Se, mikä minua huvittaa fundiksissa on se, että he vastustavat tiedettä, koska sillä on tapana heittää kylmää vettä heidän kivan pikku taikauskonsa niskaan. Toisaalta he tietävät että idea, joka ei ole tieteellinen ei saa minkäänlaista hyväksyntää valistuksen jälkeisessä ihmiskunnassa; Tilanne on muuttunut sellaiseksi, että jos tiedemies sanoo että asia on jotenkin, niin häntä uskotaan helpommin, kuin jos pappi sanoo saman. Ristiriitatilanteessa uskonnolliset auktoriteetit toisin sanoen ovat yleisön silmissä väärässä, eli he häviävät.
Sopeutuakseen tähän kammottavaan tilanteeseen, jossa he voivat helposti jäädä häviölle, sen sijaan että pääsisivät vanhaan malliin päättämään itse ketkä ovat oikeassa ja ketkä väärässä, hihhulit ovatkin tuottaneet jotain, joka rakentuu siitä että he kutsuvat tieteeksi tieteen haukkumista, "kritisoimista", todisteiden etsimisen sijasta.
Esimerkiksi ajoitusmenetelmien kritiikki kertoo korkeintaan että ajoitusmenetelmät eivät toimi; Tältä pohjalta ei siksi voi pitää nuorta maata jotenkin "tieteellisesti todistettuna". Samoin suurikaan evoluution haukkuminen ei tee heidän omaa toivettaan taivaallisesta näkymättömästä pelastajasedästä yhtään sen tieteellisesti todistetummaksi, eikä pelkkä "naturalismin" haukkuminen tee yliluonnollisia elementtejä yhtään empiirisesti tutkittavammiksi.
Mutta syykin tähän on selvä; Heidän tavoitteenaan ei ole tuottaa uusia tutkimusmenetelmiä, vaan päinvastoin tuhota nykyisiä ; Tavoitteena on itse asiassa epäluottamuksen kylväminen empiiristä tiedettä, "naturalismia", kohtaan. He ajattelevat, että jos (maallikon silmissä) "sammio näyttää huteralta", he saavat vähemmän "kylmiä kylpyjä".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti