeuttaa omaa hihhulointia tämän hetkisillä puutteilla tai historiallisilla virheillä. Ateistille totuus rakentuu, kehittyy, paranee ... hitaasti ... Yksi nurin, kaksi oikein ... ja aina voidaan olla väärässä, aina voidaan eksyä. Mutta pitkällä tähtäimellä päästään lähelle sitä paikkaa minne pitääkin : Ja mitä luultavimmin tämä on jossain aivan muualla kuin minne alunperin haluttiin. Ateistille Lopullisen Totuuden Tietäjä ylpeilee suuta suuremmalla. Ateistin maailma on muutoksessa. Muistot muuttuvat, ja äärimmäisenä pessimisminä voi olla että he etenevät vain koska heidän muistinsa on lyhyempi kuin kehä jota he kiertävät.

Hihhulin maailma ja tiedot taas on kaikki tässä. Heillä on "lopulliset vastaukset" jo nyt. Ainakin niihin kysymyksiin jotka heistä ovat tärkeitä. JA vaikka heidän oma mallinsa ei anna sellaisia yhtä varmasti todennettavia vastauksia, joita vastustajiltaan vaatii, ei asialla ole merkitystä. Tärkeintähän tämän hihhulin mallin ylläpidolle on se että vaaditaan tieteellisin metodein vahvistettuja faktoja, ja enemmänkin ; Vaaditaan lopullisen varmaa täysin vedenpitävän aukotonta tietoa, lähinnä siksi että jollain tasolla ymmärretään että ateistille sellaista ei edes ole. Sillä että vastaavia metodeja ei koskaan sovelleta omaan vaihtoehtoon ei merkitse, tärkeintähän on että "vastustaja ei tiedä". Ja jos tiukka paikka tulee, niin tiedekin on vain yksi usko. Tärkeintä ei ole se että päästään sinne minne pitää, kunhan päästään sinne minne halutaan. Tietämystä ei monissa tapauksissa saa lisätä, koska tärkeintä on että tiettyjä kohtia ei poisteta : Jos näin tehtäisiin, niin ihminen korottaisi itsensä Jumalan asemaan, joka on suurin synti. Uskovaisen muistot ovat pysyviä.

Kun lähtökohdat ja tavoitteet ovat keskenään näin suuresti ristiriidassa, niin miten tässä asetelmassa edes voisi syntyä mitään hedelmällistä?