Hihhuliopin kehitysvaiheet.

Keisarinna -blogin raiskausartikkelissa (kiitos vain "pahikselle" vinkistä!) on kerrottu biologi Haldanen kuvaus ihmisten suhtautumisesta tieteelliseen teoriaan eri aikoina, sen suhteen onko teoria uusi vai jo vanha ja vakiintunut:

1. Se on arvotonta potaskaa.
2. Se on kiinnostavaa, mutta näkökulma on perverssi.
3. Se on totta, mutta ei ollenkaan tärkeää.
4. Olen aina ollut sitä mieltä!

Hihhuli ei tietenkään voi seurata aivan noin yksinkertaista kaavaa. Heille on aivan oma asteikkonsa. Ja se täytyy olla kirjattuna englanniksi, jotta oikea "pikkusormiasetelma" ja englannin kielen coolius antaa sille juuri oikean mikrosäväyksen. Eliittihihhuleiden kommentteja lukiessa kykenee arvioimaan miten hyvin hihhuliopilla menee.

1: "Our new and radical theory is invincible."
2: "OK, we made some mistakes and they might be right in some pathetic level of details : We want just equality and fairness."
3: "If you can’t build your own house, you may as well tear your neighbor’s home down."
4: "If you can't beat them, join them."

1: Ensimmäisessä vaiheessa ylistetään omaa kantaa. Se on uusi, radikaali ja mullistava -aivan kuin tämä tekisi siitä todemman. Mallin todistajat kuvataan jonkinlaisina yli -ihmisinä ja neroina. Tilanne on jo ratkaistu, teoria on valmis ja hieno.
2: Kun huomataan että siinä onkin vakavia puutteita ja virheitä, ja että asia onkin tieteessä käsitelty aika hyvin, hihhuli pitää kiinni omasta mallistaan siten että hän kertoo että edessä onkin vielä paljon kehitystyötä, eli heidän teoriansa ei ole "ihan vielä valmis", mutta jos rahoitusta, aikaa, rahoitusta, julkisuutta mediassa, - ja mainitsinko jo rahoituksen?- annetaan, "ongelmat ylitetään". He myös myöntävät että vastamallissa on "jotain vastattu", se voi jopa joissain kohdissa olla "ihan näppärä selitysmalli", joka ei kuitenkaan ihan kaikkea selitä. Ja että tasapuolisuuden ja reiluuden nimissä molempia kantoja tulisi kuulla ja tämä tarkoittaa hihhulin mallin avomielistä tutkimista ja tutkimuksen rahoitusta ja julkisuutta.
3: Kun havaitaan että hihhuleiden projektit eivät etene, joutuu hihhuli myöntämään että on parasta olla käsittelemättä omaa mallia ja siirtyä vastustajien haukkumiseen ja sen tutkijoiden herjaamiseen rajoittuneiksi natseiksi -anteeksi, kriittiseen analysointiin. Koska kohdan 2 myönnytykset on annettu vain sen takia että hihhulin ei tarvitsisi luopua väitteistään, he samalla unohtavat että ovat myönnytyksiä tehneensä. -Paitsi tietysti niitä tilanteita, kun he joutuvat kova kovaa vastaan käsittelemään omissa kritiikeissään esittämiin väitteisiin ja häviävät niin että taviskin huomaa. Kolmosvaihe kulminoituu tyypillisesti jonkinlaiseksi salaliittoteoriaksi, jossa kritisoidaan vastustajaa, ja jossa omien todisteiden ja tutkimusten puute selitetään sillä että heitä vainotaan rajoittuneen tiedemaailman puolelta ja heidän todisteitaan ei päästetä tavallisten ihmisten silmiin.
4: Jos tämäkään ei auta, ei hihhuli luonnollisesti luovu omasta mallistaan, vaan päinvastoin sanoo että "Ei olla sanottu mitään tollasta, vastustajan teoria on OK, johan me se kohassa 2 myönnettiin"! Jos mahdollista, hihhuli yrittää jopa sisällyttää vastustajan mallin omaan väitteisiinsä ja tämän pohjalta väittää sen todisteita omiksi todisteikseen. Jos tässä ei onnistuta, olennaisinta on se että he kertovat lähinnä mitä heidän mallinsa ei ole, eikä sitä mitä se tarkalleen ottaen on. (Luultavasti sen takia että ne kolme aikaisempaa porrasta ovat jo osoittaneet jotain.. Ja että eliittihihhuli jollain tasolla itsekin tajuaa sen.) Konstina tähän tavoitteeseen pääsemisessä on se, että hihhuli on pitkin matkaa esittänyt keskenään ristiriitaisia lausuntoja siten, että olipa tilanne mikä tahansa, niin löytyy aina jokin yksittäinen siteerauskannanotto tukemaan juuri sitä puolta. Näitä sitten käytetään soveltavan luovasti aina tilanteen mukaan.