Kävin tänään ruokatauollani kävelemässä Helsingin Kampissa. Siinä kello 15 aikaan. Kampin piha -aukiolla oli muutamia nuoria nättejä tyttösiä, joilla oli suuret kyltit. Kylteissä oli "ilmaisia haleja". Siinä seisoivat. Hemmetin upeaa!
Mikä heissä oli sitten mielestäni niin hienoa, eivätkö uskovaisetkin rakkautta ja välittämistä tarjoa -peräti jotain joka on "isompaa", Jumalallista? Jotain joka kestää hetkenkin ohi?
He tarjosivat haleja kaikille vapaaehtoisille. He eivät välittäneet kannatitko Allahia tai Tampereen Ilvestä. He eivät jahdanneet väkisin pakkohaleja ihmisille. Heillä oli vain kyltti, jolla ilmoittivat että "täältä haleja saa jos haluat".
-Samanlaista hiljaista kyltitettynä seisoskelua ja odottaista voisi uskovaisillekin tarjota hyvänä vaihtoehtona käännytystyölleen.
Ja lisäksi: Kaikki tarvitsevat uskontoa ainoastaan uskovaisten mielestä, kun taas haleja tarvitsevat suunnilleen kaikki ja suunnilleen kaikista.
En käyttänyt mahdollisuutta hyväkseni, koska arastelen hieman tälläistä. Lisäksi minulla on vaimo, joka ei välttämättä pidä siitä että halailen nuoria nättejä tyttösiä.
- Ja nyt kyllä kaduttaa.
Sen sijaan käännyttäjän ohi käveleminen ei ole koskaan kaduttanut. Muutaman kerran jäämistä seurannut lauleskelu ja muu ympäristön huomion herättävä julistusaktio tosin on aikaansaanut katumuksen tunteita pysähtymisestä. -Sekä satunnaisia pakokauhuisia ajatuksia siitä onko tuollainen aktiojulistusta aikaansaava ja sekavaan käytökseen ja ajatteluun johtava usko tarttuvaa ; näinhän ainakin uskovaiset itse ajattelevat.. (Kenties minä siis "jollain sisäisellä tasolla" olen ymmärtänyt kumpi näistä kahdesta on arvokkaampaa.)
Kaiken maailman ilmaishalaajat liittykää yhteen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti