Tutut Jehovan Todistajat kävivät jälleen kyläilemässä. Juttelumme oli aika vapaamuotoista, vihkosta emme lukeneet. He antoivat minulle myös oppinsa tarjoaman selityksen siihen miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä:
On "ennakkotapaus, jossa testataan Jumalan suvereeniutta". Tämä tarkoittaa sitä, että Saatana väitti että Jumala on väärässä, ja Jumala, sen sijaan että olisi poistanut Saatanan suoraan, antoi maailman koekentäksi, jolla katsotaan "empiirisesti" kumpi on oikeassa: Jehova Jumala vai Saatana Panettelija. Tämän vuoksi Jumala ei puutu maailman asioihin, jotta "ennakkotapaus ei särkyisi" vaan saataisiin "autenttisia tuloksia". Jehova Jumala siis siirsi vaikutusvaltansa maan ulopuolelle.
Sinänsä se, että "There is no God" (Because He is somewhere else.) on hyvä selitys, mutta valitettavasti ristiriidassa Raamatun kanssa. Ai miksi?
Suvereeniuskiista kun Jehovista alkoi syntiinlankeemuksessa. "Jehova Jumala" taas on Raamatun mukaan nimenomaan sekaantunut syntiinlankeemuksen jälkeen maailman menoon aika lailla ; On tulvaa, Baabelin tornia, Sodoman ja Gomorran tuhoamista, vitsauksia, palavia pensaita, vuoren laelta puhuvia ääniä .. Eli jos Raamattu on Totta, sen kertoman valossa minusta näyttää siltä ettö Jumala oli ihmisen kanssa interaktiossa paljon, vaikutti paljon asioihin, ohjasi seuraajiaan ja teki paljon melko suuriakin ihmeitä, ja oli valmis surmaamaan Onanin vain koska tämä vuodatti siemenensä kedolle. (1 Moos 38: 8-10) ja surmasi säälimättä profeetta Elisaa kaljupääksi haukkuneet Beteliläiset pikkupojat. (2 kun. 2:23-24)
Nykyisin taas vaikka minkälainen tuho tulisi, häntä ei näy. Tämän asian "suvereeniuskiista " selittää. Mutta "suvereeniuskiista" ei selitä sitä miksi menneisyydessä Jumalallista väliintuloa oli niinkin paljon ja mitättömiltäkin tuntuvissa asioissa.
Mieleeni Jehovien selityksestä kuitenkin tulikin "uusplatonistinen selitys" kärsimykseen: Tämä ei ole sattumaa koska olen juuri tuoreeltani lukenut sen esittelyä kirjassa "Eksistentialismi - vapauden filosofia". Ainakin yksi heidän selityksensä kärsimyksiin on se, että heidän "kahtiajaetussa maailmassa" ruumis on vain rangaistussiirtola, jossa sielu kituu maallisessa ruumiissa irrallaan henkisestä, kunnes se saa tarpeeksi tuskaa ja lopulta ymmärtää palata alkuperäänsä; "Ikuisten ideoiden aineettomaan maailmaan".
Ilmeisesti uskottavimmat uskonnolliset selitykset antavat pahan ongelmaan vastaukseksi että Jumala ei ole täällä vaan jossain muualla. Ensimmäinen puoli onkin helppo käsittää. Sitä toista taas?
Ei ainakaan minun.
keskiviikko 13. kesäkuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti