Ateismin sanoma.

Uskovaiset käännyttäjät ovat melko aktiivisia ja ovat valmiita menemään aika henkilökohtaisuuksiin. Julistajaa ei harmita jos hän sanoo että ateistin elämäntapa on väärin -ja että ateistin uskomukset ovat paitsi vääriä, myös vaarallisia ja moraalia turmelevia. Ateismi nähdään vääränä uskontona. Ateisteilta puuttuu kuitenkin uskonnolliset katujulistajat. Ehkä syynä on se että ateisteilla ei ole tarvetta myydä ateistisia kirjoja ja värvätä jäseniä jonkun ateistijohtajan alaisuuteen. Uskovaisista syy on tietysti se, että ateisteilla "ei ole sanomaa":
Ainakin minä ateistina pidän itseäni paljon vähemmän syrjivänä ihmisenä, koska en ole kieltämässä edes uskontoja. Puhumattakaan homoista, "jotka sukuaan eivät jatka".

Kaikista ateismin ei tarvitse antaa mitään, jotta siihen voisi uskoa. Heistä jutut pitää aina selittää "rationaalisesti". Samaa mieltä on toki usea uskovainenkin. Itse kuitenkin ajattelen että "kun elää kerran, kannattaa tehdä siitä iloinen reissu". Hyvää elämää ei voi tiivistää siistiin kaavaan, koska se poikkeaa yksilöiden ja jopa päivien kesken. (Tänään minun teki mieleni vanilijajäätelöä. Eilen ei. Ostin vanilijajäätelöä ja hyvää oli. Eilen kävin kävelyllä metsässä ja kivaa oli. Tänään ei kuitenkaan haluta kävellä metsässä.) Siksi ateismin on tarjottava minulle jotain, joka on paremmin kuin uskonnossa. Mikä ateismissa sitten on paremmin kuin uskonnossa? En puhu yleisestä "teistisyydestä" eli haikailusta "Jumalan perään", johon ei liity mitään toimintaa, koska siinä ei ole muuta sisältöä kuin se haikailu: Ei moraalia, ei rituaaleja, ei joukkoja. Vain yksilö ja haikailu. Itse en haikailua näe kovin mukavana toimintana, se voi toki olla muille mieluisaa. Mutta minä en tykkää.

Uskonnothan lupaavat 10 hyvää ja 8 kaunista, mutta ne palkinnot saadaan vasta "panttia vastaan". Tämä tarkoittaa sitä että uskovainen myy oman sydämensä ja moraalikäsityksensä ja pakottaa sen ulkopuolelta annettuun muottiin. Kaikissa uskonnoissa "omatunto valmennetaan" siten että jos yksilön oikeustaju ei pidä joitain uskonnon "syntinä" pitämiä asioita pahoina, se johtuu uskonnosta siitä että yksilö on väärässä. Näin jos joku näkee että homoseksuaalisuus ei ole kovin paha asia ja että sen kieltäminen johtaa suureen määrään surua ja murhetta suhteessa saatavaan hyötyyn, hän on Saatanan Salajuonen manipuloitu uhri. Uskonnot määräävät mitä pitää vihata ("koska Jumalakin niitä vihaa") ja mistä pitää.

Ateismi taas ei lupaa mitään. Ei ole luvassa 10 hyvää ja 8 kaunista, mutta toisaalta "sydänkin on ateistin oma". Sitä ei ole myyty Jeesukselle asunnoksi. En pidä ateisteja mitenkään perustavanlaatuisesti pahempina ihmisinä kuin uskovaisiakaan. Mielestäni vastakkain on se ottaako "varman vapauden" vai "epävarmat lupailut".

En pidä edes Lotosta. Toki ymmärrän että moni pitää Loton pelaamisesta, mutta minä en saa Lotosta kuin murheen siitä että hävisin 0,7€/vko miltei varmasti. Enkä minä tiedä mitä hittoja minä niillä miljoonilla tekisinkään; Kukaan ei syö sellaista määrää vanilijajäätelöäkään. Siksi minusta on mukavampaa jättää Lotto väliin, ja saada tätä kautta varmat 5 extratuuttia vuodessa.

Minusta tämä on hyvä diili. Moni voi tietysti olla toista mieltä. Mutta minun sydämeni ei ole heidän.